Sympathy for the devil - 6
Vihdoinkin pääsemme kliimaksiin eli laskemme ylimääräisesti kuolleiden määrän koko Kambodzhan taraagisen vuosikymmenen aikana. Osoittautuu, että Lon Nolin aikana kuoli ylimääräisesti n. 750 tuhatta kansalaista kun Pol Potin aikana heitä menehtyi jotakuinkin 380 – 460 tuhatta. Lähes 1.2 miljoonaa menehtyi tarpeettomasti 70 luvulla kahden eri valtiomuodon alaisuudessa. Se on paljon 7 miljoonan kansasta, likimain 17 %.
Johdanto
No hyvä. Olemme pohtineet tähän saakka elinoloja DK:ssa yleiseltä kannalta , pohtineet Khmerien tasavallan kriisiä pohdimme myös väestölaskentaa vuodelta 1962,1998 sekä vuodelta 1980 jotta saisimme tukevan pohjan laskelmiimme. Referoimme laajalti eräitä keskeismpiä tutkielmia. Lopulta olemme yhtä sekaisin kuin alussa. Emme vain oikein tiedä kuinka monta kuoli maassa.
Puhutaan maassa kuolleen ylimääräisesti 30 tuhannen ja 3 miljoonan välillä. Sanotaan välillä, jotain, noin, jotakuinkin jne. Ei ole olemassa mitään sellaista kuin 30 tuhannen ja 3 miljoonan välillä. Mitä laekentaa tämä oikein on? Mitä historian kirjoitusta?. Mitä tapahtui näille laskemattomille sadoille tuhansille. Vaeltavatko nämä kuolleet, laskemattomat ja hautaamattomat sielut ikuisesti maan päällä, kiusaten ja pitäen eläviä hereillä huudoillaan ja kummitellen paikasta toiseen ikuisesti[49]?. - Ei - näin ei voi olla. Täytyyhän asioihin jotain selvyyttä saada vaikka onkin vaikeata. Sitä etsimme tässä viimeisessä postauksessa. Päädymme lopulta sellaiseen tulokseen, että monet aikaisemmissa laskelmissa ylimääräisesti kuolleiksi päätellyt olivat vain syntymättömiä. Eivät he ole kuolleet vaan yksinkertaisesti heitä ei ole edes ollut olemassa. Samoin monet olivat laskeneet Punakhmerien kaaderiden uhreiksi ihmisiä, jotka olivat joko muuttaneet maasta tai kuolleet pois jo ennen kuin Pol Pot esikuntineen asettui asumaan Phnom Pehiin. Kuolivat sisällissodassa, astuivat miinoihin tai olivat rakettitulen kohteena.
Kun luin ensimmäisiä artikkeleita Pol Potin kauden väestökadosta en oikein voinut uskoa lukemaani. Asiassa ei juurikaan tuntunut olevan järkeä. Kuin yhdestä suusta vastattiin väkeä kuolleen teloituksiin, sairauksiin, nälänhätään ja raskaaseen työhön miljoona, kaksi tai kolme. Miten nämä palavasilmäiset, elämää täynnä olevat, nuoret miehet ja naiset palattuaan takaisin Berliinin nuorisofestivaaleilta vuonna 1951 takaisin Pariisiin ja sieltä aatteen läpitunkemina takaisin Kambodzhaan voisivat tehdä jotain tällaista? Khieu Samphanin kirjoitukset olivat kuin ihailemani Franz Fanonin tai Ivan Illichin kynästä lähteneitä. Miten he voivat jotain tällaista tehdä? - Eivät voineetkaan.
Tiedän, että vallankumoukset vaativat raskaan veronsa. Vain muutamassa maassa ne ovat onnistuneet vähäisin ihmisuhrein. Uuden yhteiskunnan rakentaminen vanhan rauniolle vaatii kovan veron. Ihmisiä kuolee nälkään, sairauksiin ja silmitön koston kierre vaatii uhrinsa. Vallankumouksen kylkiäisenä aina esiintyy häikäilemätön valtataistelu. Valtataistelu saa välineekseen sisäiset puhdistukset teloitusten muodossa. Näin kävi Neuvostoliitossa, jossa Stalin tapatti liki 900 tuhatta trotskilaisiksi kuviteltua. Myöhemmin kun Stalin rakensi Neuvostoliittoa ja kollektivisoi maaseudun kuoli niskuroivia maajusseja liki toistakymmentä miljoonaa. Näin kävi Maon Kiinassa. Kun Mao halusi rakentaa uuden uljaan yhteiskunnan käynnisti hän vuosina 1958 - 1962 oman agraariutopiansa ”suuren harppauksen eteenpäin”, jossa kuoli liki 2 % väestöstä. Mao syrjäytettiin, mutta iski takaisin kulttuurivallankumouksellaan, puolueen sisäisenä puhdistuksena. Satoja tuhansia kuoli. Nämä kaksi valtiota olivat kuitenkin väestömäärältään ihan muuta kuin Demokraattinen Kamputsea (NL:n väkimäärä 20 luvulla oli liki 137 miljoonaa ja Kiinan runsas miljardi 50-luvulla). Ei mitenkään mahtunut ymmärrykseeni, että DK:ssa olisi kuollut liki 20 % , 30% tai 40 % kansasta kolmen vuoden ja kahdeksan kuukauden aikana. Siitäkin huolimatta että heidän kulttuuritaustansa on toinen kuin mitä Euroopassa on totuttu. Theravada buddhalaiset valtiot kuten Siam, Burma ja Kambodzha ovat olleet kautta historiansa sangen julmia, mutta silti. Vika oli joko omassa ymmärryksessäni tai siinä mitä kirjoitetaan.
Teloituksia tapahtui, muttei kuitenkaan satoja tuhansia kuten Ea Meng Try totesi [180]. Lon Nolin armeijan esimiehet teloitettiin kostona. Näitä oli noin 30 000, sisäisissä puhdistuksissa ja ”uusia” epämiellyttäviksi koettuja kansalaisia teloitettiin kenties 90 – 120 tuhatta, ehkäpä enemmän.
Sairauksiin väitetään kuolleen paljon. Näistä ehkä tuberkuloosi oli pahin tappaja ja toisena tuli malaria eikä voida unohtaa Lon Nolin kauden perintönä koleraa ja lavantautia. Pol Potin hallinto yritti kuitenkin tehdä jotain malarialle, olivathan DK:n johto itsekin sairastuneet tautiin piileksiessään Ratakirin läänissä. He saivat apua Kiinalta, joka vastikään oli keksinyt ”uudelleen” parannuskeinon malariaan. Näihin pahimpiin tappajiin ei kyetty myöhemminkään läpi 80 ja 90 luvun tekemään juuri mitään.
Entä nälänhätä? Ruokaa oli niukalti ajoittain, erityisesti vuonna 1975 ja vuoden 1976 alussa. Mutta vuoden 1980 väestölaskennassa alle 5 vuotiaiden ryhmän suhteellisesti suuri määrä kertoo kuitenkin, ettei maassa esiintynyt mitään suureen kuolleisuuteen johtanutta nälänhätää. Pienet lapset kun kuolevat ensimmäisinä. Heng Samrinin valtakuntaan palanneet kansainväliset journalistit eivät voineet myös mitenkään vahvistaa läpi kansan ulottuneen suuren nälänhädän jälkiseurauksia kuten kadonnutta tukkaa, heikkoja kynsiä tai täplikästä ihoa. Nälkään kuitenkin kuoli paljon ja se iski pahimmin heikossa kunnossa oleviin ihmisiin. Sairauksien ja niukan ruuan yhdistelmä tappoi, muttei kuitenkaan älyttömästi.
Entä raskas työ? Harvoin ihminen kuolee raskaaseen työhön. Jos työ on liian raskasta hän ei yksinkertaisesti vain pysty tekemään sitä. Moottori ei toimi. Ei se vielä tapa. Sen sijaan raskaan työn ja ruuan niukkuuden yhdistelmä voi olla kohtalokas. Toisaalta on muistettava, että valtaosa ”uusista” urbaaneista ihmisistä joutui samoihin olosuhteisiin, mitä valtaosa väestöstä oli elänyt jo vuosisatoja.He, usein koulutetut ihmiset, saivat esimiehikseen lukutaidottomia ihmisiä. Se oli monille nöyryytävää.
Lopulta ei oikeastaan kukaan tiedä kuinka moni kuoli. Ainoa varma asia on, että kuolleiden määrä DK:ssa oli ja on yhä vielä sangen visainen ongelma. Asiaan liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Mutta ei meidän silti pidä tyytyä tähän antaaksemme maanpäällä kummitteleville kuolleille sieluille rauhan. Asia on nimittäin niin, että nykytietämyksen mukaan monet epävarmuustekijät ovat vaihteluvälillään hieman pienempiä kuin mitä aikaisemmin luultiin. Tutkimus on kaventanut toleransseja. Näitä epävarmuustekijöitä on monia kuten:
1) Emme varmuudella tiedä kuinka paljon väkeä asui maassa Lon Nolin astuessa valtaan Monet arvioivat kansakunnan kasvun pudonneen 2.2 %:iin 60 luvulla ja näin saivat väkimääräksi noin 7 miljoonaa (YK, CIA ja Vickeroy). Siampos taasen esitti kolme skenaariota väkiluvun kasvulle
ja sai tulokseksi 7 326, 7 143 ja 7 086. Toiset tutkijat taasen väittävät väkeä olleen paljon enemmän jopa yli seitsemän ja puoli miljoonaa. Usein perustelemattomina argumentteina he väittävät että kansan terveysolot paranivat huomattavasti, syntyvyys huolimatta
parantuneista kouluoloista ei pudonnut tai että Siampoksen laskelmat olivat 6 % liian alhaiset. Tuonnempana laskemme kolme sarjaa väestömääräksi. Näissä saatiin tuloksena 6 810, 7 083 ja 7 307 tuhatta vuonna 1970. Näissä laskelmissa käytettiin erilaisia olettamuksia elinikäodotuksille vuosina 1962 – 1970. Näistä luvuista 7.083 miljoonaa on todennäköisin.
2) Emme myöskään tiedä kuinka moni pakkasi matkalaukkunsa Lon Nolin aikana ja muutti pois maasta. Arviot vaihtelevat 400 – 550 tuhannen välillä. Todennäköisempää on jotakuinkin 450 tuhannen luokkaa, sikäli kun maassa eli 60 luvun lopussa 360 – 450 tuhatta vietnamilaista ja välittömästi DK:n perustamisen jälkeen heitä ei käytännöllisesti katsottuna ollut ollenkaan. Samoin varakkaampi väki pakeni maasta. Nämä olivat ensisijaisesti ulkokiinalaisia ja myös ylempiin sosiaalisiin ryhmiin kuuluva khmerejä. Varakkaalla väellä oli mahdollisuus muuttaa pois kun tulevaisuus maassa näytti epävarmalta.
