Sympathy for the devil - 4
Massa toimeenpantiin nykyaikaiset kansainväliset kriteerit täyttävät väestölaskennat vuosina 1962 ja 1998. Vuonna 1980 laadittiin jonkinlainen hieman epämääräinen väestön määrän arviointi, josta kovin yksityiskohtaista seikkoja ole juurikaan julkaisu. Laskenta ei ollut ovelta ovelle laskenta kuten nykyään on tapana vaan usein kysyttiin kylänjohtajilta (solidaarisuusryhmien johtajilta) paikallisten asukkaiden määrää. Siihen ei ehkä ollut ehtinyt mukaan kaikkia palanneita pakolaisia [45]. Lopulta 1993 tehtiin väestölaskenta jossa laskettiin äänestyskelpoisten yli 18 vuotiaiden kambodzhalaisten määrä. Nämä laskennat ovat ne kiinnekohdat, joiden mukaan varsinainen väestökato saadaan arvioitua DK:n aikakaudella (kts postaus Sympathy fot the Devil - 6)
Ohessa tullaan käyttämään monia ehkä lukijalle tuntemattomia käsitteitä kuten kokonaishedelmällisyysluku TFR, ASFR, elinikätaulu (lifetable) jne. Nämä on esitetty erillisessä liitteessä.
Vuoden 1962 väestölaskenta
Ensimmäinen varsinainen nykyaikaiset mittapuut täyttävä väestölaskenta tehtiin vuonna 1962. Tällä tarkoitetaan sitä, että väestössä eroteltiin tekijöinä ikä, sukupuoli, asuinpaikka, koulutus ja ammatti. Kirjattiin seikkoja, joita meillä länsimaissa on nykyään tapana. Lisäksi laskenta oli ns. ovelta-ovelle laskenta. Siinä pyrittiin kattamaan koko väestö ihan syrjäisempiä seutuja myöden. Laskenta oli myös sikäli merkittävä, että koska maassa ei ollut keskitettyä viranomaista pitämässä kirjaa syntymistä, kuolemista ja sisäisestä tai ulkoisesta migraatiosta, niin laskennan tuloksista laadittu väestöpyramidi on tehokas väestön historian ja elinolojoen kartoittaja. Varsinaista tarkistuslaskentaa ei tehty mutta joitakin virheitä pyrittiin korjaamaan erilaisilla tilastollisilla analyyseilla. Aikaisemmin, 50-luvulla, ei voitu tehdä laskentaa kun maassa käytiin itsenäisyystaistelu.
Väestönlaskennan tuloksista on George S. Siampos laatinut todella hienon artikkelin The Population of Cambodia 1945 – 1980 [137]. Pohdimme tätä laskentaa hieman kun se antaa selkeän kuvan väestön kasvutrendeistä, syntymistä ja kuolemista. Artikkeli on hyvin valaiseva koko populaation laskennan problematiikasta. Suosittelen lämpimästi tutustumista siihen kaikille niille, jotka edes vähänkin ovat kiinnostuneita väestölaskennasta. Tuonnempana pyrimme laskemaan annettujen tietojen perusteella väestönmäärän Lon Nolin ja Pol Potin astuessa valtaan käyttäen ns kohortti komponenttimallia sen datan pohjalta, jonka saimme Siampoksen artikkelista. Artikkelin ehkä suurin puute on siinä, että se ei kerro etnisten vähemmistön osuutta koko väestöstä, erityisesti vietnamilaisten osuus on hyvin ratkaiseva pakolaisten määrän arvioinnissa sekä Lon Nolin hallinnossa että Pol Potin hallinnon alkuaikoina, samoin cham muslimien lukumäärän arviointi on myös hieman epävarma.
Väestön koko oli laskennan mukaan 5 728 771 henkilöä huhtikuun 17 vuonna 1962. Tästä määrästä 205 744 asui erilaisissa instituutioissa (kuten luostareissa, sairaaloissa jne) loput ihmiset olivat jakautuneet 1 071 101 yksityiseen talouteen. Naisia oli 2 865 832 ja miehiä 2 862 939. Pääkaupungissa Phnom Penhissä asui 393 995 kansalaista. Väestöstä oli urbaaneja 9.5% eli asui taajamissa, joiden asukasluku oli yli 10 000 ja semiurbaaneja 7.1% (taajaman koko 2 000 – 10 000 henkeä). Loput eli 83.4 % oli maaseutuväestöä. Maa on yhä edelleen maatalousvaltio kun asukkaista 79% on, maailmanpankin tilastojen mukaan, yhä vielä maaseutuväestöä. - Itse asiassa väestön talonpoikakeskeisyys on Kambodzhan kehittymisen kannalta yksi keskeinen ongelma kuten olemme voineet lukea aikaisemmista postauksista.
Margaret Slocomb esittää omiin lähteisiinsä viitaten, että maassa oli 206 100 Vietnamin kansalaista ja 240 500 vietnamia äidinkielenään osaavaa kansalaista [124]. Samoin kiinankieltä äidinkielenään puhuvia oli 208 000 mutta näiden kansalaisuus oli hieman epävarma [124]. Arviot saattavat olla alakanttiin kun Ramses Amerin mukaan heitä kumpaakin oli luotettavimpien lähteiden mukaan runsaat 450 tuhatta vuonna 1970 [167, 168]. Syynä eri arvioiden epäsuhtaan lienee vaikeus luokitella etninen ryhmä väestölaskennan yhteydessä ja näin heidät todennäköisesti oli myös laskettu mukaan väestön koon määrityksessä, pysyvinä maassa asuvina kansalaisina so. khmereinä.
