Poshanu Chamm - Champa torni

Vanha Champa patsas Hanoin museossa

Phan Thietin edustalla on muinainen Champa hindu temppeli; turistinähtävyys, hyvin hoidetun puiston keskellä. Paikka tunnetaan nimellä Poshanu Chamm torni ja prinssin linna.

Kaakkois-aasian historiaa ei voida sivuuttaa mainitsematta joukkoa itsenäisiä suuria hindu kuningaskuntia Burmassa (Myanmarissa), nykyisessä Kambodzhassa eli Angkorissa (Khmerien kuningaskunnassa), Indonesiassa ja Vietnamissa. Vietnamissa kuten on jo aikaisemmin tullut mainittua, hallitsi etelässä Champa kuningaskunta, josta myöhemmin kehittyi hindulainen. Indonesiasta taasen kehittyi monien vaiheiden jälkeen muslimiyhteiskunta.

Champan kadonnut kuningaskunta sijaitsi likimäärin Huesta etelään aivan Mekogin suistoalueelle saakka. Se eli vuosien 192 ja 1697 (jaa) välisenä aikana ja sen luonteenomaisena piirteenä oli jatkuvat konfliktit kiinalaisten, mongolien, khmerien ja vietnamilaisten kanssa. Chamit olivat loistavia sotilaita, jotka kykenivät käyttämään vuoristoa tehokkaasti hyödykseen. Eteläinen raja on historiankirjoituksen kannalta hieman ongelmallinen. Itse asiassa monet oppineet mainitsevat hieman kiistanlaisen kuningaskunnan Funnanin olemassaolon Mekongin suistoalueella vuosilta 68 – 550. Toiset taasen kiistävät tällaisen kuningaskunnan olemassaolon tykkänään. Oliko Funan khmerien kuningaskunnan lääni vai itsenäinen valtio. Saattoi se olla osa Champaakin. Kiista jatkuu vielä varmaan vielä hyvinkin pitkään.

Champan edeltäjä Linyi perustettiin Huessa syntyneessä kapinassa kiinalaisia vastaan jo 192. Cham kielellä kaupunkia kutsuttiin ninellä Kiu-lien. Myöhemmin 600 luvulla varsinainen Champa perustettiin Linyi:n pohjalle. Täysin varmaa käsitystä Champan ja Linyin poliittisille suhteista ei ole vieläkään saatu. Monet tutkijat pitävät Linyita ja Champaa yhtenä ja samana. Toiset taasen pitivät näitä erillisinä kuningaskuntina 500 luvulle tultaessa.

Vaikka Hanoissa mieluusti puhuttiin kiinalaisten tuhatvuotisesta dominanssista, niin tämä dominanssi oli rajoittunut itse asiassa vain Tonkinin alueelle Huesta pohjoiseen. Kovasti helposti pohjoisessa unohdetaan, että Champa (ja Linyi) perustettiin jo hyvin varhain ja nimenomaan seurauksena kapinasta kiinalaisia vastaan. Viehän Champa hieman glooriaa pohjoisen kapinnallisten urheudesta. Sitä paitsi Dai-Viet (suuri Vietnam) hävitti vähin erin Champan kokonaan.

Champan loistoaika oli 800 – 900 luvulla. Se oli itse asiassa liittovaltio, joka muodostui 5 osavaltiosta. Pohjoisesta etelään laskiessa nämä olivat Indapura, Amaravati, Vijaya, Kauthara ja Panduranga. Kukin osavaltio oli saanut nimensä eri Intian historiallisesta alueesta. Itä länsisuunnassa se ulottui Kiinan merestä (merenkulkijoiden tuntemasta Champa merestä) ylös vuoristoon, johon kuului joitakin alueita kaakkoisesta Laosista ja itäisestä Kambodzhasta.

Pääasiallinen elinkeino champalaisilla oli kaupankäynti. Kappa-artikkelina heillä oli santelipuu ja orjat. Siinä sivussa harrastivat merkittävää merirosvousta kas kun kauppatie Intiaan, Angoriin (ja Eurooppaan) kulki sopivasti Champan editse.

Champan kulttuuriperintöön vaikutti vahvasti tietenkin Kiina. Toisaalta jatkuvat rähinät Funanin kanssa ja Funain alueiden valtaaminen 300 – 400 luvulla toi vahvan intialaisen perinnön maahan. Champan ja Angkorin (nykyisen Kampodzhan) välinen 100 vuotuinen sota päättyi 1203. Sodanaikana kummankin maan pääkaupunki vallattiin ja ryöstettiin perän jälkeen useamman kerran. Kulkivat edestakaisin Angkorin ja Vijaya:n välillä kuin Korson juna. Sota päättyi siihen kun Angkorin kuningas Jayavarman VIII valtasi maan ja teki siitä khmer provinssin. Champa taasen saavutti itsenäisyytensä uudelleen 17 vuotta myöhemmin eli vuonna 1220. Tähän merkittävään kuninkaaseen palaamme tuonnempana.