3) Sisällissodan uhrien määräkin on hyvin epämääräinen luku. Amerikkalaisten pommituksiin arveltiin aluksi kuolleen 50 – 150 tuhatta. Myöhemmin luku on tarkentunut 300 – 450 tuhanteen. Amerikkalaiset tekivät maahan runsaat 45 tuhatta pommituslentoa. Osa pommituksista tehtiin pienemmillä koneilla, kuten tukemaan maavoimien taisteluita. Osa taasen oli mattopommituksia, joissa käytettiin massiivisia B-52 pommikoneita. Yhteen B-52 koneeseen voitiin lastata runsaat 100 pommia. Joten hyvä arvaus olisi, että maahan pudotettiin yhteensä 3 miljoonaa pommia. On hieman vaikea kuvitella että maailman johtava ilmavoima olisi niin tehoton että siltä vaatisi yli 10 pommia tuhoamaan keskimäärin yksi ihminen. Varsinkin kun huomattava osa pommeista kohdistui tiheään asuttuihin maanviljelyskyliin. Näin hyvin konservatiivinen arvio voisi olla 300 – 450 tuhatta vainajaa.
4) Varsinaisten sotatoimien uhrien määrä ja jakauma on sekin vaikeasti arvioitavissa. Konservatiivinen arvio voisi olla luokkaa 250 tuhatta. Varsinaisista taisteluissa ehkä suurimmat yksittäiset tappiot olivat Chenla 1 ja 2 offensiivit. Toiseksi USA:n ja Etelä Vietnamin armeijan tekemässä invaasiosssa vuonna 1970 kuoli paljon väkeä. Kolmanneksi paljon siviilejä kuoli miinoihin. Lopulta vuosien 1973 ja 1975 Phnom Penhin piirityksissä ammuttiin kaupunkiin paljon raketteja. Yhteensä näihin kuoli kymmeniä tuhansia, kun usein rakettituli kohdistui tiheään asuttuihin slummeihin. Sotatoimien ikäkohorttijakaumaa on myös hieman vaikea arvioida. Paljon niissä kuoli nuoria miehiä ja naisia aktiivisina sotilaina mutta myös paljon kuoli muuta väestöä. Sitkeästi monet arvioivat sotauhrien määrän aivan liian pieneksi. He usein ottavat vertailukohdakseen Vietnamin, unohtaen täysin että sota oli siellä luonteeltaan täysin erilainen. Vietnamissa sota oli amerikkalaisten ja sen liittolaisten puolelta hyvin mekanisoitu sota tuntemattomia, piilekseviä, sissejä vastaan kun taasen Kambodzhassa se oli kahden rintaman sisällissota, jota kävivät kyvyttömät ja huonosti koulutetut joko aatteen palosta tai perheensä ja toverien puolesta taistelevat kaaderit ja sotilaat.
5) Humanitäärinen kriisin vaikutus on myös sangen epäselvä. Amerikkalaiset eivät juuri pitäneet kirjaa asiasta. Margeret Slocomp arvioi kerättyään yhteen avustusjärjestöjen raportteja uhreja olleen 180 tuhatta [124]. On tosin hieman epäselvää, onko luku rintaman kummaltakin puolelta vai vain Khmerien tasavallasta. Emme myöskään kunnolla tiedä kehen kriisi pahiten iski. Paljon alle 5 vuotiaita lapsia kuoli ripuliin, lavantautiin, koleraan ja nälkään. Vuoteen 1975 loppuun mennessä, monen avustusjärjestön raporttien mukaan, kuoli satoja päivittäin. Myös elinvoimiltaan heikentyneitä vanhuksia ja sairaita kuoli – käyttääkseni kulunutta sanontaa – kuin kärpäsiä.
6) Syntyvyys DK:ssa taasen on keskeinen seikka arvioitaessa kuolonuhrien määrää. Vickery ja Kiljunen arvioivat syntyvyyden pudonneen noin puoleen, koska maassa oli elinololtaan sekä hyviä ja huonoja alueita. Samoihin tuloksiin päädyimme tarkasteltuamme vuosien 80 ja 98 väestölaskenan tuloksia. Asiaan liittyy joitakin epävarmuustekijöitä kuitenkin syntyvyyden romahdus on ollut välillä 40% - 60%.
7) Elinajanodote syntymässä on sekin hyvin epämääräinen ja kiistanalainen tekijä. Monet tutkijat arvelevat sen olleen luokka 50 vuonna 1962 ja kasvaneen puolivuotta vuotta kohden toiset taasen puhuvat sen olleen jopa 56 vuotta. Sen sijaan monet viranomaiset puhuvat odotteen olleen vain jotakuinkin 40 vuotta vuonna 1960. Tulevissa laskelmissa leivomme Lon Nolin ja Pol Potin tragiset vuodet elinikäodotukseen ja saamme melko suuret pudotukset näihin.
2) Emme myöskään tiedä kuinka moni pakkasi matkalaukkunsa Lon Nolin aikana ja muutti pois maasta. Arviot vaihtelevat 400 – 550 tuhannen välillä. Todennäköisempää on jotakuinkin 450 tuhannen luokkaa, sikäli kun maassa eli 60 luvun lopussa 360 – 450 tuhatta vietnamilaista ja välittömästi DK:n perustamisen jälkeen heitä ei käytännöllisesti katsottuna ollut ollenkaan. Samoin varakkaampi väki pakeni maasta. Nämä olivat ensisijaisesti ulkokiinalaisia ja myös ylempiin sosiaalisiin ryhmiin kuuluva khmerejä. Varakkaalla väellä oli mahdollisuus muuttaa pois kun tulevaisuus maassa näytti epävarmalta.
3) Sisällissodan uhrien määräkin on hyvin epämääräinen luku. Amerikkalaisten pommituksiin arveltiin aluksi kuolleen 50 – 150 tuhatta. Myöhemmin luku on tarkentunut 300 – 450 tuhanteen. Amerikkalaiset tekivät maahan runsaat 45 tuhatta pommituslentoa. Osa pommituksista tehtiin pienemmillä koneilla, kuten tukemaan maavoimien taisteluita. Osa taasen oli mattopommituksia, joissa käytettiin massiivisia B-52 pommikoneita. Yhteen B-52 koneeseen voitiin lastata runsaat 100 pommia. Joten hyvä arvaus olisi, että maahan pudotettiin yhteensä 3 miljoonaa pommia. On hieman vaikea kuvitella että maailman johtava ilmavoima olisi niin tehoton että siltä vaatisi yli 10 pommia tuhoamaan keskimäärin yksi ihminen. Varsinkin kun huomattava osa pommeista kohdistui tiheään asuttuihin maanviljelyskyliin. Näin hyvin konservatiivinen arvio voisi olla 300 – 450 tuhatta vainajaa.
4) Varsinaisten sotatoimien uhrien määrä ja jakauma on sekin vaikeasti arvioitavissa. Konservatiivinen arvio voisi olla luokkaa 250 tuhatta. Varsinaisista taisteluissa ehkä suurimmat yksittäiset tappiot olivat Chenla 1 ja 2 offensiivit. Toiseksi USA:n ja Etelä Vietnamin armeijan tekemässä invaasiosssa vuonna 1970 kuoli paljon väkeä. Kolmanneksi paljon siviilejä kuoli miinoihin. Lopulta vuosien 1973 ja 1975 Phnom Penhin piirityksissä ammuttiin kaupunkiin paljon raketteja. Yhteensä näihin kuoli kymmeniä tuhansia, kun usein rakettituli kohdistui tiheään asuttuihin slummeihin. Sotatoimien ikäkohorttijakaumaa on myös hieman vaikea arvioida. Paljon niissä kuoli nuoria miehiä ja naisia aktiivisina sotilaina mutta myös paljon kuoli muuta väestöä. Sitkeästi monet arvioivat sotauhrien määrän aivan liian pieneksi. He usein ottavat vertailukohdakseen Vietnamin, unohtaen täysin että sota oli siellä luonteeltaan täysin erilainen. Vietnamissa sota oli amerikkalaisten ja sen liittolaisten puolelta hyvin mekanisoitu sota tuntemattomia, piilekseviä, sissejä vastaan kun taasen Kambodzhassa se oli kahden rintaman sisällissota, jota kävivät kyvyttömät ja huonosti koulutetut joko aatteen palosta tai perheensä ja toverien puolesta taistelevat kaaderit ja sotilaat.
5) Humanitäärinen kriisin vaikutus on myös sangen epäselvä. Amerikkalaiset eivät juuri pitäneet kirjaa asiasta. Margeret Slocomp arvioi kerättyään yhteen avustusjärjestöjen raportteja uhreja olleen 180 tuhatta [124]. On tosin hieman epäselvää, onko luku rintaman kummaltakin puolelta vai vain Khmerien tasavallasta. Emme myöskään kunnolla tiedä kehen kriisi pahiten iski. Paljon alle 5 vuotiaita lapsia kuoli ripuliin, lavantautiin, koleraan ja nälkään. Vuoteen 1975 loppuun mennessä, monen avustusjärjestön raporttien mukaan, kuoli satoja päivittäin. Myös elinvoimiltaan heikentyneitä vanhuksia ja sairaita kuoli – käyttääkseni kulunutta sanontaa – kuin kärpäsiä.
6) Syntyvyys DK:ssa taasen on keskeinen seikka arvioitaessa kuolonuhrien määrää. Vickery ja Kiljunen arvioivat syntyvyyden pudonneen noin puoleen, koska maassa oli elinololtaan sekä hyviä ja huonoja alueita. Samoihin tuloksiin päädyimme tarkasteltuamme vuosien 80 ja 98 väestölaskenan tuloksia. Asiaan liittyy joitakin epävarmuustekijöitä kuitenkin syntyvyyden romahdus on ollut välillä 40% - 60%.
7) Elinajanodote syntymässä on sekin hyvin epämääräinen ja kiistanalainen tekijä. Monet tutkijat arvelevat sen olleen luokka 50 vuonna 1962 ja kasvaneen puolivuotta vuotta kohden toiset taasen puhuvat sen olleen jopa 56 vuotta. Sen sijaan monet viranomaiset puhuvat odotteen olleen vain jotakuinkin 40 vuotta vuonna 1960. Tulevissa laskelmissa leivomme Lon Nolin ja Pol Potin tragiset vuodet elinikäodotukseen ja saamme melko suuret pudotukset näihin.