Väestö jaettiin laskennassa eri ikäryhmiin, ikäkohortteihin, 5-vuotisjaksojen mukaan, siis 0 - 4, 5 - 9, 10 – 14 jne. vuotiaat. Khmerien väestökehityksessä havaittiin olevan paljon hyvin omintakeisia piirteitä. Ensinnäkin väestö oli jopa aasialaisessa mittapuussa sangen hedelmällistä. Ikäryhmät 0 - 14 muodostavat 45.7 % koko väestöstä kun keskiarvo koko kaakkoisasiassa oli luokka 40 % ja kehittyneimmissä maissa 23 %. Tänään, vertailun vuoksi todettakoon, Suomessa vastaavan ikäluokan muodostavan 16.2 % koko väestöstä.
Kuolleisuuden arvioinnissa esiintyi myös samat ongelmat kuin syntyvyydessä. Maassa ei ollut (väestölaskennan aikoihin) keskitettyä järjestelmää kuolleiden kirjaamiseksi. Käytännössä vuoden 1962 väestölaskennassa ainoa informaatiolähde oli selviytyneiden lasten lukumäärä 35 ikävuoteen saakka ja kansan sukupuoli-ikä jakauma (väestöpyramidi). Näistä tiedoista laskettiin, että keskimääräinen elinikäodotus oli vuonna 1962 noin 52 vuotta. Väestölaskennan datasta voitiin laskea, että elinikäodotus vuona 1945 oli 35 vuotta. Parannus on tapahtunut sekä yleisen terveydenhuollon parantumisen että erityisesti imeväisyyskuolleisuuden rajun laskun myötä. Elinikäodotus kasvoi siis vuoden vuodessa. Kambodzhassa elinikäodotus jatkoi kasvuaan läpi koko 60 luvun, kuten kaikkialla muualla suhteellisen stabiileissa omaa terveydenhoitoa kehittävissä yhteiskunnissa. Tuonnempana pohdimme tätä elinikäodotusta hieman tarkemmin. Tänään elinikäodotus on WHO:n tietojen mukaan miehillä 67.3 ja naisilla 71.2 vuotta, sijoittuen maailmassa 122:lle sijalle.
Väestölaskennan aikoihin syntyneitä tyttölapsia (ja imeväisyyskuolleisuudesta selvinneitä) oli 47.11 tuhatta asukasta kohden ja naisten kuolleisuus oli 15.24 tuhatta asukasta kohden. Eli naispopulaation kasvuvauhti oli, kun migraatio oli vähäistä, naisilla 31,87 tuhatta asukasta kohden vuodessa. Vastaavasti syntyneitä poikia oli 48.46 ja kuolleita 16.50 tuhatta asukasta kohden eli miesten kasvuvauhti oli 31.96. Eli keskimäärin väestö kasvoi siis 31.91 tuhatta asukasta kohden (~ 3.2%).
Kun väestön kasvu pienenee Suomessa ja muissa länsimaissa suurten ikäluokkien jälkeen, niin sama trendi esiintyy myös Kambodzhassa. Pääkaupungissa Phnom Penhissä syntyvyys oli olennaisesti vähäisempää kuin maaseudulla. Perhekoot alkoivat pienentyä, perheisiin syntyi vähemmän lapsia kuin aikaisemmin. Syynä tähän, Siampoksen mukaan, on naisten kasvanut koulutustaso ja kaupungeissa urbaani elämäntyyli, johon liiallinen lapsimäärä ei sovi. Toisaalta parantuneen terveydenhuollon vuoksi ikääntyneitä ihmisiä oli entistä enemmän. Joten väestöpyramidi kapenee juureltaan ja nousee korkeammaksi.
Saimpoksen mukaan naisten hedelmällisyys kussakin ikäkohortissa on oheisen kuvan mukainen (ASFR Age Specific Fertility Rate, kts liite). Vasemmanpuoleinen y-akseli esittää syntyneitä lapsia tuhatta naista kohden. Kuvasta voidaan päätellä muutama kiinnostava seikka. Ensinnäkin Phnom Penhissä lapsia syntyy vähemmän kuin muualla maassa. Toiseksi lasten hankinta loppuu aikaisemmin pääkaupungissa kuin muualla. Kokonaishedelmällisyysluvuksi Siampos sai 7.074 ja Phnmom Penhissä 5.348. Reproduktioksi hän sai Phnom Penhissä 2.62 ja koko maassa 3.452 naista kohden. Tuonnempana kun laskemme väestön kokoa vuonna 1970 käytämme näitä ikäkohortin hedelmällisyyslukuja.
Poikia syntyy hieman enemmän kuin tyttövauvoja suhteen ollessa ensimmäisen vuoden päättyessä 1,029 (Suomessa suhde on 1040 poikaa 1000 tyttöä kohti). Poikia myös kuolee nuorempana, joten luonto hieman korjaa tätä kuolleisuutta suuremmalla poikavauvojen määrällä. Mielenkiintoista sukupuolisuhteessa olikin, että ihan 60+ saakka miesten ja naisten määrä oli samansuuruinen, kun muualla maailmassa miesten suhteellinen määrä alkaa harveta jo suhteellisesti paljon varhemmalla iällä. Koko kansakunnassa miesten osuus suhteessa naisiin oli 999 miestä 1000 naista kohden. Siampos päätteli tästä että naisten kuolleisuus ei ollut paljoa miehiä pienempi. Joko miehet elävät siellä terveellisemmin ja pidempään tai naisia kuolee nuorempana kuin mitä elinolot ja elintavat antaisivat myöden suhteessa muuhun maailmaan.
