matka jakartaan

Kaupunki yrittää riisua rahvaanomaisen viitan päältään, haluaisi kovasti olla korkeakulttuurillinen ja ylhäinen. Se on kuin y ksinäinen saksofoni, joka soittaa näyttämöllä omaa surullista melodiaan siihen yhty en Billie Holiday:n klooni. Elämä kuin saksofonin soolo, laulu on surusta ja ilosta tehty. Yleisö taputtaa hillitysti kappaleiden jälkeen. Juomien hinnat kalliit. Kovasti paikka yrittää olla kultivoitunut ja intelligenttinen unohtaen kuitenkin musiikin olennaisen elementin paatoksellisuuden ja syvästi koetun elämän. Kun musiikki on ohi, jää näyttämölle yksinäinen mikrofoni kaivaten vain laulajaa; ä äntä jaettavaksi ku ulijoille. V äkevän elämän musiikki on kultivoitunut siistiksi klubeissa esitetyksi väljähtyneeksi elämykseksi. Snobien maailmaksi. Kun avaan klubin oven ja menen kadulle, vastaan tulee jälleen se Ho Chi Minh City, jossa elämä pauhaa iloinen ja suruineen. Se josta laulun sanan juuri kertoivat. Anteeksi vain kaupunki, mutta en oikein voi kutsua

Vanha Champa patsas Hanoin museossa Phan Thietin edustalla on muinainen Champa hindu temppeli; turistinähtävyys, hyvin hoidetun puiston keskellä. Paikka tunnetaan nimellä Poshanu Chamm torni ja prinssin linna. Kaakkois-aasian historiaa ei voida sivuuttaa mainitsematta joukkoa itsenäisiä suuria hindu kuningaskuntia Burmassa (Myanmarissa), nykyisessä Kambodzhassa eli Angkorissa (Khmerien kuningaskunnassa), Indonesiassa ja Vietnamissa. Vietnamissa kuten on jo aikaisemmin tullut mainittua, hallitsi etelässä Champa kuningaskunta, josta myöhemmin kehittyi hindulainen. Indonesiasta taasen kehittyi monien vaiheiden jälkeen muslimiyhteiskunta. Champan kadonnut kuningaskunta sijaitsi likimäärin Huesta etelään aivan Mekogin suistoalueelle saakka. Se eli vuosien 192 ja 1697 (jaa) välisenä aikana ja sen luonteenomaisena piirteenä oli jatkuvat konfliktit kiinalaisten, mongolien, khmerien ja vietnamilaisten kanssa. Chamit olivat loistavia sotilaita, jotka kykenivät käyttämään vuoris

Lopulta saavuin Phan Thietiin pieneen kalastajakaupunkiin. Ei niin köyhään, ei niin rikkaaseen. Etsin yömajaa. Yksi näytti sopivalta. Sinne siis. Kun saavuin paikalle ei siellä ollut muuta kuin toimistoja. Näytin yhdelle työntekijälle osoitetta. Oli oikea mutta hotelli puutui. Aikansa siinä ihmettelimme kunnes yksi nuori neiti (sihteeri kuka ties) hyppäsi skootterinsa selkään ja kehotti seuraamaan. Osoitti mukavan hotellin. Paikkaa piti muuan perhe. Huoneet avarat, siistit, lämmin suihku ja netti hieman tökki. Hintakin oli 8 taalaa yö. Sopii. Phan Thiet Vielä tänään kinastellaan, mistä moinen kaupungin nimi on peräisin. Ei täysin vietnamilaiselta kuulosta. Nimestä on olemassa kaksi vaihtelevaa teoriaa. Ensinnäkin. Kuten muistetaan aikaisemmista postauksista, niin alue on kuulunut Champaan, valtakunnan eteläisimpiin osiin ennen Mekongin suistoalueen khmerien kuningaskuntaa Funania. Champalaisiet kutsuivat aluetta ”Hamu Lithit”, karkeasti käännettynä peltojen saarta

Eteenpäin kohti määränpäätä, Jakartaa. Öljyt vaihdettu, renkaat täytetty ja reppu nakattu tavaratelineelle. Matka jatkuu katsomaan mahtavaa elefanttiputousta. Nimi, kuinkas muutenkaan, on Thac Voi (voi kuten muistanet on elefantti ja thac putous). Paikka on hieman vaikea löytää kun se on pari kilometriä päätiestä ja viitat ovat selkäpuolella eli sivutien oikealla puolella. - Kun Suomessa ei juuri putouksia näe ja hieman vaatimattomatkin kosket, kuten Imatran, ovat maankuuluja. Nämä Vietnamin putoukset ovat sykähdyttäviä, luonnon omia rajuja suihkulähteitä. Mahtavampana kuin mitä ihminen voi koskaan tehdä (ainakaan halvasti). Täällä ne ovat valuneet satoja vuosia päivästä toiseen kuohuvina, pyörien hyörien, pauhaten osoittaen luonnon voiman vaatimattoman mitättömän ihmisen edessä. Täällä ne ovat virranneet kun Suomessa käytiin sisällissota, kun venäjä valloitti Suomen Ruotsilta, kun Venäjän ja Ruotsin välisissä neuvotteluissa siirrettiin itärajaa milloin sinne milloin tänne, kun Ku