Käytetty laskentamenetelmä
Seuraavassa pyrimme laskemaan sekä Khmerien Tasavallan (PRK:n) että Demokraattisen Kamputsean väestökatoa. Laskenta etenee useammassa vaiheessa:
1) Laskemme aluksi mikä on väestön koko Lon Nolin astuessa valtaan eli vuoden 1970 väestön koko kolmena eri arviona, skenaariona, joita kutsumme tässä minimi-, keskiarvo- ja maksimisarjaksi. Arviot pohjautuvat kolmeen eri näkemykseen elinajanodotteesta.
2) Seuraavassa vaiheessa laskemme mikä oli väkimäärä vuonna 1975, Lon Nolin poistumishetkenä, jatkamalla edellisen vaiheen arvioita. Sen tiedon pohjalta mitä meillä on historiankirjoituksesta pyrimme estimoimaan näissä kolmessa skenaarioissa elinajanodotteita. Laskemme mikä olisi väestön koko mikäli ei mitään kriisiä (sisällisotaa, pommituksia jne.) ei olisi ollutkaan jonkinlaisena ideaalina. Tämän ideaalin ja lasketun poistumishetken väestön koon erotuksena saamme ihmisuhrien määrän. Tämä oli 600 – 800 tuhannen ihmisen välillä Lon Nolin aikana. Laskentatulokset vahvistavat niitä arvioita mitä muualla oli tehty (vrt. lukuun Sympathy for the devil-3 ).
3) Seuraavaksi laskemme mikä olisi ollut väestön koko vuonna 1979 mikäli Demokraattinen Kamputsea olisi muuttunut yhdessä yössä normaalksi yhteiskunnaksi Pol Potin marssiessa Phnom Penhiin. Vähennämme tästä luvusta sen minkä, arvioitiin olleen vuonna 1979. Kuolonuhrien määräksi saamme 400 - 450 tuhatta.
4) Laskemme vuosien 1979 ja 80 väestömäärät ja vertaamme niitä 1980 väestölaske nnan tuloksiin. Näin saamme jonkinlaisen referenssipisteen olettamustemme oikeellisuudesta. Keskiarvosarjamme poikkeaa n. 30 tuhannella henkilöllä väestölaskennan tuloksista.
5) lopuksi laskemme kaikkien kuolonuhrien määrän ja vähennämme näistä luonnollisesti kuolleet. Tuloksena saamme, että ylimääräisesti (ei-luonnollisesti) kuoli DK:ssa 400 – 450 tuhatta ihmistä.
Moni lukija voi saada käsityksen uuvuttavasta numerosulkeisista. Sitä seuraavat kappaleet todellakin ovat. Ilta toisensa jälkeen tein laskelmia ja tuloksista käytiin monia iteraatiokierroksia, laskettiin uudelleen muuntamalla parametreja (kuolleisuutta, elinajanodotteita elinaikatauluja ja hedelmällisyyttä). Mutta toisaalta asia on hyvin ristiriitainen tutkijoiden ja journalistien joukossa. Joten pidin parempana pyrkiä mahdollisimman huolelliseen laskentaan. Näissä iteraatiokierroksia tehdessä pyrittiin ottamaan huomioon kaikki se, mitä historiankirjoitus on kertonut maan tapahtumista.
Yleinen käytäntö pyrittäessä laskemaan väestön kokoa kun mittauspisteitä on harvakseltaan, on käyttää ns. elinaikataulumalleja (kts. Liite). Mallien kehittämisessä on otettu huomioon miten vastaavissa olosuhteissa kansan ikäkohorttijakauma (väestöpyramidi) on muodostunut eri valtioissa. Nämä ovat yllättävän samankaltaisia. Tilastollisesti pyritään siis luomaan mahdollisimman universaaleja malleja tietyille maanosille. Näitä malleja voidaan sitten soveltaa toisiin vastaavissa olosuhteissa oleviin maihin. Paljon käytetyt mallit ovat esimerkiksi Coale-Demney ja eri YK:n mallit. Tässä pyritään käyttämään YK:n Itäisen Kauko-Aasian tilanteeseen sovitettua mallia viisivuotisjaksoina vuodesta 1960 vuoteen 1970, vuodesta 1970 vuoteen 1975 ja lopulta DK:n aikana vuosittain. Välissä oleville vuosille käyttämämme laskentaohjelma soveltaa Coaley-Demney mallia.
Kuten aikaisemissa postauksissa jo mainittiin, niin väestön koko tietyllä hetkellä on riippuvainen neljästä parametrista. a) väestön koko aikaisemmassa hetkessä, b) syntyvyydestä CBR (Crude Birth Rate), c) kuolleisuudesta (CDR) ja d) migratiosta (kts. liite). CBR usein mallinnetaan kansan kokonaishedelmällisyysluvulla TFR:llä ja tähän läheisesti liittyvällä ikä spesifillä hedelmällisyydellä ASFR:llä. Kuolleisuus taasen voidaan mallintaa elinikäodotuksella. Laskentaohjelmissa voidaan varioida kaikkia näitä tekijöitä ja saadaan hyvin vaihtelevia tuloksia, jos parametreja ei voida kiinnittää johonkin tunnettuun tosiseikkaan. Tässä prosessissa voidaan tehdä helposti virhepäätelmiä. Esimerkiksi pyrittäessä rekonstruoimaan kansan koko jäljestäpäin, voidaan asettaa hedelmällisyydelle tietty arvattu arvo ja vastaavasti tämän seurauksena joudutaan asettamaan elinajanodotteelle, joku arvo jotta voitaisiin saada kansan koko jonain tunnettuna hetkenä. Vastaavasti muuttamalla hedelmällisyyttä joudutaan muuttamaan elinajanodotteita. Tällaista rekonstruktiota ottamatta huomioon syntyvyyden alenemista saadaan Kambodzhan tapauksessa aivan hämmästyttäviä arvoja elinajanodotteelle, joissakin lähteissä esitetään niinkin alhaisia lukuarvoja kuin 17 vuotta DK:ssa. Todellinen syy liian pieneen elinajanodotteen arvoon oli olettamus liian suuresta hedelmällisyydestä tai liian alhaiseksi katsottu migraatio.
Laskennan helpottamiseksi YK on julkaisut ilmaisen Windows MortPak ohjelmiston (lukijaa kehotetaan lataamaan ohjelmisto koneelleen voidakseen todentaa oheisten laskelmien oikeellisuuden). Ohjelmalla voidaan muodostaa elinaikatauluja monen muun väestölaskijaa kiinnostavan seikan ohella. Näitä tauluja voidaan generoida eri tunnetuilla parametreilla. Näitä ovat mm. elinajanodotteet sekä ”syntyneitä-selviytyneitä 5 ikävuoteen saakka” luvut. Käytämme tässä sekä COMBIN että MATCH osaohjelmistoa.
Myös valmiiksi laskettuja elinaikatauluja löytyy maailmalta. Paljon käytettyjä ovat YK:n laatimat taulut. Nämä ovat löydettävissä täältä. Site on kyllä melko massiivinen sisältäen hyvin paljon väestötieteilijää kiinnostavaa numerodataa (esimerkiksi miesten elinaikataulut ovat kooltaan lähes 15 MB ja se on paljon kun kyseessä on pelkästään teksti ja numerodataa). Data on esitetty maittain ja vuosittain jaoteltuna ikäkohorttien mukaan. Laskennassa kiinnostavat parametrit ovat todennäköisyys kuolla q(0,1), q(1,4), q(5,5), q(10,5) jne. Näiden pohjalta voidaan laatia koko elinaikataulu.
Toinen keskeinen työkalu oli USA:n väestölaskentaviraston toimittama ilmainen RUP ohjelma (Rural Urban Projection ) ja siihen liiityvää windows käyttöliittymää DAPPS (Demographic Analysis and Population Projection System ver 3.1). Ohjelma ottaa syöttötietona väestölaskennan tulokset kohortti komponentti mallinna (tässä vuoden 1962 laskennan tulokset), ikäspesifit hedelmällisyydet (ASFR), kokonaishdelmällisyyden, migraatiot ja kuolleisuudet sekä monia muita seikkoja usein vuosi vuodelta jaoteltuna. Ohjelmasta saadaan tuotettua ulos väestömäärä tiettyinä vuosina, kuolleisuuden (CDR) ja syntymien määrän (CBR) tuhatta asukasta kohden, arviot imeväisyyskuolleisuudelle sekä muita kiinnostavia parametreja. Ohjelmaan tutustuminen on kyllä vaivan arvoinen sikäli jos on kiinnostunut maailman väestönkehityksestä ja erilaisten kriisien vaikutuksesta väestön kokoon. Myös amatööritutkija saa käytettyä monta iltaa ohjelman parissa.
Laskennassa testattiin myös Avenir Softwaren toimittamaa Spectrum ohjelmistoa. Sillä saatiin kyllä ihan hyviä tuloksia mutta lopulta tulosten esittäminen erilaisiin graafein ollut samassa määrin havainnollista kuin DAPPS:n tuotamat graafiset esitykset. Ohjelma on pääasiassa tarkoitettukin erilaisten kansanterveysohjelmien suunnitteluun eikä niinkään väestölaskentaan.
Ensimmäisenä kiinnepisteenä laskelmissamme oli vuoden 1962 väestölaskennasta saatu data. Laskennassa määriteltiin sekä ASFR että TFR (kts. aikaisempi kirje). Kokonaishedelmällisyysluku, TFR, oli vuonna 1962 suuruudeltaan 7.07. Tämä arvo puolittui laskelmissamme Lon Nolin kauden lopussa ja koko Pol Potin kauden aikana. Pidimme ASFR:ää samamuotoisena vaikka TFR puolittui. Ikäspesifin hedelmällisyysluvun ASFR:n oletamme näin puolittuvan kussakn ikäkohortissa (15 - 59 vuotiaat naiset). ASFR:n muodon, siis kunkin kohortin pitäminen suhteelisesti samansuuruisena ei oikeastaan ole todellisuuden kanssa yhteneväinen. Tiedetään nimittäin, että suurina nälkävuosina nuorten tyttöjen saapuminen hedelmällisyysikään viivästyy ja vastaavasti vanhempien naisten poistuminen siitä aikaistuu. Näin ASFR:n muoto muuttuu. Tätä muodonmuutosta emme kuitenkaan (valitettavasti) ottaneet huomioon mitenkään.
Migraation määrä perustuu laskelmissamme sekä pakolaisjärjestöjen (kuten UNCHR) ja asiantuntijalausuntoihin (vrt lukuun Symopathy for the devil-3). Tosin migraatiossa on pientä vaihteluväliä kun kaikkia pakolaisia ole rekisteröity ja julkisesti kirjattu (erityisesti vietnamilainen data on hieman puutteellista). Samoin sekä Vietnamin että Thaimaan rajaseuduille muodostui pieniä häthätää kyhättyjä leirejä, joiden väkimäärästä ei oikeastaan ole kenelläkään mitään käsitystä.