Väestölaskennassa havaittiin väestön olevan hieman miesvoittoisempi ikävuoteen 17 saakka (suhteen ollessa 1.0 – 1.03), josta suhde putoaa 0.972:een ikäryhmässä 20 – 24, 0.943:een ryhmässä 25 -29 ja nousee 0.988 ikäryhmässä 30 – 34. Tämän jälkeen suhde säilyi melko samana 65 ikävuoteen saakka, jonka jälkeen miesten osuus alkaa pudota jyrkästi. Oheiseen kuvaan on suhteet kuvattu ikäluokittain. Silmiinpistävää tässä on 20-24 vuotiaiden luokan pudotus. Siampos arvelee seikan johtuvan siitä, että naiset ovat ilmoittaneet (ehkä) ikänsä väärin ja miesten lukumäärä on kirjattu väärin kun ovat olleet tilapäisesti poissa kotipaikaltaan esimerkiksi kaupungeissa etsimässä työtä tai opiskelemassa.
Kun tuonnempana konstruoidaan elinikätaulut niin voimme käyttää tässä joko elinikäodotuksia tai tietoa imeväisyyskuolemista ja selviytymistodennäköisyyksiä 5:een ikävuoteen tai tietoa kaikista syntymistä ja selviytyneistä. Koska Kambodzhassa on tapahtunut merkittäviä terveyspalvelujen kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen, niin validit elinikäodotukset ovat hieman spekulatiivisia ja vaihtelevat hieman tutkijasta toiseen. Imeväisyyskuolemista ja selviytymisestä 5 ikävuoteen esitti Siampos selkeitä lukuarvoja joita voimme hyödyntää YK:n toimittamassa MortPak ohjelmistossa (nämä hyödynnettävät luvut on esitty lihavalla). Tosin on tärkeää huomata, että väestön kehitys ei ollut mitenkään stabiilia ja näin saamme aivan liian suuret arviot elinikäodotuksille syntymässä. Odotukset olivat miehille 57.148 ja naisille 56.722 vuotta. Sitä paitsi miesten odotus oli suurempi kuin naisten (yleensä ei ole näin).
| ikä | selvytyneitä 100 000 kohden | elinkäodotus | ||
| miehet | naiset | miehet | naiset | |
| 1 | 88 211 | 88 694 | 53.9 | 54.8 |
| 5 | 82 555 | 81 226 | 53.7 | 53.7 |
| 20 | 76 513 | 75 228 | 50.1 | 51.1 |
Laskeakseen tulevien vuosien väestöä teki Siampos kolme eri skenaariota: a) hedelmällisyys säilyy vakiona, b) hedelmällisyys pienenee kussakin viisivuotiskaudessa 5 %, c) hedelmällisyys laskee 10% kussakin 5-vuotisjaksossa vuoden 1965 jälkeen. Tämä hedelmällisyyden pieneneminen kautta koko maan on seurausta kasvaneesta naisten koulutustasossa ikäryhmissä 20 – 29 eli niissä ikäluokissa joissa hankitaan eniten lapsia (keskimääräinen synnytysikä oli 28,52 vuotta). Lisäksi Siampos olettaa että jaksolle 1960 - 1965 elinikäodotus ei juurikaan putoa koska se on hieman aliarvioitu kun laskenta tehtiin syntyvien lasten selviytymisestä. Jaksolla 1965 -1970 elinikäodotus taasen oletettiin kasvaneen 2.5 vuotta kuten myös jaksolle 1970 – 1975.
Näiden olettamusten avulla saadaan arvioitua väestön määrä vuosina 1970, 1975 ja 1980. Siampos esittää oheisen taulukon (CBR = Crude Birth Rate, ja CDR = Crude Death Rate)
| 1970 | 1975 | 1980 | ||
| a) vakio hedelmällisyys | väki | 7 326 | 8 571 | 10 118 |
| CBR | 43.5 | 43.9 | 44.7 | |
| CDR | 12.8 | 12.0 | 11.0 | |
| b) 5% alenenminen | väki | 7 143 | 8 165 | 9 355 |
| CBR | 40.1 | 39.2 | 39.0 | |
| CDR | 12.8 | 12.1 | 11.4 | |
| c) 10 % aleneminen | väki | 7 086 | 7 984 | 8 970 |
| CBR | 38.1 | 35.7 | 34.1 | |
| CDR | 12.5 | 11.5 | 10.5 |
Kun Pol Potin aikakauden kansanmurhan laajuutta alettiin tutkia niin monet tutkijat (Kiernan, Heuveline Banister & Johnson ym.) esittivät että 1962 väestölaskenta oli ala-arvio, väkeä olisi heidän mielestään enemmän. Virheeksi väitettiin olleen jopa 6% [49]. Perusteena heillä oli se että vankiloissa, luostareissa, sairaaloissa ja muissa laitoksissa olevaa väkeä ei laskettu mukaan. Väite tuskin pitää paikkansa kun Siampos esittää laitoksissa eläneen 205 744 kansalaista. Olosuhteet huomioon ottaen 1 – 2 % virhe suuntaan tai toiseen on sangen hyväksyttäviä.
Monet tutkijat kuten esimerkiksi Neupert ja Prum sekä Neupert ja Dasvarma katsovat ettei mitään hedelmällisyyden laskua ollut vaan pikemminkin kasvua [198, 158]. Näkemystään he eivät juurikaan perustele. Väite sekään tuskin pitää paikkansa koska Sihanoukin kuningaskunnassa panostettiin voimakkaasti koulutuksen kehittämiseen ja on tunnettua, että kehitysmaissa koulutustason kasvun myötä hedelmällisyys, syntyvyys, myös alenee.
