Esinäytös Ranskan sotaan

Koska tapoihini kuuluu pohtia historiaa hieman nurinpäin ei juurikaan tähän mennessä ole juolahtanut mieleeni kysymys miksi Vietnam oli Geneven neuvottelun (1954) ja yhdentymisen (1976) välisenä aikana kahtia jakautunut? Toinen tähän läheisesti liittyvä kysymys oli; millä perusteella näiden välillä oleva raja vedettiin siihen paikkaan, missä DMZ sijaitsi?

Kysymys on siinä mielessä aiheellinen, että se alueellinen Vietnam mitä me katsomme tänään kartoista, on suurin piirtein ollut olemassa runsaat 200 vuotta (Kambodzhan rajaa on siirretty sinne tänne 1700 luvulla). Kuten aikaisemmasta Tay Son kapinan kuvauksesta muistamme, maa oli jakautunut kahteen ruhtinaskuntaan Trinh ja Nguyen ruhtinaiden hallitsemiin alueisiin Le keisarin alaisuudessa. Kapina yhdisti maan ja Nguyen dynastian astuessa valtaan 1802, keisari Gia Longin johdolla, maa oli yhtenäinen. Ranska hallitsi maata1860 luvulta lähtien Japanilaisten tuloon saakka. Maan rajoja ei kuitenkaan millään tavalla muutettu vaikka Ranska jakoi alueen 3:een osaan eli Tonkiniin (Hanoista pohjoiseen), Annamiin ja Kokinkiinaan (Mekongin suistoalue). Näistä viimeksi mainittu kuului muinoin Khmerien (Kambodzhan) valtakuntaan. Kokinkiina oli varsinaisen siirtomaa kun muut olivat ranskalaisia protektoraatteja, suojelualueita. Lisäksi ranskalaiset lupailivat (puheessa) vuoristolaisille (Annamin asukkaille) oman autonomisen alueen. Ho Chi Minhin johtama VietMinh voitti sodan ranskalaisia vastaan ja silti voittajalle asetettiin ehtoja Geneven rauhaneuvottelussa 1954. Merkillistä, sillä yleensä voittajat sanelevat rauhanneuvottelujen sisällön. Jakautuminen oli puheiden, toimintojen, poliittisten realiteettien, juonittelujen ja huijauksen sekava vyyhti. Vyyhtiä puramme hieman tässä ja seuraavissa postauksissa.

Esinäytös Ranskan sotaan

Viet Nam Doc Lap Dong Minh (Itsenäisen Vietnamin Liitto) eli lyhennettynä VietMinh perustetiin toukokuussa 1941. Sen alkuperäinen tavoite oli saavuttaa itsenäinen ja riippumaton Vietnam Ranskan ja Japanin herruudesta.

Japani oli tehnyt jo vuonna 1941 sotilaallisen yhteistyösopumuksen Vichyn Ranskan kanssa Indokiinasta. Sopimuksen mukaan Japanilaisilla oli mm. 8 lentokenttää alueella ja saivat vapaasti hyödyntää indokiinalaista talousjärjestelmää. Vastaavasti ranskalaiset saivat jonkinlaisen hauraan autonomian alueelle. Ranskalaiset virkamiehet säilyttivät asemansa. Vietnam oli hyvin tärkeä japanilaisille, sillä heillä oli nyt ystävällismielinen välipaikka muihin toimiin kaakkoisasiassa kuten Malesian ja Indonesian miehitykseen.

Vuonna 1943 Tsiang Kai Sekin joukot vangitsivat Ho Tshi Minhin. Kiinalaiset perustivat Vietnamiin heikon nationalistisen liikkeen Dong Minh Hoin. Kiinalaisten katse oli suuntautunut japanilaiseen Vietnamiin koska ensinnäkin Hanoista kulki rautatie Yuannin maakuntaan Kunmingiin ja toiseksi Japanilaiset olisivat voineet häiriköidä etelässä (Japanilaisia oli Mantsuriassa, Shanghaissa, Nanjingissä ja etelärajalla). Pelkona oli, että Japanilaiset olisivat voineet syödä koko Kiinan. Kiinalaisten perustama liike ei kuitenkaan pystynyt informoimaan isäntiään riittävillä tiedustelutiedoilla joten toivo asetettiin Ho Chi Minhiin, joka vapautettiin vankilasta. Koska liittoutuneet näkivät hänen olevan merkittävä tekijä taistelussa japanilaisia vastaan, avustivat sekä amerikkalaiset että vapaan ranskan tiedusteluelimet Ho Chi Minhiä ja Viet Minhin toimia.