Ehkä merkittävin epävarmuustekijä laskelmissamme on elinaikaodotus ja sen kehittyminen. Pyrimme käyttämään tässä kolmea eri elinaikaodotusarviota, joilla saamme väestön kehitykselle kolme eri skenaariota minimi, todennäköisin ja maksimi.
Laskelmiemme referenssipäivä oli sama kuin vuoden 1962 laskennan päivä eli 17 huhtikuuta. Sama päivä on vuoden 1963, 1964, 1965 jne. lasketuissa väestömäärissä. Historian kummallisuuksiin kuuluu, että Pol Potin joukkojen vallatessa Phnom Penhin tapahtui tämäkin samana päivänä eli laskelmamme on silloin päivälleen kohdallaan. Vietnamin valloitus päättyi tammikuussa 1979. Näin vuoden 1979 väestömäärän ennustuksissa on 3 kuukauden virhe (siis vuoden 1979 väestömäärä on huhtikuun 17 eikä valloituspäivä jos ei toisin mainita). Korjaamme tämän lineaarisella interpolaatiolla lopullisen väestömääräna arvioinneissa Tammikuun puolivälin tilanteeksi. Samoin Vuoden 1980 väestölaskenta tehtiin kesällä 1980, jolloin virhettä on pari kuukautta.
Hedelmällisyys
Laskennassa käytettiin kolmea eri hedelmällisyysskenaariota 60 luvulle eli 2.5 % pudotusta kussakin 5 vuotisjaksossa, 1.25 % pudotusta ja ei pudotusta ollenkaan. Siampoksen c skenaario[137] eli 10 % pudotus ei ollut kovin realistinen kun maassa ei lopulta järjestetty keskitettyä väestösuunnittelua ollenkaan (neuvola järjestelmä oli kehittymätön). Perusteena Siampoksen b skenaariolle eli 5 % pudotukselle kussakin 5 vuotisjaksossa oli, että kaikesta huolimatta väestön kouluolot parinivat hieman. Naisten kouluolojen paranemisen myötä on lukuisissa kehitysmaissa havaittu väestön kasvun hidastuneen. Tosin koulunkäynti kohdistui etupäässä miehiin ja näin luku- sekä kirjoitustaidottomuus oli laajaa tyttöjen joukossa. Samoin Ratanakirin läänissä ei-khmerien pakallisten ihmisten lukutaito oli myös hyvin alkeellista (vieläpä vuosituhannen loppuun mennessä). Tämän syyn vuoksi 5 % pudotus oli ehkä ylioptimistinen ennuste. Siksi käytämme tässä 2.5%, 1.25% ja 0% pudotusta.
Kun pohdimme vuoden 1980 väestölaskentaa ja vertasimme 1 – 5 vuotiaiden osuutta vuonna 1962 ja 1979 päädyimme tulokseen syntyvyyden pudonnen 39 %. Tosin tämä on liian optimistinen arvio sikäli kun ikäkohorttijakauma (väestöpyramidi) oli vääristynyt. Lopulta vuoden 1998 väestölaskenta osoittaa että 20 – 24 vuotiaiden ryhmä on hyvin pieni (olivat DK:n kaatumisen aikana 0 – 4 vuotiaita). Tästä on päätelty syntyvyyden pudonnen yli puoleen, mutta toisaalta on huomattava että vuosien 1979 ja 1998 välillä kuoli myös paljon tuberkuloosiin ja emme varmuudella tiedä missä ikäryhmässä tauti oli tappavin, Joten syntyvyyden alenemisen järkevä arvio olisi noin 40 – 50 %.
Vickery arvioi hedelmällisyyden putoamisen hieman toisella tavalla. Hän laski kansakunnan luonnollisen syntyvien määrän pudonnen yli 50 % DK:n aikakaudella. Perusteluna hänellä oli, että maassa oli sekä hyviä että huonoja alueita. Hyvillä alueilla niin sekä uudet että vanhat lisääntyivät aluksi normaalisti vuonna 1975 ja myöhemmin syntyvyys putosi rajusti. Huonoilla alueilla vielä enemmän. Vuonna 1962 Siampos arvioi syntyvyyden olleen keskimäärin 46 lasta tuhatta asukasta kohden. Nyt Vickeroy laski että DK :n alkuaikoina tämä putosi ”uusilla” asukkailla ensin 32:een (huhtikuusta heinäkuuhun 1975) ja 15:een loppuvuodesta. Tästä se putosi edelleen 10:een ja jatkui saman suuruisena DK:n loppuun. Vanhoilla taasen aluksi syntyvyys oli 43 ja putosi 30:een vuoden 1975 loppuun mennessä, josta se jatkoi laskuaan noin 28 syntymää tuhatta asukasta kohden. Kun uusia oli yhtä paljon kuin vanhoja saadaan tästä keskimääräiseksi pudotukseksi runsaat 50%.
Oletamme siis kokonaishedelmällisyyden pudonnen Lon Nolin kauden loppua kohden tasaisesti arvoon 3.5 eli puolittuneen vuoden 1962 estimaatista. Todennäköisesti arvo on liian korkea. Esimerkiksi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen, suurten ikäluokkien syntyessä, huippuvuonna 1947, kokonaishedelmällisyysluku oli 3.45 (tänään se on kutistuvassa Suomessa hälyttävän alhainen eli 1.54).
Elinajanodotteet
Maan väestön elinajanodotteen arviointi on hyvinkin kiistanalainen asia. Tapahtuiko Kambodzhassa 60 luvulla terveysolojen kohentuminen siten että kutakin kalenterivuotta kohden elinajanodote kasvoi puoli vuotta? Tällainen kehitys tapahtui heti toisen maailmansodan jälkeen mutta on oletettavaa kehityksen hidastuneen ratkaisevasti. Elinajanodotteen kasvu heti maailmansodan jälkeen selittyy hyvin pitkälle sillä, että maa oli hyvin takapajuinen. Pelkästään jo tiestön rakentaminen ja kansalaisten helpottunut liikkuminen terveyspalvelujen äärelle kasvattaa elinajanodotteita monta vuotta. Toisen maailmansodan lopussa elinajanodote oli hämmästyttävän alhainen eli alle 35 vuotta [137]. Saman suuruinen kuin Suomessa oli 1860 luvulla suurten katovuosien vaivatessa maatamme. Moderni terveydenhoito oli maailmansodan jälkeen tipo tiessään. Eikä se ollut järin hyvä Sihanoukin kauden lopussakaan kun maassa toimi vajaat 500 lääkäriä eikä maassa oltu saatu aikaiseksi kattavia ja laajoja kansanterveyteen vaikuttavia ohjelmia aikaiseksi. Lääkäritiheys oli kuitenkin suurempi kuin Thaimaassa oli silloin.
Pyrimme ”leipomaan” elinajanodotteisiin sekä Lon Nolin että Pol Potin vaikeiden vuosien vaikutukset, kun maassa riehui sisällissota, imeväisyyskuolleisuus kasvoi, oli krooninen nälänhätä ja terveysolot romahtivat. Elinajanodotteisiin sisällytettiin nämä kuolleisuuskriisin vaikutukset.
Bannister & Johnson raportoivat elinajanodotteen olleen 49 vuotta (vaihteluvälin olevan 48 – 57 vuotta) [174] kuusikymmenluvun alussa, Neupert & Prum taasen arvoivat sen olleen 50.2/52.3 (M/N) jaksolle 1960 – 1965 sekä jaksolle 1965 – 1970 52.7/54.8 vuotta eli he olettivat elinajanodotteen kasvaneen puoli vuotta kutakin kalenterivuotta kohden[158].
Maailmanpankki on ilmoittanut näitä tutkijoita huomattavasti alhaisemmat elinajanodotteen syntymässä olevat arvot. Data on löydettävissä täältä ja perustuu YK:n laatimaan dataan. Miten näihin tuloksiin on päädytty eivät järjestöt ole ainakaan omissa web sivuissaan mitenkään perustelleet. Data on ehkä muodostettu eri järjestöjen (kuten Punaisen Ristin, UNICEF:n, vapaaehtoisjärjestöjen jne.) lausuntojen ja käsitysten pohjalta. Vuosien 1970 -1975 data on todennäköisesti lähtöisin Khmerien tasavallan oloista. Mahdollisesti Punakhmerien hallitsemilla alueilla odotteet ehkä olivat hieman pidemmät. Tämä YK/Maailmanpankki data on hieman kummallista. Eivät mitenkään vastaa niitä laskettuja arvoja joita voidaan muodostaa vuoden 1962 väestölaskennan tuloksista. Ne ovat kautta linjan aivan liian alhaisia, DK:n aikakaudella ne putosivat niinkin alas kun 17 vuotta. Näin alhaisella odotteella estimoitu poikalasten imeväisyyskuolleisuus olisi nousut luokkaan 320 tuhatta syntymää kohden (Coale Demney mallin puitteissa). Ei vaikuta järjelliseltä arvolta. Joka tapauksessa imeväisyyskuolleisuus kasvoi huikeisiin lukuarvoihin Khmerien tasavallan loppuaikoina, saavuttaen yli 200 kuollutta tuhatta syntymää kohden eri avustusjärjestöjen raporttien mukaan..
Maailmanpankin vuosien 1975 - 1979 data on myös hyvin kyseenalainen kun emme oikeastaan tiedä juuri mitään kvantitatiivisia arvoja maan oloista. Samoin siinä saattaa olla taustalla olettamus hedelmällisyyden jatkuneen samassa suuruusluokassa kuin 60 luvulla. Näin elinajanodote olisi jäljestäpäin tehtyjen rekonstruktioiden valossa ollut huomattavan alhainen. Syntymättömät lasketaan kuolleiksi.
Tänään me tiedämme syntyvyyden romahtaneen. Joten elinajanodote lienee paljon suurempi kuin mitä Maailmanpankin/YK:n data antaisi olettaa. Sitä paitsi se kehitys mitä 40 ja 50 luvulla tapahtui kasvatti elinajanodotteen lähemmäs 50 vuotta kuin raportoidut odotteet vuonna 1960 olivat 39.61/42.93 vuotta. Ei siis ole kovin uskottavaa että elinajanodote olisi kasvanut vain runsaat 5 vuotta vuosien 1945 – 1962 välissä kun väestöpyramidi kertoo huomattavasti suuremmista luvuista.
Maailmanpankin julkaisemissa tiedoissa on mielenkiintoista havaita se, että miesten odote kasvoi vuoteen 70 huomattavasti hitaammin kuin naisten. Syynä lienee 60 luvun lopussa esiintynyt Samlautin kapinaa seurannut ensimmäinen sisällissota ja sen raju tukahduttaminen sekä taloudellinen kaaos ja epävarmuus. Jostain kumman syystä talouden epävarmuus alentaa miesten odotteita huomattavasti enemmän kuin naisten. Pelkästään poikien suurempi imeväisyyskuolleisuus ei selitä tätä ilmiötä.