Vuoden 1980 laskenta
Heng Samrinin hallitus teki jonkinlaisen väestölaskennan kesällä vuonna 1980. Tulokset julkaistiin vuonna 1981. Laskennan tuloksena saatiin väestöksi 6 589 954 [124, 155, 179]. Samaan suuruusluokkaan oli myös monet avustusjärjestöt päätyneet. Laskennassa päädyttiin miesten ja naisten lukumääriksi 3.049 ja 3.540 miljoonaa. Kamputsean kansantasavallan ( PRK:n) keskushallinto arvioi väestön olleen 5.75 miljoonaa, joten laskennan suurempi arvio hämmästytti monia maassa olevia lehtimiehiä kuten myös maan hallintoa. Kun alettiin laskea fyysisiä henkilöitä, olikin se todellakin yllätys niin Heng Samrinin johtamalle Kamputsean kansantasavallalle (PRK:lle) kuin CIA:lle ja monille muille. Pol Potin hallitus ei ollutkaan niin murhanhimoinen kuin väitettiin.
Siitä että miehiä oli liki 500 tuhatta vähemmän johtunee monista syistä. Ensinnäkin sisällisodan vainajia oli pääasiassa miehiä (sotilaita ja muuta armeijan henkilöstöä), kenties runsaat 200 tuhatta. Toiseksi monet miehet palveltuaan punakhmerien armeijassa eivät halunneet tulla rekisteröityneiksi. Kolmanneksi Thaimaahan paenneeta Punakhmerien joukot muodostuivat pääaosin miehistä ja näin heitä ei tullut rekisteröityä. Neljänneksi monet DK:ta riivanneet sairaudet iskivät tuhoisimmin miehiin kuin naisiin esimerkiksi tuberkuloosi. Neljänneksi Lon Nolin armeijan toimihenkilöitä teloitettiin runsaasti DK:ssa.
Laskenta tehtiin kyselemällä ns. solidaarisuusryhmien (krom samaki ) johtajilta ryhmän kokoa. Nämä solidaarisuusryhmät olivat 10 – 20 perheen muodostamia tuotantokolhooseja. Näitä perustettiin heti Vietnamin valloitettua maan kun maassa oli lähes kaikki rikki: Ei ollut teollisuustuotantoa, maanviljely oli monin paikoin kaoottista, hyvin kouriintuntuva nälänhädän uhka leijui ilmassa, ihmisiä vaelteli edes takasin pitkin maata etsimässä sukulaisiaan ei ollut hallintokoneistoa ja yksittäiset punakhmerien kaaderit kävivät kahakoita siellä täällä. Myöhemmin nämä kolhoosit purettiin ja sallittiin ihmisten omistaa omia perintökelpoisia peltotilkkujaan.
Heng Samrinin PRK laski maaseudulla olleen väkeä 6 353 690 [160]. Suurimpiin kaupunkeihin (kuten Phnom Penhiin ja Battambangiin) oli jo palanut 200 – 300 tuhatta ihmistä. Paluumuutto kaupunkeihin jatkui tämän jälkeen. Maahan palaavia vajaat 100 000 pakolaista ei ole vielä ehditty juurikaan kirjaamaan asukkaiksi [49].
Laskentaa on toisaalta syytetty liian suureksi kun on arveltu ryhmien johtajien suurennelleen ryhmänsä kokoa saadakseen paremmin avustusta. Toisaalta on sitä syytetty liian alhaisista arvioista kun siinä ei aina ollut mukana kaupunkeihin palanneita eikä maaseudulla sukulaisiaan etsiviä kansalaisia eikä myöskään kovin tarkkaan tiedetty Thaimaan rajan tuntumassa piileksiviä punakhmerejä. Vaikka laskenta ei ehkä ollut täysin objektiivinen ja nykyisten laskentamenetelmien mukainen niin se kuitenkin oli niin rehellinen kuin silloisissa olosuhteissa oli mahdollista, kuten Vickery huomautti [153].
Neupert ja Prum laskivat alaspäin projektiona vuoden 1998 väestölaskennan tuloksista väestön olleen 6 803 168 joista miehiä 3 163 003 ja naisia taasen 3 640 165 [158]. YK taasen omissa webbi-sivuissaan ilmoittaa väestön koon olleen 6 692 107 (miehiä 3 148 214 ja naisia 3 543 900). Projektoinnin erot johtuvat tietenkin erilaisista olettamuksista ja sovelletuista laskenta-algoritmeista. Lopulta Huguet referoi Ea Meng Try:ta ja esittää väestön olleen 6.1 miljoonaa ja CBR:n olleen 35 ja kuolleisuuden CDR:n 15 tuhatta asukasta kohden [177]. Eli väestömäärähaitari on näillä tutkijoilla 700 tuhatta asukasta eli lähes 10 % väestöstä. Tosin Huguet esittää, että Ea:n laskelmat ovat aivan liian alhaiset kun UNICEF:n vuonna 1988 tekemien arvioiden mukaan CBR = 47. Ean arvioiden alhaisuus johtuu siitä, että hän arvioi Thaimaassa olevien pakolaisten määrän liian suureksi. Jo pelkästään näiden eri tutkijoiden tekemien laskelmien pohjalta on sangen ilmeistä, että kansanmurha-asia on hyvin spekulatiivinen.