VietMinh oli tällöin ensisijaisesti nationalistinen liike eikä erityisen kommunistinen. Sen nationalistinen luonne säilyi aivan Geneven sopimukseen 1954 saakka. Siihen liittyi monet suurtalonpojat kuten myös köyhät maanviljelijät sekä monet urbaanit itsenäisyyttä janoavat liikkeet.. Kaikki, jotka vastustivat Japanin ja Ranskan ylivaltaa alueella toivotettiin tervetulleeksi. Kuten Ho Tsi Minh sanoi: "voidakseen harrastaa kommunismia pitää ensin olla valtio missä sitä harrastetaan".

Maailmansodan aikana ViethMinh:illä oli hyvät suhteet liittoutuneiden kanssa, olihan heillä yhteinen vihollinen, Japani. Tiedetään Ho Chi Minhin lähettäneen Yhdysvaltain presidentille Rooseveltille kirjeen, jossa hän kysyi takaako Yhdysvallat Vietnamin itsenäisyyden jos VietMinh heittää Japanin alueelta. Rooseveltin vastausta ei tiedetä, mutta kuitenkin hän oli kuolemaansa (12. 4. 1945) saakka sitä mieltä, että ranskalaisten ei pidä puuttua enää Indokiinaan. Jälleen kerran merkittävän miehen ennen aikainen kuolema oli riistänyt vietnamilaisilta valoisan tulevaisuuden. Aikaisemmin tämä oli tapahtunut Tay Son kapinan johtajan keisari Quang Trungin kuollessa 40 vuotiaana.

ViethMinh pakeni Kiinan rajan tuntumaan, josta käsin he rakensivat kaikessa hiljaisuudessa oman infrastruktuurinsa usein vuoristoiseen viidakkoon. Infrastruktuuri muodostui perusalueista ja turvallisista alueista. Näillä alueilla he järjestivät koulutusta, johon usein kuului myös poliittista indoktrinaatiota. He keräsivät veroja, usein ruuan ja työsuoritusten muodossa. Pikkuhiljaa VietMinh siirtyi etelää kohti saavuttaen ranskalaisten Annamin ja lopulta Kokinkiinan. Näitä alueita hallittiin Kambodzhasta käsin. Näin VietMin rakensi oman infrastruktuurinsa kautta koko Vietnamin muutamaa vuoristolaisten asuttamaa aluetta lukuun ottamatta. VietMinh oli siis hyvin organisoitunut myöhempiä sotia varten. Vielä tänään nämä, väkiluvultaan vähäiset, vuoristolaiset ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia Vietnamin virnaomaisille. Nämä harmaat hiukset ovat johtaneet siihen, että turisteilla on pääsy kielletty joihinkin kyliin keskisellä ylänköalueella ja Kambodzhan vastaisella rajalla (tästä myöhemmin).

Japanilaisten kannalta sotatoimet Euroopassa etenivät epäsuotuisasti. Lopulta 9 maaliskuuta 1945 Japani teki kaappauksen, coup d'etat, Vietnamissa. Tässä korvattiin ranskalaiset upseerit ja muu sotilashenkilöt japanilaisilla samoin ranskalainen armeija riisuttiin aseista. Syynä kaappaukseen oli se, että japanilaiset pelkäsivät ranskalaisten vaihtavan puolta uusien eurooppalaisten isäntien myötä ja näin ahdistelevan Japania. Hyvin nopeasti he loivat omat nukkevaltionsa eli Vietnamin imperiumin, Kambodzhan ja Laosin kuningaskunnat. Pikimmiten käynnistyi nyt sissisota japanilaisia vastaan. Tähän sotaan osallistuivat toisaalta VietMinh ja toisaalta Vapaan Ranskan armeija luonnollisine liittolaisineen. Jälkimmäiset muodostuivat niistä miehistä, jotka onnistuvat pakenemaan Japanin kaappauksesta. Elokuussa nämä nukkevaltiot kaatuivat Japanin antautuessa (ehdoitta). - Hiroshimaan oli pudotettu pommi.

Japanin antautuessa nimittävät he Vietnamin viimeisen keisarin Bao Dai:n pohjoisen (Tonkinin) johtajaksi. Hän oli jo nimellisesti ollut Annamin johtaja. Etelään he nimittävät jonkinlaisen yhdistyneen puolueen johtamaan aluetta. VietMinhin joukot valtasivat (ilmeisesti Bao Dain suostumuksella) kaikki julkiset rakennukset ja monet kaupungit. Näin VietMinh täytti valtatyhjiön. Tapahtumaa kutsutaan elokuun vallankumoukseksi kun se käynnistyi 19 elokuuta 1945. Kahdessa viikossa VietMinh:n onnistui valtaamaan myös lähes kaikki maaseutualueet. Lopulta Syyskuun 2 1945 Ho Chi Minh julisti Hanoissa koko Vietnamin itsenäisyyden.

Loppu hyvin – kaikki hyvin. Hoh hoh. Älä luulekaan. Seuraavat 30 vuotta täytettiin Vietnam sellaisella verrattomalla paskalla, että ihmiskunta ei koskaan aikaisemmin ole sitä nähnyt, haistanut tai maistanut.