Luc Da ja vesipuhvelit

Oli kuuma päivä. Ennen Luc Da t(h)ai kylän raitille menoa katsoin sillalta alas jokeen ja näin puhveleiden autuaan ilmeen. Kutsuivat minut uimaan. Ja niin menin, samaan jokeen missä puhvelitkin. Siinä näitä katsellessani ja paimenten pestessä, tuodessa ja viedessä eläimiä jokeen oivalsin jotain tämän eläimen luonteesta. En tiedä onko kukaan pitänyt juhlapuhetta vesipuhvelille syytä olisi varmaan ollut. Nyt kuitenkin pidän:

Hyvä vesipuhveli

Olen tavattoman onnellinen kun kerran elämässäni sain uida samassa joessa, jossa sinä kylvet päivittäin. Ymmärrän vallan mainiosti ilosi kun astut sorkkinesi veteen askel toisensa jälkeen. Ensin sorkat, sitten polvet, mahanalunen, maha, selkä, kaula ja pää. Hitaasti liut kohti autuasta vilvoittavaa vettä. Lopulta ei sinusta näy muuta kuin pelkkä pää. Itse olen kokenut samaa iloa, autaasta ihannutta samassa paikassa. Katson ilmettäsi ja tiedän miten iloitset jokaisella solullasi ja hermopäätteellä kun nahkaasi hyväilee joen viileä vesi. Vedessä tunnen olevani kaltaisesi, sinun etäinen veljesi.

Kun katsoin niityllä lempeää osaanottavaa ilmettäsi näen siinä myös jotain jumalallista. Kertoen jotain maanylisestä maailmasta. Tiedän, että aikojen alussa jumalat tuomitsivat sinut maanpäälle auttamaan ihmistä kun olit hieman hajamielinen ja annoit väärät ohjeet ihmisille. Eivätkö jumalat antaneet sinulle tehtäväksi opettaa ihmisille, että ruohoa ja puita pitää istuttaa, jotta viljaa voitaisiin viljellä muualla. Jos ihminen tekisi näin niin hän voisi syödä joka toinen päivä. Valitettavasti olit hajamielinen ja kerroit, että viljaa pitää istuttaa sekä puiden ja ruohon pitää viljellä ja antaa kasvaa muualla. Näin kerroit ihmisille ja sanoit heidän voivan tällöin syödä kahdesti päivässä. Mutta ihmiset huomasivat,ettei heidän elintasonsa tästä mitenkään parantunut. Palasit takaisin jumalien tykö. Mutta kun jumalat katsoivat alas ihmisten maailmaan huomasivat he ihmisten toimivan väärin. Kovasti suuttuivat sinulle moisesta virheestä ja tuomitsivat sinut auttamaan ihmisiä heidän arkisissa askareissaan. Olihan tämä hieman hajamielistä ja anteeksiantamatonta. - Mutta muista, että maailman suuret tiedemiehet ja taiteilijat ovat tavattoman usein olleet hajamielisiä. Eräskin matemaatikko unohti mennä omiin häihinsä ratkaistessaan vaikeata ongelmaa. Jumalien olisi pitänyt ymmärtää tämä kuinka suuri taiteilija sinussa onkaan kun keskityit suuriin ajatuksiin miettien maailman kauneutta ja olevaisen tarkoitusperiä. Näin sekoitit annetut ohjeet. Mutta toisaalta ihmisenä olen tavattoman ilahtunut, että näen sinut maanpäällä. Ihmisten onneksi jumalat tuomitsivat sinut tänne ahkeroimaan päivästä toiseen.

Kun katson silmiisi näen niissä suuren älykkyyden ja viisauden. On todella ilahduttavaa nähdä miten saumattomasti omistajasi ja sinä ymmärrätte toisianne. Omistajan ei tarvitse kuin tulla joen rannalle eikä juuri lausua sanaakaan, kun suuresta laumasta nousee juuri oikea puhveli. Täyden harmonisen yhteisymmärryksen vallitessa menette yhdessä kotiin, vasan usein seuratessa. Nyt ymmärrän miksi niin monissa Kaakkois-Aasian kulttuureissa omistajan kuollessa haudataan hänen puhvelinsa myös. Sinä ja omistajasi olette usein kuin yhdestä palasesta valettuja. Kun toinen kuolee niin sydämen valtaa suuri suru. Siksi on parempi haudata puhveli omistajansa kanssa.