Laskennasta ilmenee että naisia oli 53.7 % koko väestöstä [177]. Heng Samrinin hallinto ei ole koskaan julkaissut tuloksia kokonaisuudessaan (väestöpyramidia) vaan osittain. Oheisen taulukon lisäksi he julkaisivat väestömäärän eri lääneissä [174]. Oheiseen taulukkoon lisättiin prosenttiosuudet koko väestöstä, jotta voitaisiin verrata tuloksia vuoden 1962 väestölaskentaan.Vertailussa ilmenee monta mielenkiintoista seikkaa, joista tärkein on että väestön terveysolost kohenivat huomattavasti 60 luvulla ja DK:n terveysolot eivät ainakaan olleet huonommat kuin 50-luvulla.
| Lukumäärä | Prosentti osuudet | |||||
| ikäryhmä | miehet + naiset | miehet | naiset | miehet + naiset | miehet | naiset |
| yhteensä | 6 589 954 | 3 049 450 | 3 540 504 | 100 | ||
| 0 -15 | 3 092 083 | 1 556 526 | 1 535 557 | 47 | 23.6 | 23.2 |
| < 1 | 274 764 | 137 833 | 136931 | 4.2 | 2.07 | 2.07 |
| 1 | 216 850 | 109 077 | 107 773 | 3.2 | 1.6 | 1.63 |
| 2 - 5 | 600 442 | 302 830 | 297 612 | 9.11 | 4.6 | 4.51 |
| 6 - 15 | 2 000 027 | 1 006 786 | 993 241 | 30.3 | 15.2 | 15.1 |
| 16 | 125 893 | 58 596 | 67 324 | 1.91 | 0.89 | 1.02 |
| 17 | 121 701 | 52 891 | 68 810 | 1.84 | 0.8 | 1.04 |
| Miehet 18-60 Naiset 18 - 55 | 2 865 055 | 1 234 647 | 1 630 408 | 43.5 | 18.7 | 24.7 |
| Miehet 61+ naiset 56+ | 385 222 | 146 817 | 238 405 | 5.8 | 2.22 | 3.61 |
2 - 5 vuotiaiden määräkin on sangen kiinnostava. Nämä olivat syntyneet DK:n aikana eli olivat 0 – 4 vuotiaita Vietnamin saapuessa. Vastaava kohortti oli vuonna 1962 yhteensä 855 509 eli 14.9 % koko väestöstä kun se nyt oli 9.11 %. Joten 2 vuotiaseen selvinneiden syntyneiden lasku on ollut sangen suurta eli noin 39 % vuoden 1962 tasosta. Kun CBR oli vuonna 1962 miehillä ja naisilla yhteensä 45.7 syntymää tuhatta asukasta kohden olisi näin CBR DK:n aikakaudella pudonnut 29.1:een syntymään tuhatta asukasta kohden. Koska monet maan oloja tunteneet ovat arvioineet hedelmällisyyden pudonnen puoleen [29] ja kohortti on silti sangen suuri kielii tämä siitä että kuolemiin johtanut nälänhätä maassa ei lopulta ollut kovin suuri [174].
Osa yksivuotiaista ja kaikki < 1 vuoden vanhoista oli syntynyt Vietnamin valloituksen jälkeen (joulukuu 1978 – tammikuu 1979) koska laskenta tehtiin kesällä 1980. Näiden kahden kohortin yhteenlaskettu määrä on 491 614. Tästä määrästä ehkä vajaat 170 - 191 tuhatta oli syntynyt jo DK:n aikana, mikäli syntyvyys oli pudonnut noin 39 % (siitä mitä se oli 60-luvun alussa). Näin arviolta kansan olisi pitänyt olla Vietnamin saapuessa vajaat 320 tuhatta pienempi kuin laskentahetkellä. Toisaalta maasta oli paennut Vietnamin valloitusta ainakin 172 tuhatta. Samoin mikäli elinikäodotus olisi ollut sama kuin vuonna 62 (52 vuotta) niin tänä aikana luonnollisesti kuolleita olisi näin 157 tuhatta. Todennäköisesti luonnollinen kuolleisuus oli suurempi kun pelkästään Lon Nolin kauden perintönä esiintyvää tuberkuloosia ei Siampoksen laskelmissa ollut mukana (45 – 60 tuhatta vainajaa) ja näin elinikäodotus olisi ollut alhaisempi. Joten kaiken kaikkiaan maan rajojen sisällä olisi näin elänyt likimäärin saman verran tammikuussa 1979 kuin mitä kesän 1980 väestölaskelmassa päädyttiin.
2 – 15 vuotiaiden määräkin on sangen kiinnostava. Nämä olivat 0 - 14 vuotiaita DK:n kukistuessa. Yhteenlaskettu prosenttiosuus on 39,4 % kun taasen vastaava kohortti oli vuoden 62 väestölaskennassa 45.7 % koko kansasta. Asian selittää alentunut syntyvyys.
16 vuotiaiden osuus kansasta oli 1.91 % kun vuoden 1962 laskennassa kohortin osuus oli lähes sama eli 1.94 % ja vastaavasti 17 vuotiailla taasen 1.84 % ja vuonna 62 1.75 %. Eli likimäärin samoja. Nämä olivat DK:n kaatuessa 14 ja 15 vuotiaita. Näin voitaisiin ajatella, että 70-luku ei kovin huonosti kohdellut kohortin kansalaisia. Näin ei kuitenkaan ollut.