Puutteistaan huolimatta käytämme tässä minimiskenaariossa Maailmanpankin/YK:n dataa.
Lopulta Patric Heuveline esitti kolme vaihtoehtoista arvoa elinajanodotteelle minimi, keskiarvo ja maksimiarviot. Hän laski, YK:n toimittamalla proseduurilla, Siampoksen toimittamasta ”lapsia syntynyt ja lapsia selvinnyt”-datasta odotteen olleen 51 (M) ja 53 (N) vuotta. Hän pyrkii sovittamaan nämä osittain ristiriitaiset tiedot myös Vietnamissa tapahtuneeseen kehitykseen. Lopulta hän päätyi tulokseen, missä vuonna 1962 hänen minimisarjassa odotukset olivat 47.5/48.0 vuotta kasvun olleen vuosi viisivuotiskautta kohden, keskiarvossa odotteet olivat 53.0/55.5 vuotta kasvun olleen vuoteen 1970 mennessä miehillä 1.5 vuotta ja naisilla 2 vuotta kutakin 5 vuotisjaksoa kohden, lopulta maksimisarjassa oli hänellä vuonna 1962 56.5/59.5 vuotta ja kasvua 2 vuotta kutakin 5 vuotisjaksoa kohden. Nämä taasen ovat aivan liian suuria odotteita, sillä kasvua olisi ollut silloin lähes 23 vuotta vuosina 1945 – 1962 eli kasvua olisi ollut 1.35 vuotta kutakin kalenterivuotta kohden. Seikkaa on hyvin vaikea niellä. Heuvelinen maksimiarvo on myös siinä mielessä epäuskottava että elinajan kasvu tunnetusti hidastuu merkittävästi kun se lähestyy 50 vuotta.
Elinajanodote voidaan myös laskea epäsuorasti vuoden 1962 laskennan tuloksista. Laskimme MortPackin QFIVE ohjelmalla Siampoksen toimittamasta kaikkien ”syntyneiden lasten lukumäärä ja elävänä selviytyneiden lukumäärä”-datasta (Siampos s. 333) arvot vuodelle 1962 miehet 54.96 ja naiset 55.255 vuotta. Joten vuoden 1960 arvioksi saadaan 53.5 ja 54 vuotta. Arviot ovat kuitenkin liian suuria suhteessa Siampoksen suoraan väestödatasta tehtyihin laskelmiin. Samoin simuloimalla näitä arvoja DAPPS ohjelmalla saatiin aivan liian alhaiset kuolleisuudet (CDR Crude Death Rate) suhteessa Siampoksen esittämiin estimaatteihin. Samankaltaisiin johtopäätöksiin päätyi myös Heuveline[49] sekä Neupert & Prum [158] tarkasteltuaan Siampoksen raporttia [137]. Siampos on kenties käyttänyt omissa laskelmissaan liian suuria kertoimia. Lopulta päädyimme tulokseen, jonka mukaan elinajanodotteet vuonna 1962 olivat enintään 51 ja 53 vuotta eli vuonna 1960 hieman yli 50 (M) ja 52 vuotta (N).
Oheiseen kuvaan on hahmoteltu elinajanodotteet kussakin minimi-, keskiarvo- ja maksimiskenaarioissamme suraan DAPPS ohjelman tulosteena.
Väestön kehitys 1962 – 1975
No hyvä. Seuraavana tehtävänä on laskea väestön koko vuonna 1970 ja vuonna 1975 ylöspäin projektiona vuoden 1962 väestölaskennan tuloksista.
Käytin tässä siis kolmea eri arviota elinikäodotuksille laskeakseni minimi, keskiarvo maksimi määrän väestölle.
1) Minimi arvion lähtökohtana on Maailmanpankin/YK:n antama data, jota hieman modifioimme vuoden 1975 tilanteeseen sillä perusteella että elinajanodote rintaman kummallakin puolella oli hieman erilainen (emme tosin tiedä tätä varmuudella). Kokonaishedelmällisyysluvun oletamme pudonnen 2.5 % kutakin 5 vuotisjaksoa kohden
2) Keskiarvossa käytämme lähtökohana Bannister & Johnsonin arviota elinikäodotukselle . Muunnamme sitä hieman jotta Siampoksen esittämä CDR (Crude Death Rate), kuolleisuusarviot, vastaisivat projektoituja tuloksia. Samoin haluamme sovittaa lasketun arvion eri asiantuntija arvioihin vuoden 1970 väestömäärästä eli 7.050 – 7.3 miljoonaa. Tässä oletamme elinikäodotuksen kasvaneen 1.25 vuotta kutakin 5 vuotiskautta kohden ja kokonaishedelmällisyysluvun, TFR:n, pudotus oli 1.25 % kutakin viisivuotisjaksoa kohden.
3) Lopulta maksimisarjassa käytettiin Siampoksen toimittamasta datasta epäsuorasti laskettua arviota eli 50/52 vuotta vuonna 1960. Oletamme elinikäodotuksen kasvaneen 2 vuotta kutakin 5 vuotisjaksoa kohden ja romahtaneen vuoteen 1975 mennessä. Kokonaishedelmällisyysluku TFR ei sanottavasti pudonnut vuoteen 1970 mennessä.
Samoin oletamme Samlautin kapinaa seurannen ensimmäisen sisällissodan, vuonna 1970 tapahtuneen vietnamilaisten vainon ja 60 luvun lopun talouskriisin vaikuttaneen alentaen elinikäodotuksia 0.5 vuotta keskisarjassa ja vuoden maksimi väestösarjassa. TFR putosi minimiskenaariossa 2.5 %, keskiarvoissa 1.25 % ja maksimisarjassa lähes 0% vuoteen 1970 mennessä, josta se laski kaikissa sarjoissa 3.5:een. Laadimme seuraavan taulukon kullekin arviosarjalle kussakin 5 vuotiskaudessa:
| Vuosi | Minimiväestö | Keskiarvoväestö | Maksimiväestö | ||||||
| TFR | elinajanodote | TFR | elinajanodote | TFR | elinajanodote | ||||
| Miehet | Naiset | Miehet | Naiset | Miehet | Naiset | ||||
| 1960 | 7.0 | 39.61 | 42.93 | 7.0 | 46 | 48 | 7.0 | 50 | 52 |
| 1965 | 6.825 | 40.3 | 43.71 | 6.82 | 47.25 | 49.25 | 6.9 | 52 | 54 |
| 1970 | 6.655 | 39.32 | 43.94 | 6.65 | 48 | 50 | 6.9 | 53 | 55 |
| 1975 | 3.5 | 20.93 | 26.99 | 3.5 | 22.5 | 26 | 3.5 | 23.5 | 26.5 |
Taulukkoa silmäiltäessä huomataan odotteen ensin kasvaneen ja sitten romahataneen vuoteen 1975 mennessä lineaaristi. Maailmanpankin datan mukaan elinaikaodotuksen epäsuhta miesten ja naisten välillä oli suurta kun muissa sarjoissa meillä suhde oli pienempi. Osittaisena syynä on että sisällissodassa, humanitäärisessä kriisissä, pommituksissa ja muissa seikoissa kuoli myös paljon naisia. Olettamus lineaarisesta pudotuksesta on hieman virheellinen kun odotus säilyi samana läpi vuoden 1970 pudoten hieman vuonna 1972 ja rajusti amerikkalaisten pommitusten kiihtyessä vuonna 1973, tämän jälkeen humanitäärinen kriisi rintaman kummallakin puolella iski rajusti.
Väestö vuonna 1970
No hyvä. Näillä tiedoilla voimme laskea väestön määrän vuonna 1970. Arvioiduilla elinajanodotteilla muodostamme MortPak MATCH ohjelmalla elinaikataulut kullekin 5 vuotta kestävälle jaksolle. Tässä käytämme ns. uutta itäisen Kauko Aasian mallia. Näin saatu data syötetään DAPPS ohjelmalle ja laskemme väestön vuodelle 1970. Välivuosina DAPPS käyttää Coale-Demney mallia omassa laskennassaan. Oletamme että aikakaudella 1962 – 1970 migraatio on ollut lähes nolla.Tuloksena saamme seuraavan ikäkohorttitaulukon koko väestölle kolmessa sarjassa (Miten nämä ovat jakautuneet sukupuolittain voinen toimittaa pyydettäessä).
| Kohortti | Minimi | Keski | Maksimi |
| 0 - 4 | 1 208 897 | 1 281 954 | 1 368 072 |
| 5 - 9 | 1 017 453 | 1 103 544 | 1 148 087 |
| 10 - 14 | 921 451 | 906 805 | 916 331 |
| 15 - 19 | 769 896 | 785 551 | 793 329 |
| 20 - 24 | 577 271 | 591 890 | 600 021 |
| 25 - 29 | 436 963 | 450 430 | 458 456 |
| 30 - 34 | 391 509 | 403 795 | 411 996 |
| 35 - 39 | 348 530 | 360 709 | 368 861 |
| 40 - 44 | 296 671 | 308 307 | 316 039 |
| 45 - 49 | 236 776 | 247 203 | 254 145 |
| 50 - 54 | 188 186 | 197 329 | 203 758 |
| 55 - 59 | 152 096 | 160 427 | 166 582 |
| 60 - 64 | 110 369 | 117 438 | 122 793 |
| 65 - 69 | 74 616 | 80 267 | 84 714 |
| 70 - 74 | 44 154 | 48 143 | 51 377 |
| 75 - 79 | 22 103 | 24 469 | 26 454 |
| 80 - 84 | 9 253 | 10 369 | 11 340 |
| 85+ | 4 436 | 4 990 | 5 498 |
| Yhteensä | 6 810 630 | 7 083 620 | 7 307 853 |
Eli väkeä oli vuonna 1970 minimisarjassa 6 810 630, keskisarjassa 7 083 620 ja maksimisarjassa 7 307 853 henkeä. Kuolleisuus, CDR, 60 luvulla oli minimisarjassa 21.38 (1962) josta se laski 20.81:een, keskisarjassa 17.04 (1962) ja laski 15.17:een sekä lopulta maksimisarjassa 14.17 (1962) laskien 12.13:een. Siampos laski vuonna 1962 keskimääräisen kuolleisuuden olleen 15.87 vuonna 1962 [137]. Eli laskelmissamme liki keski- ja maksimisarjamme puolivälissä. Hän arvioi vastaavasti kansan terveysolojen kohentuvan ja vuonna 1970 hänen mukaansa CDR:n pitäisi olla 12.5 ja 12.8 välillä. Ainoastaan maksimisarjassa terveysolojen kohentuminen oli yhteneväinen Siampoksen olettamusten kanssa.
