Dong Hoi – kaupunki meren rannalla

… ja niin matka jatkuu kohti Doing Hoi:ta. Määränpää oli päähänpisto kun Vinhin linja-auto aseman aikataulussa, ilmoitustaulussa, oli yhden linjan päätepysäkiksi mainittu Doing Hoi. Eipä sen suurempia kommelluksia. Bussin ikkunassa ja aseman ilmoitustaululla oli selkeä maininta matkan hinnasta 120 000 VND (about 6 dollaria). Heitin repun matkatavaratilaan ja niin alkoi matka. Puolivälissä keräsi rahastaja rahat. Annoin 200 000 ja hän päätti pitää sen vaikka väitin lipun hinnan olevan alhaisempi. Minkäs teet kun reppu on tavaratilassa. Perillä otin repun ja näytin bussin ikkunaa jossa oli hinta selkeästi kirjoitettu. Rahastaja antoi pitkin hampain 50 000 takasin. Menin aseman kahvilaan juomaan päivittäistä limonadiani. Tänne myös tuli rahastaja ja minut nähdessään sadatteli käärmeissään: Mitenkös tuollainen sneedu äijä istuu täällä tyhjänpanttina. Siitäkös riemu syntyi muissa kahvilan asukkaissa.

Reppu selkään ja etsimään hotellia. Ei harmainta hajuakaan kuinka suuri kaupunki tämä onkaan. Ainakaan aseman seudulla ei ollut mitään majapaikkaa. Reppu painaa, hiki virtaa ja maallinen tuska huipussaan. Kuinkas muutenkaan, ikääntynyt äijä matkaa pitkin kaakkoisasiaa. Ei varjoa missään ja lämmöt 40 – 50 astetta. Yhdessä kahvilassa oli suurella teksti Wi-Fi. Sinne siis, kahvikuppi eteen ja tabletti pöytään, etsimään hotellia. Kirjoitin 5 kandidaattia vihkooni ja näytin kahvilan työtekijälle. Häneen liittyi toinen työntekijä ja alkoivat yhdessä pohdiskella mikä näistä kandidaateista olisi mukavin ja läheisin. Lopulta toinen otti kypärän esiin ja kehotti hyppäämään skootterin selkään. Ja niin saavuin majataloon, kotoiseen ja vieraanvaraiseen. Yksityishuone 12.5 dollaria ja yhteismajoitus 5. Valitsin ensimmäisen. Olinkin kaupungissa 6 päivää. Valtaosa turisteista viettää täällä yhden yön kun ostavat retkipaketin läheiselle luonnonsuojelualueelle tutkimaan upeita luolia. Tämän jälkeen poistuvat joko kohti pohjoista tai etelää. Sen kummallisemmin uimarantoja, toria tai kalastajia ihmettelemättä.

Dong Hoi on tänään yksi Vietnamin turismin keskeisiä kehityskohteita. Tämä näkyy vaikkapa siinä, että kaupunkia rakennetaan ahkerasti kuten suunnitelmataloudessa kuuluukin olla. Rakentaminen on monin paikoin hyvin työvoimavaltaista kun Suomessa rakentaminen on hyvin konekeskeistä. Yhden ainoan betoniauton näin. Pääosa valuista tehdään paikanpäällä sekoittaen. Tämä vaatii paljon työväkeä: Yksi hoitaa myllyä, toinen toimii sekoitusmestarina eli annostelee sementin kun 4 miestä (naista) on kaatanut kiviaineksen myllyyn, 2 – 3 kärrymiestä kuljettaa betonin valukohteeseen. Kohteessa pari miestä levittää aineksen muotteihin jne. Kiviainekset olivat yleensä kahdessa kasassa toisessa hienompi ja toisessa taasen karkeampi. Mielestäni karkea aines oli kyllä kovin karkeaa 20 - 30 mm seulan läpikäynyt. Mitäpä minä näitä neuvomaan. Oma kotimainen S-100 valmisbetoni on toisenlaista, toisaalta en myöskään tiedä kuinka suuri ja painava rakennus paikalle tulee.. Sekoitusmestari oli nuori tyttö. Sillä aikaa kun mylly jauhoi kävi hän hakemassa 50 kg sementtisäkkejä. Säkki kainaloon ja kevein askelin, horjumatta, astui myllyn luo. Kantoi yhdellä kädellä, säkki tukeutuen lonkkaan. Melkoinen mimmi kun nykyään kovin moni raavas mieskään ei yhtä säkkiä kainalossaan kanna. Muutoinkin näin eri rakennustyömailla paljon naisia, monesti raskaimmissa töissä kuten laastin sekoittajina, laastiämpäreiden kantajana, tiilirepsikkana jne.

Selaimesi ei tue HTML5 canvas tagia.

Dong Hoi:ssa on erinomainen ranta, loistava sijainti, hyvä infrastruktuuri kehittää turismin tarvitsemia palveluita sekä matkailijoilla mahdollisuus seurata kansalaisten elämänmenoa hieman lähempää. Lähellä on myös yksi hieno luonnonpuisto. Puisto ja sen uskomattomat luolat lienee ehkä tärkein syy, miksi moni piimänaama täällä vierailee yhden yön. Itselleni oli tori sekä kalastajat kuitenkin suuria kohokohtia, tähtiä yötaivaalla.