Sukupuolisuhde onkin tässä kiinnostava. Miehiä kun oli 14 % vähemmän 16-vuotiaiden kohortissa ja 17-vuotiaiden kohortissa taasen miehiä 24 % vähemmän. Miten tämä on selitettävissä kun kohortin prosenttiosuudet olivat vuonna 62 ja 80 likimäärin samat? Kohortin miehiä pitäisi olla enemmän jos olot olisivat olleet normaalit. Niin sekä miehiä että naisia varmaan olikin 70-luvun alussa parantuneen terveydenhoidon vuoksi. Hypoteesi kohortin suuremmasta koosta saa vahvistusta tarkastelemalla 16 ja 17 vuotiaiden naisten suhteellista osuutta vuonna 1962. 16 vuotiaita naisia oli 0.97 % koko väestöstä ja 17 vuotiaita oli taasen 0.87 %. Kun vertaamme yo. taulukkoon niin näemme että naisten suhteellinen osuus oli kasvanut. Voidaan siis olettaa, että terveydenhoito oli parantunut huomattavasti vuoteen 70 tultaessa ja näin suhteellisesti suurempi osuus lapsista selviytyi 6 ja 7 vuotiaiksi. Toinen johtopäätös on että koko 70 luvun myrskyisät vuodet tappoivat suhteellisesti yhtä paljon miehiä ja naisia yhteensä kuin heti toisen maailmansodan jälkeen 6 ja 7 vuotiaiksi selviytyneitä lapsia vuonna 1952 (muutoin 16 – 17 kohortin suhteellinen koko ei olisi ollut sama ja vuonna 1962 16 ja 17 vuotiaat olivat syntyneet 46 ja 47). Siampos toteaakin että kansan terveysolot alkoivat kohentua huomattavasti heti toisen maailmansodan jälkeen ja jatkoi kohonemistaan.
Nuoret miehet (pojat) olivat olleet sekä lapsisotilaina että heitä teloitettiin sisäisissä puhdistuksissa enemmän kuin naisia. Eli ainakin 8 728 16 vuotiaita poika ja ainakin 15 919 17 vuotiaita poikia oli kuollut ylimääräisesti mikäli sukupuolisuhde olisi ollut liki 1 ja tyttöjä ei olisi kuollut ylimääräisesti. Toisaalta pieniä poikia kuoli paljon Lon Nolin sisällisodan aikana kun nämä toimivat sekä viestinviejinä että leikkiessään olivat astuneet miinaan tai kuvittelivat suutareiksi jäänneen rypälepommin olleen pallon. Toinen selittävä selitys voisi olla, että kohortin poikia olisi laskettu vähäisemmäksi kuin mitä heitä tosiasiallisesti oli, kuten Bannister ja Johnson esittivät [174]. Syynä saattaisi olla, että palvelivat sotilaina punakhmerien joukoissa ja näin eivät haluneet tulla rekisteröidyksi Vietnamin vallattua maan. Sattoivat pelätä kostoa. Pelko oli sikäli aiheellinen, että heillä oli kenties tuoreessa muistissa miten Punakhmerit kohtelivat Lon Nolin armeijan joukkoja, erityisesti esimiesasemassa olevia. Myös huomattava osa kohortin nuorista miehistä pakeni Thaimaaseen, käyden sieltä käsin sissisotaansa PRK:ta vastaan. Emme myöskään tiedä mihin ikäluokkaan tuberkuloosi pahemmin iski, mutta mikäli sen uhreja alkoi olla 16 vuotiaasta ylöspäin niin ikäluokkien poikia ja nuoria miehiä kuoli enemmän kuin tyttöjä.
[Sivuhuomautus: Nämä suutareiksi jääneet rypälepommit olivat todellinen vitsaus sekä Kambodzhassa että Laosissa. Ne ovat pyöreitä kiiltäviä metallinhohtoisia hieman appelsiinia suurempia palloja. Pallot sisälsivät sytyttimen, pieniä kuulia ja räjähteitä. Takavuosina metsiltä ja niityiltä löydettyjä pommeja myytiin jopa toreilla. Niitä tiputettiin kun infrastruktuuri ei tuhoutunut mutta hyvin laajalla alueella kuoli kaikki elollinen. Suutareiksi jäi lähes 30 %.]
Entä luokka miehet 18 – 60 ja naiset 18 – 55? Vuoden 1962 laskennassa heidän suhteellinen osuus oli 43.4% kun vuoden 80 laskennassa näitä oli 43.5%. Ikäkohortin väestö oli vuoden 1962 laskennassa syntyneet ennen vuotta 1946. Ja koska Kambodzhassaa ei varsinaisesti sodittu toisen maailmansodan aikana, lukuun ottamatta Thaimaan valloitusretkeä, voidaan vain tehdä se johtopäätös että 70-luku kohteli väestöä yhtä tasaisen tappavasti kuin Ranskan vallan aikakausi. Silloin ei juurikaan ollut terveydenhoitoa muualla kuin korkeintaan Phnom Penhissä, joka taasen ei silloin ollut khmer valtainen kaupunki ollenkaan. Eivätkä ranskalaiset juurikaan välittäneet kehittää maata kuten olemme aikaisemmissa postauksista voineet lukea. Siampos arvioikin terveydenhoidon kehittyneen vasta toisen maailmansodan jälkeen. Elinikäodotuksen hän arvioi olleen silloin 35 vuotta ja kasvaneen vuoteen 62 mennessä lähes vuoden vuodessa. Näin elinikäodotus oli samansuuruinen 70 luvun päättyessäkin. Asia sopii varsin hyvin siihen mitä tiedämme Khmerien tasavallan ja Demokraattisen Kamputsean terveydenhoidon tilasta.