Laskentatuloksemme näyttää olevan linjassa monen asiantuntija-arvion kanssa. Neupert & Prum projektoivat väestöksi vuodesta 1962 vuoteen 1970 ja saivat tuloksena 7.4 miljoonaa eli hieman suurempi kuin maksimisarjamme. Siampoksella oli kolme arviota eli 7 326, 7 143 ja 7 086, joista pienin edusti hieman epärealistista olettamusta hedelmällisyyden putoamisesta 10 %. Banister & Johnson taasen arvioivat väkeä olleen n. 7 miljoonaa, joka on yhteneväinen YK:n estimaattien 6.9 miljoonaa kanssa. CIA omassa raportissaan sai väestönmääräksi vuonna 1970 7.060 miljoonaa [147]. Näihin arvioihin verrattuna minimisarjamme antaa liian pienen arvon (kuten oli oletettavaa), keskisarjamme vastaa kokolailla CIA:n oma arviota ja maksimisarjamme vastaa Siampoksn yläarviota, jossa hedelmällisyyden laskua ei tapahtunut ollenkkaan mutta vastaavasti elinajanodote oli suurempi kuin mitä vuoden 1962 data antoi.. - Väestötiede on matematiikaltaan yksinkertaista, numeromääriltään suurta ja virhelaskelmat yleisiä.
Väestö vuonna 1975
No hyvä. Seuraavaksi joudumme laskemaan väestön koon vuonna 1975. Koko Lon Nolin aikana esiintyi useita eri jaksoja kuten Vietnamilaisten poismuutto useammassa eri vaiheessa, sisäinen pakolaisliikenne ja sen seurauksena humanitäärinen kriisi, amerikkalaisten pommitukset ja sisällissota. Kullakin vaiheella on vaikutuksensa elinajanodoteisiin. Oletamme odotteiden pudonneen vuoden 1975 puoliväliin mennessä tasaisesti (lineaaristi). Tarkempi mallinnus kunkin vaiheen mukaan olisi ollut melko työläs laskutoimenpide ja sisältäisi paljon epävarmuustekijöitä eikä liene lopulta tarkoituksenmukainen kun pyrimme suuntaa antaviin arvioihin kuolleisuudesta.
Oletamme myös kokonaishedelmällisyysluvun pudonneen tasaisesti arvoon 3.5. Käyttämämme alhainen arvo johtuu siitä, että ensinäkin puolella väestössä (eli kaupunkien slummeissa asuvat) oli elinolot siinä määrin surkeat ettei aikaa riittänyt vauvatehtailuun eikä maaseudulla (Punakhmerien alueilla) olotkaan olleet kovin hääppöisiä.
Mikä oli taasen migraation vaikutus? Sitä selvitämme seuraavassa. Oletamme, että ikäkohorttijakauma on muuttaneilla samansuuruinen kuin muulla väestöllä. Siis väestöpyramidi on pakolaisilla samanlainen kuin maahan jääneillä khmereillä. Olettamus on ehkä hieman epärealistinen. Valtaosa pakolaisista olivat vietnamilaisia. Emme kuitenkaan tiedä oliko heidän kulttuuriperimänä pitää samanlaista perhekokoa kuin valtaväestöllä, khmereillä, oli tapana. Ramses Amerin [167, 168] mukaan heitä oli peräti 450 tuhatta ja Pol Potin valtakunnassa ei heitä ollut käytännöllisesti katsottuna yhtään. Lon Nolin aikana heitä vainottiin ja teloitettiin myös paljon. Samoin pakolaisia oli runsaasti toisessa suuressa väestöryhmässä, nimittäin kiinalaisia. Heitä oli vuonna alkuvuodesta 1970 liki yhtä paljon kuin vietnamilaisia. Huomattava osa näistä kuului maan talouseliittiin kuten oli laita myös Vietnamissa (Hoa kansa). He toimivat kauppiaana, pienpankkiireina, artesaaneina ja muun pienteollisuuden harjoittajina. Migraatiota pohdimmekin jo aikaisemmin yksityiskohtaisemmin luvussa Sympathy for the devil-3
Laskeaksemme migraatiota jaamme myös migraation kolmeen arvioluokkaan kun asiassa on paljon epävarmuustekijöitä ja tilastointi vähän hataraa. Bannister & Johnson arvioivat heitä olleen oheisen taulukon keskimäärin sarakkeen mukaisesti (katso myös lukua 3). Vuoden 1975 pakolaiset olivat ensinnäkin niitä, jotka pakenivat maasta ennen vallan vaihtoa tai toiseksi olivat niitä, jotka Pol Pot siirsi välittömästi tultuaan valtaan:
| Vuosi | Vähintään | Keskimäärin | Enintään |
| 1970 | 195000 | 220000 | 230000 |
| 1971 | 38500 | 43500 | 45500 |
| 1972 | 38500 | 43500 | 45000 |
| 1973 | 38500 | 43500 | 45500 |
| 1974 | 38500 | 43500 | 45500 |
| 1975 | 52000 | 54538 | 59000 |
| Yhteensä | 401000 | 448538 | 470500 |
Vuoden 1975 pakolaisia oli enemmän mutta nämä on otettu huomioon aikaisemmissa vuosissa. Lisäämme nämä eri sarjoihin siten että vähintään sarja lisätään maksimi sarjaan ja enintään sarja minimisarjaan. Näin saamme laskettua vuoden 1975 väestön ja laskemme oheisen taulukon.
| kohortti | minimi | keski | maksimi |
| 0 - 4 | 874 608 | 931 876 | 1 011 101 |
| 5 - 9 | 1 057 238 | 1 142 133 | 1 244 869 |
| 10 - 14 | 928 039 | 1 023 698 | 1 077 714 |
| 15 - 19 | 834 289 | 831 672 | 850 902 |
| 20 - 24 | 679 945 | 707 125 | 725 189 |
| 25 - 29 | 499 044 | 525 267 | 541 977 |
| 30 - 34 | 373 398 | 393 960 | 408 861 |
| 35 - 39 | 332 312 | 349 183 | 363 625 |
| 40 - 44 | 291 185 | 307 658 | 321 265 |
| 45 - 49 | 241 996 | 257 642 | 269 879 |
| 50 - 54 | 185 975 | 199 374 | 209 801 |
| 55 - 59 | 140 743 | 151 433 | 160 466 |
| 60 - 64 | 106 146 | 115 011 | 122 873 |
| 65 - 69 | 69 407 | 76 220 | 82 337 |
| 70 - 74 | 41 158 | 45 846 | 50 212 |
| 75 - 79 | 20 540 | 23 302 | 25 956 |
| 80 - 84 | 8 364 | 9 678 | 10 970 |
| 85 | 3 775 | 4 420 | 5 098 |
| Yhteensä | 6 688 162 | 7 095 498 | 7 483 095 |
Maassa asuva väestö oli siis Pol Potin astuessa valtaan huomattavan alhainen eli minimisarjassa 6 688 162, keskisarjassa 7 095 498 ja maksimisarjassa 7 483 095 ihmistä. Näistä sarjoista, kuten aikaisemmista tarkasteluista on käynyt ilmi, todennäköisin on keskisarja. Minimisarjan ei ole kovin todennäköinen kun siinä oltiin tehty epäluonnollisen alhaiset olettamukset elinajasta ja vastaavasti elinajan kasvu maksimisarjassa ei ehkä lopulta vastannut todellista kehitystä.
Lon Nolin kauden väestökato
On houkuttelevaa laskea, mikä vaikutus oli näillä seikoilla tulevaisuuteen vuoteen 1975 mennessä eli kysymme kuinka paljon kuoli ylimääräisesti Lon Nolin aikana? Projektoimme siis väestömäärän eteenpäin vuodesta 1970 olettaen ettei mitään kriisiä olisi tapahtunutkaan. Vähennämme tästä tuloksesta laskennallisen arvion siitä mikä väki oli vuonna 1975 kun väestökriisi esiintyi (eli em. taulukko).. Tosin ajattelutavan vaarallisuutta pohdimme edellisessä postauksessa Patric Heuvelinen julkaisuja tarkastellessamme. Tällä tavalla ajateltuna saadaan helposti laskennallisesti liian suuret arvot. Toisaalta ohjelmamme laskee arviot vuosi vuodelta, joten virhearviot tulevat näin hieman korjattua.
Aikaisemmissa postauksissa pohdimme että pommituksiin kuoli 250 - 400 tuhatta, sisällisodassa 2 00 – 300 tuhatta ja humanitääriseen kriisiin noin 120 – 200 tuhatta. Eli yhteensä 570 – 900 tuhatta. Emme kuitenkaan tiedä mihin ikäryhmään kuolleisuuskriisit iskivät pahimmin. Sisällissodassa todennäköisesti kuoli 14 – 25 vuotiaita etupäässä nuoria miehiä ja humanitääriseen kriisiin sekä vanhuksia että pieniä lapsia, pommituksiin taasen tasaisesti koko väestöä.
Näissä laskelmissa on otettu huomioon migraatio. Laskuissamme TFR ja elinaikaodotus kriisitapauksessa ovat samoja kuin edellä jo todettiin. Ilman kriisiä taasen oletamme TFR pudonnen kussakin sarjassa kuten se muuttui 60 luvulla (2.5 %, 1.25%, 0%), samoin elinikäodotukset jatkoivat kasvuaan. Laskelmissa CBR/CDR ovat kauden lopun lukuja. On kuitenkin huomattava että käyttämämme lukuarvot ovat hyvin hypoteettisia kun kovia tosiasioita ei ole olemassakaan. Oheiseen taulukkoon olemme laskeneet nämä arvot vuonna 1975 (voinen toimittaa komponentti-kohorttilaskut pyydettäessä):
| Väestö ilman kriisiä | Väestökriisi | Vaikutus | |||||
| Elinaikaodote | CBR/CDR | Väkimäärä | CBR/CDR | Väkimäärä | Ero | ||
| Miehet | Naiset | ||||||
| Minimi | 40.4 | 44.1 | 44.01/19.92 | 7 306 795 | 25.02/37.21 | 6 688 162 | 618 887 |
| Keskiarvo | 50.0 | 52.0 | 43.56/13.65 | 7 843 414 | 24.43/38.22 | 7 095 498 | 758 324 |
| Maksimi | 54 | 56 | 44.51/11.38 | 8 285 640 | 23.94/35.60 | 7 483 095 | 809 530 |
Laskelmamme voivat olla hieman liian korkeita tai oikein. Joka tapauksessa arviot Lon Nolin kauden ylimääräisesti kuolleiden määrästä ovat näin 618 – 810 tuhannen välillä. Lukuarvo sopii hyvin siihen mitä jo aikaisemmin todettiin, esitettyihin asiantuntija-arvioihin (vrt myös lukuun 3). Todennäköisin arvo on luokkaa 760 tuhatta. Ilman amerikkalaisten puuttumista maan asioihin olisi tämäkin lukuarvo korkeintaan 20 – 40 tuhatta. Koska epäpätevän Lon Nolin hallinto olisi kaatunut tuota pikaa vuodessa parissa. Kenties Sihanouk oli laskelmoinut näin tapahtuvan ja hän olisi palanut takaisin näyttämölle entistä vahvempana kun konservatiivit olisi näin syösty vallasta. Mutta voi voi, Sihanouk raukkaa. Amerikkalaiset puuttuivat peliin.