Turisteista ja heidän lompakoistaan ollaan siis kiinnostuneita täällä. Tämä näkyi myös siinä, että kaupungin halkaisevan joen ranta oli tehty viihtyisäksi. Täällä näet perheiden kävelevän iltakävelyllä. Lapset ja murrosikäiset tervehtivät ja yrittävät vaihtaa muutaman sanan vajavaisella englannilla. Jos keskustelu käynnistyi, olivat vanhemmat ylen ylpeitä jälkikasvunsa taidosta. Usein keskusteluun liittyi kavereita. Yksi tiesi yhden sanan toinen toisen ja kolmas muodosti lauseita. Hieman kömpelöä, mutta silti hyvä yritys maassa, jossa englanninkielen opettajat ovat harvoin käyneet englanninkielisessä maassa. Kielten opetus on täällä vähän kuten Suomessa oli vielä 80-luvulla. Opiskeltiin tenttiä, koetta ja opettajaa varten. Eikä käytännön tilanteita varten.

Historiaa

Hyvin kauan sitten nykyinen Vietnam oli jakautunut kolmeen ossan: Pohjois-Vietnamiin, suurin piirtein sellainen mitä tunnemme sen olevan tänään, Champan kadonneeseen legendaariseen kuningaskuntaan, jotakuinkin siinä missä keskinen Vietnam on, hieman demilitarisoidun vyöhykkeen pohjoispuolelta ulottuen alas Saigoniin saakka. Kolmantena osana aivan etelässä Mekongin suistoalueelle oli Khmerien kuningaskunta ulottanut valtansa Kambodzasta itään. Siispä jako Pohjois-Vietnamiin ja Etelä-Vietnamiin ei ole mikään uusi vuoden 1954 rauhanneuvottelussa syntynyt asia, vaan hyvin paljon vanhempi seikka. Seikka joka näkyy arvomaailmoissa ja elämäntyyleissä vielä tänään. Pohjoisessa tehdään töitä säästämiseksi, etelässä taasen elämän ilojen nauttimiseksi ja keskisessä Vietnamissa tulvavahinkojen korjaamiseksi.

Dong Hoin historia ulottuu hyvin kauas. Täällä on ollut asutusta jo yli 12 000 vuotta. 10 000 vuotta sitten alueella esiintyi kivikautinen Hoa Binh kultuuri. Tältä ajalta on löydetty lukuisia kivityökaluja sekä eläinten luita. On arveltu ihmisten asuneen luolissa, metsästäneen ja keräilleen kasviksia. Myöhemmin, about 6000 vuotta sitten, oli jo muodostunut joitakin yhdyskuntia ja taajamia. Näiltä ajoilta löytyy jo kohtalaisen paljon erilaisia valmistettuja tuotteita kuten keramiikkaa. Yhdyskunnat kehittyvät ja ajan oloon muodostuu valtioita. Noin vuona 2880 (eaa) alue kuului jo Pohjois-Vietnamilaisen Van Lang alueeseen (, joka olikin ensimmäinen varsinainen historiaan kirjoitettu vietnamilaiseksi katsottu alue, valtio hyvin laajasti ymmärrettynä)). Tällöin aluetta hallitsi kuningas Hung Vuong.

Kaupungin merkitys Dai Viet:n, Suuren Vietnamin, eteläisimpänä kaupunkina juuri Champan porteilla oli merkittävä. Alue oli pitkään Champan ja Dai Viet:n kiistakapula. 1096 syttyi Champan ja Dai Viet:n välille sota, jonka seurauksena kaupunki siirtyi täysin Dai Viet:n hallintaan. Aluetta vielä laajennettiin hyvällä naimakaupalla: Tran dynastian prinsessa Huen Tran naitettiin Champa kuninkaan Jaya Sinhavarna III:n kanssa. Ensin soditaan, sitten naitetaan, kuten tehtiin myös feodaalisessa Euroopassakin keskiajalla ja uuden ajan alussa.

Ei Doing Hoi:n historia alueellisena kiistakapulana suinkaan päättynyt tähän. Pitkällisen Trinh-Nguen sodan (1558 – 1775) aikana Vietnam olennaisesti muodostui kahdesta kuningaskunnasta pohjoisesta Dang Ngoai (pohjoinen, jota hallitsi Trinh-dynastia ) ja eteläisestä Dang Trong (eteläinen, jota hallitsi Nguyen dynastia). Eteläinen dynastia oli tavalla tai toisella Champan jatkumoa (itse Champa kutistui ja kutistui ajanoloon) Dong Hoi oli tällöin, sodan aikana, hyvin tärkeä Pohjois-Vietnamille. Tämä kun suojasi pohjoista Ngyen sotaloordeilta.

Ensimmäisessä indokiinan sodassa ranskalaiset pitivät täällä lentotukikohtaa. Tukikohdasta pommitettiin uupumatta pohjoista ja keskistä Vietnamia (Viet Minhin tukialueita) ja eteläistä Laosia (Pathet Lao armeijan tukialueita). Lopulta toisen vietnamin sodan aikana amerikkalaiset pommittivat kaupunkia ahkerasti. Tämä kun sijaitsi sopivasti demilitarisoidun vyöhykkeen rajalla.

Eipä kaupungin historiallisesta menneisyydestä jäänyt paljon jäljelle. Muutama raunio ja sillä siisti Kivaa kun sotilaat eivät juuri ymmärrä mitään muuta kuin tuhoamisen. Mitenkös amerikkalaiset voisivatkaan ymmärtää perinteestä mitään kun heillä ei ole 1000 vuotista historiaa ja monet heidän kaupungeistaan ovat kuolettavan tylsiä. Olisihan se ollut kovasti mukavaa kierrellä ja katsella Champan aikaisia sanskritiin-kielisiä (hindu) tekstejä milloin minkäkin rakennuksen ja muistomerkin kohdalla.