Vuoden 1998 laskenta
Vietnamin valloituksen jälkeen kansalaisten elinolot kohenivat suuresti. Maassa muodostettiin uudet hallinnolliset rakenteet vietnamilaisten mallin mukaisesti. Näistä rakenteista erityisesti hyötyi terveydenhoito ja koulutusjärjestelmä [48]. Vuosien 1979 – 1991 välillä maa eli pitkälti Neuvostoliiton ja sosialististen valtioiden avustuksien turvin kunnes NL hajosi. Maassa vallitsi poliittinen umpikuja kun erityisesti Yhdysvallat ja Kiina vastustivat Vietnamin läsnäoloa maassa. Kun sosialististen maiden tuki loppui niin Heng Samrinin PRK:lla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä rauhansopimus Thaimaassa majailevien oppositiovoimien Punakhmerien, Sihanoukin johtaman FUNCIPECin ja konservatiivisen KPNLF:n kanssa. Myöhemmissä postauksissa tullaan havaitsemaan, että tehdyt ratkaisut eivät olleet monestikaan kansalaisten kannalta kovin hyviä. Vanhat patruunat palasivat poliittiselle näyttämölle ja korruptio jatkui ja jatkuu vaan – niin että maalla ei juurikaan ole tulevaisuutta nykyisessä muodossaan.
Rauhansopimuksessa sovittiin mm. YK:n valvomien vaalien järjestämisestä. Vasta tällöin, sopimuksen allekirjoituksen jälkeen, laajemmissa mitoissa länsimaista saapui runsaasti apua ja asiantuntijoita. Maasta muodostettiin hyvin lyhytikäinen (1989 – 1991) Kambodzhan valtio ja hieman myöhemmin Kambodzhan kuningaskunta. Vasta perustettu kuningaskunta pyysi YK:n alaiselta väestörahastolta UNFPA:lta teknistä ja taloudellista apua väestölaskennan suorittamiseksi. Avun myötä kansallisella tilastokeskuksella oli mahdollisuus laatia kattava länsimaisten standardien mukaisen väestölaskenta [148]. Tämä tehtiin vuonna 1998 kaksivaiheisena projektina. Ensimmäisessä vaiheessa tehtiin valmistelevia töitä kuten koulutettiin laskennassa tarvittavaa henkilökuntaa sekä luotiin vaadittava infrastruktuuri. Jälkimmäisessä vaiheessa tehtiin varsinainen laskenta paikallisesti koulutettujen (yleensä opettajien) voimin. Laskenta kattoi lähes koko maan muutamaa aluetta lukuun ottamatta. Nämä olivat joko niin vaikeakulkuisia ettei niihin päästy millään järkevin keinoin tai alueet olivat sangen turvattomia kuten monia kyliä kuten Odar Mean Chey, Banteay Mean Chey, Battambang lääneissä (nämä alueet olivat Pol Potin aikakaudella myös erityisen väkivaltaisia [172]). Näiden alueiden väestö arvioidaan olleen 45 000 henkilöä [149]). Lisäksi Thaimaan pakolaisleireissä eli vielä silloin n. 60 000 ei laskennassa mukana olevaa ihmistä samoin ulkomaille oli siirtynyt (tilapäisesti) töihin tai opiskelemaan lukuisa joukko maan kansalaisia. Lukuisten khmerkielisten raporttien ohella on laskennasta julkaistu kaksi englanninkielistä julkaisua: Ensinnäkin suunnitteluministeriön anonyymin kirjoittajan raportti General Population Census of Cambodia Final Census Results (2nd Edition) [148] ja toinen Asia-Pacific Population Journalissa julkaistu Jerrold W. Huguetin, Aphichat Chamratrithirongin, Nott Rama Raon and San Sy Thanin kirjoittama artikkeli (tiivistelmä em. raportista) Result of the 1998 Population Census in Cambodia [149]. Käsittelemme tätä hieman kun tuonnempana projektoimme tuloksista väestön kooksi vuonna 1979 – 1980 käyttäen RUP ja MortPak ohjelmia.
Laskenta tehtiin 2 Maalaliskuuta 1998. Maan väestöksi saatiin 11 437 656 henkillöä. Myöhemmin tehtiin tarkistuslaskenta sadassa eri alueessa. Tarkistuslaskenta osoitti, että väestömäärä oli 1.78 % aliarvoinen. Laskennassa ilmeni moni kiinnostava seikka. Ensinnäkin maa oli hyvin maatalousvaltainen. Väestöstä eli 84 % maaseudulla Siampoksen vuoden 1962 laskennassa maaseutuväestöä oli liki samanverraan eli 83,4 %. Seikka indikoi ettei urbaani väestö ollut lopulta sen suuremassa vaarassa kuin muu väestö Pol Potin aikakaudella ainakaan kovin suurissa mitoissa. Sillä silloin suhde luku olisi olut paljon maaseutuvoittoisempi.
Laskennassa väestö jaettiin samanalaisiin ihäkohortteihin kuin 1962 laskennassa eli 0 - 4, 5 - 9, 10 – 14 jne. ikäiset kansalaiset. Oheiseen kuvaan on hahmoteltu 1998 väestölaskennan tulokset väestöpyramidina. Lukuarvo kunkin pylvään vieressä kuvaa prosenttiosuutta koko väestöstä.
Pyramidia silmäiltäessä havaitaan muutama kiinnostava seikka. Ensinnäkin sukupuolisuhteet ovat hyvin naisvoittoisia (vuoden 1962 suhteet olivat parin prosenin sisällä liki 1). Tämä johtuu siitä kuten aikaisemmin jo pohdittiin, että miehet olivat kohdanneet naisia yleisemmin väkivaltaisen kuoleman tai kuolleet tubiin ja muihin sairauksiin naisia yleisemmin. Suhde oli urbaanilla väellä 94.93 ja maaseutuväestöllä 92.57. Joten maaseudun miehet olivat joko suuremassa vaarassa kuin kaupunkilaiset vastoin kaikkia yleisiä väitteitä tai maaseudun miehet olivat muuttaneet runsaasti kaupunkeihin elämään yksikseen (ehkäpä pois maastakin).