Vuoden 1979 väestömäärä ilman kriisiä
No hyvä. Olisi houkuteltavaa jatkaa projektiotamme vuoden 1975 jälkeen siitä mihin väestön määrän olisi asettunut Lon Nolin kauden lopussa. Voisimme kuvitella, että Pol Potin astuessa valtaan asiat muuttuisivat silmänräpäyksessä. Elinaikaodotukset muuttuisivat yhtenä päivänä samaksi kuin mitä ne olivat 60 luvun lopulla. Yhtä äkkisesti ruokaa ja lääkkeitä olisi ollut riittävästä kuin tulleen taivaan lahjana. Maanviljelijät olisivat saaneet kuolleet eläimensä takaisin. Pommien täplittämät kraaterit olisivat umpeutuneet kuin haavat ihmisen iholla. Ihmisten mieli olisi muuttunut noin vain, eikä mitään koston ilmapiiriä olisi virinnyt. Tuberkuloosi olisi hävinnyt kuin iskusta. Mahdoton ajatus kun se sairaus ei ole poistunut vieläkään riivaamasta väestöä. Näin vain useissa tutkielmissa lasketaan kun niissä puhutaan Punakhmerien hirmuvallasta. Eli näissä lasketaan mikä olisi ollut väestönmäärä jos Punakhmerejä ei olisikaan ollut ja kaikki olisi muuttunut yht’ äkkiä yhtenä yönä hyväksi. Lasketaan väestö ideaalitapauksessa, josta vähennetään väestön määrä kauden loputtua eli se määrä mitä vuoden 1980 väestölaskelmissa paljastui kansan kooksi. Tuloksena saadaan ylimääräisesti kuolleiden määrä Pol Potin valtakunnassa. - Näin lasketaan maailmalla.
Tällaista yhdessä yössä tapahtuvaa muutosta ei tietenkään olisi ollut mahdollinen oli tuleva yhteiskuntajärjestys sitten mikä tahansa. Se olisi edellyttänyt tuhansien asiantuntijoiden virtaamista maahan ennennäkemättömien avustuspakettien saapumista tilanteessa, jossa USA oli kärsinyt toistamiseen kirvelevän tappion Indokiinassa ja Kiinan sekä Neuvostoliiton välirikko kasvoi päivä päivältä. Ei ketään ollut auttamassa eivätkä ylpeät Punakhmerit apua halunneetkaan ehkä pikkurikkisen vain Kiinalta.
[Reunahuomautus: DK:n ulkoministeri Ieng Sary houkutteli ulkomailla opiskelleita khmerejä palamaan asiantuntijoiksi maahan. Monet saapuivatkin joutuakseen välittömästi kuulustelukeskuksiin epäiltynä toiminnasta CIA:n agentteina ja teloitettiin samantien.]
Seuraavassa laskemme kyllä hieman samalla tavalla, vaikka tiedämme laskujen antavan – kenties – yläarvoja. Tosin näissä laskuissamme on pieni transitioaika, siirtymävaihe, jotta laskut olisivat hieman realistisempia. Oletamme että vuonna 1979 elinikäodotukset olisivat nousseet siihen mitä ne olivat 60 luvun puolivälissä. Tämä siksi että puolet lääkäreistä eli n. 250 oli paennut maasta Lon Nolin kauden lopussa eivätkä epävarmaan maahan kovin helposti palaisi. Sitä paitsi maassa oli läpi koko vuoden 1975 ja alkuvuodesta 1976 krooninen ruuan puute. Ruuan puute olisi jatkunut kuitenkin läpi vuoden 1975 kun maan logistiikka oli täysin hajalla. Näin siksi että kuvitellussa idealisoituneessa yhteiskunnassamme sen rakentaminen vaati aikaa. Väestönkoko on likimäärin laskelmissamme sama kuin oli saavutettu vuonna 1975. Lisäksi oletamme syntyvyyden pysyneen alhaisilla tasolla kun emme halua laskea syntymättömiä ylimääräisesti kuolleiksi. Emmekä siis myöskään ota huomioon tällaisiin muutoksiin liittyvää babyboomia mitenkään. Haluamme vain laskea todellisen tilanteen ja idealisoidun tilanteen erotuksen.
Ajattelutavan vaaroja pohdimme jo aikaisemmin. Tuloksena saadaan usein liian suuret arviot ja toiseksi väestöpyramidi on muodoltaan vääristynyt sikäli kun nuorten 15 – 25 vuotiaiden miesten ja naisten lukumäärien suhteellinen ero oli todellisuudessa korostunut. Miehet kohtasivat väkivaltaisen kuoleman naisia useammin. Tätä vääristymää ei laskelmissamme ole otettu juurikaan huomioon muutoin kuin erona elinaikaodotuksissa miesten ja naisten välillä. Saamme kuitenkin jonkinlaisen suuruusluokan väestökadosta. Haluammehan tehdä johtopäätöksiä siitä kunka brutaali Pol Potin hallinto lopulta oli. Haluamme lukuarvoja ruumiista. Vaikka tällä ei juuri mitään suurempaa merkitystä olekaan.
Muuttoliikenne on seuraavan taulukon suuruinen. Data perustuu osittain UNHCR:n tilastoihin ja moniin asiantuntija arvioihin (vrt myös lukuun 3 ). Valtaosa muuttoliikenteestä suuntautui Thaimaahan. Vähintään ja enintään arviot poikkeavat 10 % keskimääräisestä muuttoliikenteestä.
| Vuosi | Vähintään | Keskimäärin | Enintään |
| 1976 | -48 535 | -53 928 | -53 320 |
| 1977 | -49 090 | -54 545 | -60 000 |
| 1978 | -45 925 | -51 028 | -56 130 |
| Yhteensä DK | -143 550 | -159 501 | -175 450 |
| 1979 meno | -124 104 | -137 894 | -151 684 |
| 1979 paluu | +90 00 | +100 00 | +110 000 |
Saamme laskettua väkimääräksi näillä edellytyksillä (kohonnut elinikäodotus, alhaisena säilynyt syntyvyys ja migraatio) minimi sarjassa 6 616 488, todennäköisimmin 7 066 357 ja maksimi sarjassa 7 533 805 vuonna 1979 (huhtikuun 17).
Väestömäärä 1979 ja 1980
No mikä oli todellinen väestömäärä vuonna 1979? Ensin jatkamme aikaisempia vuoden 1975 projektioita kun yhteiskunta ei muuttunut ihanteelliseksi.Toisaalta tutkimme hieman 1980 väestölaskentaa kun siitä on olemassa epäilyjä sen oikeellisuudesta. Laskelmissamme huomaamme, että keskisarja on kohtalaisen lähellä vuoden 1980 väestölaskennan tuloksia, erotuksen ollen vain runsaat 30 tuhatta kansalaista. Tekemiemme olettamusten alaisuudessa tulos on suorastaan erinomainen.
Vuonna 1980 tehtiin väestökartoitus ja saatiin tuloksena 6 589 954 henkilöä. Tämä oli likimäärin sama määrä ihmisiä kuin oli vuonna 1979, sikäli että käynnistynyttä babyboomia kompensoi pakolaisiet Thaimaalle ja vastaavasti Vietnamista saapui väkeä. Tosin tässä on jonkin verran epävarmuustekijöitä. Esimerkiksi emme tarkkaan tiedä kuinka paljon ihmisiä saapui Vietnamista. On arvioitu heitä olleen 100 tuhatta tai vähemmän. Emme myöskään tiedä tulivatko nämä rekisteröityä väestölaskentaan. Emme myöskään tiedä missä laajuudessa kuolema niitti satoaan Pol Potin kurjan kauden perintönä vielä läpi vuoden 1979 ja 1980.
Monet väittävät Vietnamin saavuttua maahan sitä riivanneen suuren nälänhädän ja ihmisiä kuoli nälkään. Tämäkin on hyvin ristiriitainen asia. Monet tutkijat väittävät ettei nälänhätä ollut kovin dramaattinen. Niinpä vuoden 1980 laskennan oikeellisuutta on arvosteltu. On arveltu että se toisaalta on liian suuri kun paikallisjohtajat suuremman ruoka-avun toivossa liiottelivat lukuja. Toisaalta on myös mahdollista, että se on liian pieni kun kaoottisessa tilanteessa ei voitu rekisteröidä kaikkia ihmisiä. Monet khmerit vaelsivat paikasta toiseen etsimässä sukulaisia tai palaamassa kotiinsa. Näin vuoden 1980 väestölaskentaa vaivaa jossain määrin epävarmuus. Demokraattisen Kamputsean väestökatoa huolellisesti tarkastelleet Bannister & Johnson esittävät että väkeä olisi ollut jotakuinkin 6 ja 7 miljoonan välillä.
Tämän syyn vuoksi joudumme laskemaan väestön määrän eikä yksinomaan tyytyä hallinnolliseen arvioon. Laskemme toisaalta minimiarvion, keskiarviot ja maksimiarviot jatkamalla edellä mainittuja skenaariota. Laskemme siis vuoden 1979 ja vuoden 1980 väestömäärät. Minimiskenaariossa käytämme niitä elinajanodotteita mita Maailmanpankki/YK on antanut. Keski- ja maksimisarjassa oletamme Vietnamin valloitettua maan elinikäodotuksen nousseen vuoden 1973 tasolle. Perusteluna näinkin alhaiselle arvolle on, että Pol Potin kauden perintönä monet sairaudet vielä vaivasivat maata, nälänhätä niitti satoaan (tosin ei kovin dramaatisesti) samoin pakenevien Punakhmerien ja Vietnamilaisten välillä syntyi ajoittain kuolettavia kahakoita. Näillä olettamukslla saadaan laadittua oheinen taulukko, jossa olemme hahmotelleet väestön määrän sekä vuonna 1979 että vuonna 1980, tilanne vastaa huhtikuun 17 päivän tilannetta.. Kun maahan syntyi babyboomi niin oletamme hedelmällisyyden nousseen, TFR = 5.0:een kaikissa sarjoissa.