Pohjoisvietnamin Dai Vietin ja Champan välinen sota päättyi vuonna 1471. Vietnamilaiset tuhosivat pääkaupungin Vijaya:n ja ensimmäinen laajamittainen cham ihmisten maastamuutto käynnistyi. Tällöin kohti Angoria (Kambodzhaa) ja nykyisen Malesian Malaccaan (josta osa edelleen Indonesian Aachenin maakuntaan).

Vuonna 1692 viimeisen itsenäisen Champa alueen Pandurangan kuningas Po Rome kapinoi etelän Nguyen lordeja vastaan. Kapina oli kuitenkin menestyksetön ja johti olojen heikkenemiseen, sillä seuraavana vuonna (1693) Cham kuningas kylläkin tunnustettiin natiiviksi kuninkaiksi (phien vuong) Pandurangassa, mutta he joutuivat Nguyenin virkamiesten ja upseereiden valvonnan alle. Eikä näillä cham kuninkailla ollut sanansijaa ja määräysvaltaa alueella asustaviin vietnamilaisiin, joita virtasi alueelle sankoin joukoin.

Vuoden 1692 kapina ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi laatuaan, vaan vuonna 1786 kuningas Chei Krei Brei yritti revanssia mutta hävisi ja joutui pakenemaan Kambodzhaan. Sikäli kapinan ajoitus oli väärä, kun Tay Sonin kapinan johtajan Quang Trung:n perustama dynastia oli vielä voimissaan. Quang Trung kuoli 1792 ja 10 vuotta myöhemmin kovasti rapautuneen dynastian kaatoi (vihdoinkin) Nguyen Anh vuonna 1802. Ehkä kuningas Chei Krei Brei arveli Nguyen Anhin joukkojen olevan vahvempia kuin olivatkaan sodissaan Quang Trungia vastaan. Kapinan seurauksena sallittiin Cham kuninkaiden kuitenkin hallitsevan alamaisiaan mutta nyt heidät integroitiin paikalliseen maakuntahallintoon. Näin kuninkaista tuli maaherroja. Chamit kuitenkin jatkoivat häiriköintiään milloin mitenkin. Lopulta Vietnamin keisari Minh Mang (Nguen Anh:n eli keisari Gia Long:n neljäs poika)  sai moisesta uhittelusta tarpeekseen ja liitti Champa kuningaskunnan kiinteästi Vietnamiin ja näin Champa hävisi kartalta (pysyvästi).

Champa kuningaskunta jätti kuitenkin runsaasti torneja ja temppeleitä jälkeensä. Suurin näistä on My Son lähellä Hoi Ania. Paikka tuhoutui pahasti amerikkalaisten pommitusten seurauksena 71 temppelistä jäi pommitusten jälkeen jäljelle vain 18.  Alue on suuri mutta elää tänään melkoisessa alennustilassa. Italialaiset arkeologit kyllä yrittävät tehdä parhaansa. Vaikka amerikkalaiset tuhosivat alueesta melkoisesti, niin ei heitä juurikaan restauroinnissa näy (miten voisikaan kun jenkeillä ei juurikaan ole mitään käsitystä tuhat vuotisesta historiasta). Vaikka My Son oli samanlainen henkinen keskus kuin Angor Wat Kambodzhassa, Bagan Myanmarissa, Indonesian Borobudur tai Thaimaan Ayutthaya ja on liitetty UNESCO:n maailmanperintöluetteloon, niin matkailija ehkä pettyy paikalla käydessään.

Phan Thietissä kuitenkin olevat cham torni Tap Poshanu ja prinssin linna ovat vierailemisen arvoisia paikkoja. Vuonna 1911 muuan ranskalainen herttua De Montpensier saapui Phan Thietiin lomailemaan ja metsästämään. Hän kovasti ihastui paikkaan ja sen näköalaan. Hän osti pienen tontin alueelta ja rakennutti itselleen 536 neliömetrin huvilan. Huvilassa oli sähkögeneraattori ja juokseva vesi. Siksi paikalliset alkoivat kutsua paikkaa prinssin linnaksi.

Tap Poshanu cham tornit pn rakennttu 700 luvun loppupuolella ja omistettu Shivan palvontaan. Paikalla olevan kolmen tornin lisäksi alueella on ollut myös temppeli, joka tuhoutui noin 300 vuotta sitten. Rauniot ovat kyllä vielä näkyvissä. Aluetta kunnostettiin vuosien 1990 ja 2000 välisenä aikana suurin piirtein sellaiseksi minkä näemme nykyään eli mallikelpoiseksi nähtävyydeksi.

Kautta aikain kalastajat ovat saapuneet tänne rukoilemaan turvallista matkaa ennen menoaan merelle. Koska tornit näkyvät kauas niin ne ovat myös olleet merenkulkijoille tärkeitä maamerkkejä.