Toiseksi ikäkohorttien 30 - 54 vuotiaat ja erityisesti 40 - 44 vuotiaat ovat sukupuolisuhteiltaan hämmästyttävän alhaiset. Nämä olivat 11 - 35 vuotiaita DK:n päättyessä. 40 - 44 vuotiaat taasen olivat 21 - 25 vuotiaita Heng Samrinin PRK:n syntyessä ja 12 - 16 vuotiaita Lon Nolin astuessa valtaan. Seikka kielii kohortin miesten kohdanneen laajoissa mitoissa väkivaltaisen kuoleman sisällisodan aikana, Pol Potin terrorin uhreina ja Vietnamin hyökättyä maahan oppositiovoimien käydessä sotaansa sekä vietnamilaisia että PRK:n joukkoja vastaan.
Kolmanneksi ikäkohortti 20 – 24-vuotiaat on sangen pieni. Nämä olivat syntyneet vuosina 1974 – 1978. Seikka indikoi, että Lon Nolin kauden viimeisenä vuotena ja koko DK:n aikana syntyvyys oli poikkeuksellisen alhainen tai imeväisyyskuolleisuus suurta tai kumpaakin.
Neljänneksi babyboomi oli selvästi näkyvissä ikäluokissa 15 – 19. Seikka indikoi maan olosuhteiden stabilisoitumisesta 80 ja 90 luvuilla.Näin asia kuuluukin olla.
Väestölaskennassa havaittiin TFR:n olleen 5.30 kun se vuonna 1962 oli koko maassa 7.074 ja Phnmom Penhissä 5.348. Oheiseen kuvaan on piirretty AFSR (katkoviivoilla on piirretty vuoden 1962 tulokset vertailun vuoksi). Kuvasta selvästi nähdään että hedelmällisyys on pudonnut vuoden 1962 Phnom Penhin tasolle ja synnytysiän aritmeettinen keskiarvo on 28.5 vuotta. Huguetin artikkeli ei erotellut ASFR:ää kaupungeissa vaikka toteaa TFR:n olleen 4.42 urbaanilla väellä. Mielenkiintoista onkin havaita että koko maassa hedelmällisyys oli pudonnut vuoden 1962 Phnom Penhin tasolle. Naisten kolutustason kasvu ja tätä kautta perhesuunnitelu on selvästi tehnyt tehtävänsä.
Imeväisyyskuolleisuus eli 0 – 1 vuotiailla vauvoilla oli 80 tuhatta elävää syntymää kohden ja 1-5 vuotiailla kuolleisuus oli 53 tuhatta kohortin lasta kohden. Monet tutkijat arvelevat Pol Potin aikana imeväisyyskuolleisuuden olleen välillä 120 – 150 tuhatta syntymää kohden eli samaa luokkaa kuin vuonna 1962. Joten reduktio vuoteen 1998 mennessä on vajaa 50 %. Imeväisyyskuolleisuus vaihteli sukupuolen, paikan ja sosiaaalisen ryhmän suhteen. Esimerkiksi koulutetuimmilla naisilla se oli huomattavasti pienempi.
Väestölaskenta ei sisältänyt kysymyksiä kuolleisuudesta mutta elinikäodotus voidaan estimoida soveltamalla ns. Coale-Demey mallin elinikätauluja lähtien todetusta imeväisyyskuolleisuudesta ja selviytymisestä 5 ikävuoteen saakka. Mallin mukaan elinikäodotus olisi syntyneellä pojalla 54.4 vuotta ja 58.3 vuotta tytöillä. Kun taasen vuonna 1962 vastaavat luvut olivat pojilla 52.7 ja tytöillä 54.8 vuotta.
Vuoden 1998 laskennassa kysyttiin myös migraatiosta. Tulos paljasti, 3.6 miljoonaa ihmistä (31.5%) oli asunut jossain muuallakin kuin laskentahetken aikaisessa kylässä tai kaupungissa. 3.04 miljoonaa taasen oli syntynyt jossain toisessa paikassa kuin missä asui laskentahetkellä. Näiden kahden lukuarvon ero on 0.56 miljoonaa Huguet & al selittävät johtuvan paluumuutosta synnyinpaikalleen. Paluumuuttajien suuri määrä johtuu näin heidän mielestään suuresta sisäisestä ja ulkoisesta pakolaisuudesta. Kaupunkien asukkaista yli 20 vuotiasta 80% olivat paluumuuttajia. Luku lienee ymmärrettävä sikäli kun kaupungit tyhjennettiin täysin. Muuttoliike oli vielä väestölaskennan aikoihin suurta merkittävän talouskasvun myötä. Kuluneena viitenä vuonna ennen laskentaa 58.2 % väestöstä oli muuttanut toisesta maaseutupaikasta toiseen maaseutupaikkaan.
Näistä 3.6 miljoonasta siirtolaisesta. 13.4 prosentilla oli viimeaikaisin muutto tapahtunut joko uudelleensijoituksena tai muuttaneet takaisin kotiin ja toiset 5,8 % oli muuttanut joko luonnollisen katastrofin tai turvattomuuden vuoksi. Kaikista muuttaneista 35.6 % oli muuttanut koska heidän perheensä oli muuttanut ja 12.6 % muuttamisen syynä oli avioliitto. Lopulta 14.0 prosenttia muutti työn haun vuoksi ja 7.8 % muutti kun työpaikka muutti.
Käytetyt lähteet löytyvät täältä samoin käytetyt väestölaskennan peruskäsitteet löytyvät taasen täältä.
<-edellinen luku |
|