Sinua on moitittu lihavaksi. Mutta muista, että kaikkien sellaisten uskontojen perustajat, jotka saarnaavat elämäniloa, on kuvattu lihavina. Niin Laotse kuin Budhakin hymyilevät ja nauravat suuren mahansa takaa. Kun taas meidän uskontomme perustaja Jeesus Kristus on kuvattu nälkiintyneenä kärsivänä ihmisenä. Syvällisenä erona näissä uskonnoissa on se että budhalaisuudessa, taolaisuudessa ja näiden lukuisissa risteyksissä pelastus on ihmisessä itsessään hänen teoissaan ja pyrkimyksissään. Kun taas tämän kärsivän nälkiintyneen uskonnossa on hän toiminut sijaiskärsijänä. Laiheliini uskonnon kannattajat voivat tehdä ihan mitä rikoksia tahansa kunhan vain valehtelevat itselleen uskomalla tähän ristiinnaulittuun kärsijään. Ja kas, kaikki synnit ovat anteeksi annettu. Kuin taikasauvan heilauksella. Plim – plom. Mutta toisaalta tämä laiheliini saattoi olla kärsivä myös siksi, että hän näki kauas tulevaisuuteen. Näki, kuinka hänen nimissään on raiskattu, tapettu ja kidutettu niin monia ihmisiä. Näki, kuinka hänen nimissään tuhottu muinaisia, ikiaikaisia, kulttuureita. Siunattu aseita, jotka aiheuttivat taasen suurta tuhoa. Jos näki, niin sydämeltään kylminkin ja kovinkin kavahtaisi kaikesta mitä tulee tapahtumaan. Siksipä varmaan kärsi ja halusi kuolla. Uskontojen perustajat eivät tee itsemurhia. Parempi oli kuolla ristillä, on ikään kuin juhlallisempaa ja dramaattisempaa. Sijaiskärsijän on väitetty sanoneen melkein viimeisinä sanoina: "Eeli eeli miksi minut hylkäsit". Tietenkin. Hänen oppinsa ja tulevat monien kannattajien teot kun ovat niin syvässä ristiriidassa keskenään. - Siispä hyvä vesipuhveli voit olla onnellinen kun olet niin lihava, se on merkki elämänilosta, Budhan ja Laotsen kaltaisuudesta. Olen tästä vilpittömän kateellinen sinulle, kun saat elää kulttuureissa, joissa elämän ilo on yksi keskeisimmistä elämän arvoista.

Laotse on kuvattu usein ratsastamassa sinulla. Hieman ihmettelen kuvien merkitystä. Vasta nyt olen ymmärtänyt kuvien pintaa syvemmän merkityksen. Harmooninen yhteiselo ympäristön kanssa ja tavattoman suuri antoisa ilo. Seikkoja jotka huokuvat sinusta alvariinsa. Arkesi seuraaminen on tosi virkistävää. On hieno katsoa miten rauhallisin ja tyynein mielin syöt ateriasi. Kun työskenetelet riisipellolla olet tavattoman hyödyllinen. Ihminen tuskin jaksaisi vetää raskasta auraa kun taas sinä teet sen kevein askelin ja mielin. Ilman sinua ja työtäsi olisi moni miessukupolvi kuollut nälkään. Sinä hyvä vesipuhvelit olet pelastanut työlläsi lukuisia ihmishenkiä ja auttanut selviytymään arjesta.

Tapasin kerran erään hauskan miesporukan. Nämä matkasivat Dalatista Lak järvelle. Matka oli 160 kilometriä. Mitenkäs muutenkaan se taitettiin kuin vesipuhvelin vetävin katetuin vankkurein. Yksi miehistä soitti kitaraa ja lauloi, toinen ohjasti ja kolmas toimi kokkina. Hitaasti etenivät melkein kolme päivää. Ei huolen häivää kun polttoainettakaan pitänyt ostaa ja ohjastaminenkin oli helppoa. Muutamalla käskyllä käännyttiin oikealle ja vasemmalle. Näin sinä, hyvä vesipuhveli, loit heille suurta iloa ja minullekin kun pääsin kuulemaan matkan taittamisessa syntyneitä seikkailuja.

Meillä ihmisillä on taipumuksena luokitella, mitata ja järjestää kaikki mahdolliset asiat omiin pieniin hyvin määriteltyihin lokeroihin. Ilman tätä lokerojärjestystä emme oikein pysty elämään. Niinpä kauan sitten 1700 luvulla eli Ruotsissa hyvin viisas mies nimeltään Carl von Linne. Nähtyään sinun sukulaiset riensi hän oitis luokittelemaan ja antoi sinulle hienon ja hauskan nimen jo vuonna 1758 Bubalus bubalis. Myöhemmät luokittelijat keksivät sinua onkin kahta eri lajia (joki puhveli ja kosteikko puhveli) ja yksi villikin (Bubalus arnee), josta nämä luokittelijat arvelevat sinun, ihmisen palvelijan polveutuvan. 

Itselleni on huomattavasti mukavampaa luottaa legendoihin ja myytteihin ja uskoa sinun tulleen meidän avuksi jumalien tahdosta ja halusta. Tämän vuoksi olemuksesi on siivittänyt lukuisia taiteilijoita maalaamaan ja piirtämään olemuksesi pienintä piirtoa myöden.

Niin hyvä vesipuhveli hartain toiveeni onkin, että hyväksyisit minut etäiseksi veljeksesi. Mitään muuta en toivo kun että voisin sulautua harmonisesti ympäristööni ja omaksua sen suuremman ymmärryksen jota sinulla selvästi on.