Tuloksena saamme oheisen taulukon vuosille 1979 ja 1980 (huhtikuun 17 päivänä):
| Kohortti | minimisarja | keskisarja | maksimisarja | |||
| 1979 | 1980 | 1979 | 1980 | 1979 | 1980 | |
| 0 - 4 | 543 810 | 580 850 | 606 261 | 647 948 | 640 163 | 688 969 |
| 5 - 9 | 812 988 | 704 817 | 896 272 | 780 570 | 985 094 | 854 509 |
| 10 - 14 | 951 191 | 948 931 | 1 048 301 | 1 048 081 | 1 138 235 | 1 148 389 |
| 15 - 19 | 816 274 | 825 847 | 902 855 | 933 445 | 946 423 | 989 557 |
| 20 - 24 | 705 651 | 711 946 | 725 715 | 728 019 | 748 353 | 753 270 |
| 25 - 29 | 550 709 | 563 559 | 585 258 | 601 964 | 608 191 | 627 534 |
| 30 - 34 | 389 541 | 406 372 | 419 504 | 439 779 | 439 771 | 462 432 |
| 35 - 39 | 300 220 | 297 736 | 323 794 | 323 433 | 341 579 | 342 581 |
| 40 - 44 | 264 158 | 260 422 | 285 048 | 282 537 | 301 414 | 299 967 |
| 45 - 49 | 225 260 | 223 037 | 245 299 | 244 076 | 259 831 | 259 524 |
| 50 - 54 | 178 270 | 178 025 | 196 390 | 197 176 | 208 648 | 210 128 |
| 55 - 59 | 128 431 | 129 219 | 142 674 | 144 550 | 152 551 | 154 875 |
| 60 - 64 | 92 009 | 89 991 | 103 122 | 101 496 | 111 266 | 109 680 |
| 65 - 69 | 60 827 | 60 432 | 69 188 | 69 162 | 75 511 | 75 514 |
| 70 - 74 | 34 559 | 34 010 | 40 079 | 39 713 | 44 444 | 44 020 |
| 75 - 79 | 16 915 | 16 653 | 19 983 | 19 835 | 22 671 | 22 449 |
| 80 - 84 | 7 004 | 6 746 | 8 049 | 7 924 | 9 458 | 9 344 |
| 85+ | 3 008 | 2 961 | 3 416 | 3 378 | 4 279 | 4 214 |
| Yhteensä | 6 080 825 | 6 041 554 | 6 621 208 | 6 613 086 | 7 037 882 | 7 056 956 |
Eli laskentatarkkuuden puitteissa vuosien 1979 ja 1980 väestömäärä on kussakin sarjassa likimäärin sama. Aivan kuten pitääkin olla. Väestöä vuodelle 1980 laskivat myös Neupert & Prumin sekä YK:n väestöosasto. Neupert & Prumin laskelmissa ikäkohorttijakaumassa suurin väestöryhmä oli 0- 4 vuotiaat samoin YK:n laskelmissa tämä ikäkohortti oli vain hieman pienempi kuin seuraava kohortti. Tiedämme kuitenkin että ko. kohortti oli ratkaisevasti pienempi kuin seuraavat kohortit kun syntyvyys oli alenteunut. Näin näiden laskelmat ovat ehkä hieman yläkanttiin. Neupert & Prum päätyivät, että vuonna 1980 väkeä oli 6 803 168 ja YK oli laskenut väestöä olleen vuonna 1980 6 768 724 henkilöä.
Mikä siis oli väkimäärien erotus edellä hahmotellun ideaalitapauksen ja todellisen väkimäärän välillä. Monissa tutkielmissa lasketaan tällä tavalla. Tosin monissa tutkielmissa ideaalitapauksen määrittelemissä tehdään epärealistisia olettamuksia väestön kasvusta. Esimerkiksi lasketaan hedelmällisyyden olleen normaali, mutta unohdetaan tällöin että syntymättömät lasketaan näin kuolleiksi.
Laadimme oheisen taulukon väestömääristä tammikuun alussa vuonna 1979, toisaalta ihanteellisessa tilanteessa missä kriisiä ei esiintynyt ja toisaalta todellisessa tilanteessa eli kun DK:n kuolleisuuskriisi esiintyi. Kummassakin tapauksessa hedelmällisyys oli sama eli emme laske syntymättömiä kuolleiksi (väestö olisi ei-kriisi tapauksessa normaalihedelmällisyystilanteessa paljon suurempi):
| Minimi | Keski | Maksimi | |
| Ei kriiisi | 6 602 250 | 7 049 767 | 7 505 250 |
| Todellinen | 6 119 160 | 6 648 787 | 7 060 352 |
| Erotus | 483 090 | 400 980 | 444 898 |
Näistä sarjoista pidimme aikaisemmissa tarkasteluissa keskisarjaa todennäköisimpänä. Minimisarjaa vaivasi epäluonnollisen alhainen elinajanodote samoin maksimisarjassa elinajanodote ei ollut kovin realistinen. Keskisarja on ehkä hieman alakanttiin mutta vastaa sitä mitä tiedämme muualta: Teloituksia tehtiin vajaat 150 tuhatta, tuberkuloosi tappoi 160 tuhatta, nälkään kovaan työhon ja muihin sairauksiin vajaat 100 tuhatta. Eli likimäärin 410 tuhatta ylimääräisesti kuollutta.
Voisimmeko laskea ylimääräisesti kuolleiden määrän toisellakin tavalla? Voisimme.
Laskemme aluksi kaikkien kuolleiden määrän niillä elinaikaodotuksilla minkä arvioimme olleen vallalla kussakin todellisesa väestön kehitystä kuvaavassa sarjassamme. Tästä määrästä vähennämme luonnollisesti kuolleiden määrän. Laskuissa on vain ongelmana, mikä on luonnollinen CDR, luonnollinen kuolleisuus. Pitääkö se asettaa Sihanoukin kauden loppuajan mukaan, jolloin terveyspalvelut olivat kehittyneet aikalailla? Pitäisikö meidän asettaa se 60 luvun alun tasoon, jolloin tiestö ja terveyspalvelut olivat vasta kehittymässä? Vai johonkin muuhun? Mitä me oikeastaan tarkoitamme luonnollisella kuolemalla ? Käytämme tässä arvona 60 luvun alun tasoa. Perustelun on, että romahtaneessa yhteiskunnassa palvelut tuskin olivat parempia kuin 60 luvulla. Saamme laadittua seuraavan taulukon kuolleista 17.huhtikuuta 1975 – tammikuu 1979 väliseltä ajalta laskemalla yhteen kuolleita vuosi vuodelta:
| Minimi | Keski | Maksimi | |
| Kuolleita kaikkiaan | 966 896 | 879 767 | 878 576 |
| Luonnollinen CDR | 22.3 | 18.4 | 14.7 |
| Luonollisesti kuolleita | 562 295 | 499 454 | 422 355 |
| Kuolleiden erotus | 404 600 | 380 313 | 456 220 |
Tälläkin tavalla laskien ylimääräisesti kuolleiden määrä on 380 – 450 tuhannen välillä. Tästäkin määrästä parisataa tuhatta oli sellaista ettei Pol Potin hallinto voinut sille yhtään mitään. Laskettiin millä tavalla tahansa ottaen huomioon realistiset elinaikaodotukset ylimääräisesti kuolleita ei voi olla miljoona, kaksi saatikka kolme.
Lopuksi
Huh huh. Olipas työläs postaus. Pakko oli kuitenkin kirjoittaa ja laskea kun Pol Pot esitetään maailmalla tunteettomana julmana laskelmoivana, tyrannina ja pyövelinä. Oma mielikuvani miehestä on ihan muuta. On vaikea uskoa, että 60-luvulla karismaattinen ja toiset huomioiva opettaja olisi maguisssa voinnut muuttua yht’äkkiä sellaiseksi. Ainoa toimittaja, joka pääsi haastattelemaan Pol Pottia ennen tämän kuolemaa, Nate Thayer, myös esitti hyvin positiivisen kuvan miehestä. Vaikea uskoa hänen olleen julma ja tunteeton teurastaja vaikka sota tunnetusti raaistaa ihmisen, sisällissota vielä enemmän
Pol Pot, Khieu Samphan, Ieng Sary, Nuo Chea ja monet muut johtajat tekivät päätöksiä harkitsematta kunnolla niiden seurauksia. Lopulta he olivat käytännöstä vieraantuneita akateemisia teoreetikkoja, jotka Sihanoukin julma vaino oli ajanut maquisiin. Täällä he vieraantuivat realiteeteista päivä toisensa jälkeen ja ainoana esimerkkinä heillä oli täällä luontaistaloudessa elävät heimot ja Kiinan kulttuurivallankumouksen vainoharhainen kiihko [3]. Eivätkä he kyenneet valtaantulonsa jälkeen ymmärtämään kuinka uskomattoman mutkikas koneisto yhteiskunta on kaikkine välttämättömine instituutioineen ja asiantuntijoineen. Lopulta päästyään valtaan, valta keskittyi vielä enemmän kuin mitä se oli Sihanoukin aikana. Kaikki mikä oli vähääkään epäedullista CPK:n ydinjohdolle piti eliminoida.
Emme voi myös unohtaa sitä seikkaa, että kaadereiden sivistystaso oli melkoisen alhainen ja he olivat kokeneet kovia sisällissodassa. Näin Radio Phnom Penhin vihaa pursuava propaganda upposi hyvin hedelmälliseen maaperään. Kaaderit uskoivat propagandan totuuteen.
Tapahtumien jatkumo, vallankumouksen epäonnistumisen pelko ja theravada buddhalaisuuteen sisältyvä cpap moraaliohjeisto so. khmerien kulttuuriperintö ajoi heidät siihen, mistä me heidät tuomitsemme ts. äärimmäisestä brutaaliudesta ja julmuudesta. Vaikka asian asettaisi miten päin tahansa, he maan johtajina olivat lopulta vastuussa siitä, mitä Angkar Leu teki ja miten se toimi kansalaisten alistamisessa ja terrorisoinnissa. Tässä suhteessa on täysin epäolennaista, oliko uhreja miljoona puolitoista vai 300 tuhatta. Joka tapauksessa heitä oli aivan liikaa.
Emme juurikaan pysty ymmärtämään millainen inhimillinen hätä kaadereilla ja maanviljelijöillä oli amerikkalaisten pommisateessa. Humanitäärisestä kriisistä punakhmerien hallitsemalta alueelta ei ole olemassa missään mitään dokumentteja ja kuvauksia. Sen on täytynyt olla suunnaton ja pommitusten olla täysin käsittämätön tavalliselle ihmiselle. Seikka, joka johti ratkaisevasti Punakhmerien kasvulle ja brutalisoitumiselle. Näin sekä Henry Kissinger että Richard Nixon, Khmerien tasavallan arkkitehteina, ovat myös vastuussa punakhmerien julmuudesta siinä kun Punakhmerien johto myös o.
Yleiskuvan käytetyistä menetelmistä löydät täältä samoin lähteet täältä.