matka jakartaan

Kambodzha, kuten tiedät, on valtio jossain Thaimaan ja Vietnamin välissä. Seikka on ollut aina myös maan kohtalo. Kummatkin suuremmat vallat kilpailivat keskenään eivätkä kummatkaan halunneet tunnustaa toisensa olevan vahvempi tai tasa-arvoinen itsensä kanssa. Näin Kambodzha joutui puristuksiin 1800 luvun ensimmäisellä puoliskolla. Melkein kuoli. Toinen näistä (Siam, nykyinen Thaimaa) katsoi maan olevan buddhalainen toverivaltio, jonka velvollisuutena on olla lojaali ja toimittaa kaardemummaa hovilleen ja sotilaita Chakri-dynastian kuninkaiden käymiin sotiin. Toinen taasen (Vietnam) himoitsi maa-alueita ja siellä asuvia ihmisiä, työvoimaa, Kambodzha oli heille puskurivaltio Siamia vastaan. Ensimmäinen ei, Bangkokin ja Phnom Penhin  pitkän etäisyyden vuoksi, kyennyt luomaan turvaa maalle kun taasen toinen pystyi. Maa joutui tasapainoilemaan säilyttääkseen itsenäisyytensä tai edes olemassaolonsa näiden kahden suurvallan välissä, siinä kuitenkin onnistumatta. Maan valloitti peränjäl

Vaikka imperialismi on meille suurten ikäluokkien lapsille lähes saatanasta peräisin olevaa rosvousta ja orjuuttamista niin Kambodzhan tapaus hieman panee miettimään. Ilman ranskalaisten läheisyyttä ja kuningas Nordom 1:n taitavaa ranskanpolitiikkaa olisi voinut käydä niin, että Siam olisi niellyt koko maan. Eikä sitä vastedes olisi ollut olemassa enää koskaan. Ranskalaiset siirsivät myös Kambodzhan rajaa pitkälle länteen, joten vanhat kaupungit kuten Battambang ja Siem Riep kuuluvat nykyään maahan. Ranskalaiset kertoivat khmereille, ketä he oikeastaan ovatkaan; mahtavan Angkorin lapsia. Seikka, joka oli päässyt jostain kumman syystä unohtumaan. Vieläpä ranskalaiset loivat kambodzhalaisen valtiokoneiston, loivat organisoidun valtion. Ennen heitä maa oli jonkinlainen kokoelma joko myönnettyjä tai ostettuja virkoja ja mutkikkaita sosiaalisia patruuna suhteita. Sotilaallisesti maa oli täysin kehittymätön, alvariinsa maan valloitti joko Siam tai Vietnam ja kuningas matkusti maanpakoon k