Kon Tum sekalaisia huomioita tilastojen äärellä

Jos olet kyllästynyt kahlaamaan edellisessä postauksessa mainitun väestölaskennan kuolettavan tylsiä numerosarjoja ja kuitenkin kiinnostunut saamaan jonkinlaisen yleiskuvan Vietnamin kansasta tänään, niin ehkä suurta iloa voisi tuottaa julkaisu Socioeconomic atlas of Vietnam. A depiction of the 1999 population and housing census Julkaisun on laatinut eräs sveitsiläinen tutkimuslaitos nimeltään Swiss National Centre of Competence in Research (NCCR) North-South Switzerland yhteistyössä vietnamilaisten ministeriöiden kanssa. Tutkimus perustuu vuoden 1999 väestölaskennan tuloksiin. Tulokset on esitetty karttoina. Näitä tutkimalla selviää monia kiinnostavia seikkoja kuten eri uskontojen, köyhyyden ja etnisyyden jakautuminen monien muiden asioiden lisäksi. Lisäksi esitellään keskeisiä menetelmiä ja hyvin osuvia tulkintoja. Vaikkei olisikaan kiinnostunut Vietnamista niin julkaisun selitykset ovat kiinnostavaa luettavaa siitä miten tilastoja kannattaa ja pitää lukea.

Eräs kiinnostava kartta on yli 15 vuotiaiden peruskoulun suorittaneiden suhteellinen määrä. Etelä-Vietnamissa tämä oli hyvin alhainen paikoitellen jopa alle 20 % kun taasen pohjoisessa lukuarvo on yli 60 % lukuun ottamatta köyhimpiä vuoristoalueita Hanoista länteen. Tämä ero selittyy sillä, että sodan aikana pohjoisessa oli toimivia kouluja kun taasen etelävietnamissa ei juuri kolutusta oltu järjestetty mitenkään. Vuoristoalueet Hanoista länteen taasen ovat vaikeakulkuisia seutuja, joissa asuu paljon etnisiä vähemmistökansoja. Näille oli sotaa käyvän köyhän maan vaikeaa järjestää peruskoulutusta. Olisi tosi mielenkiintoista verrata 1999 ja 2009 väestölaskennan tuloksia keskenään eli miten kouluolot ovat maassa parantuneet. Lisäksi kiinnostava seikka on tietenkin pohtia kysymystä millainen vaikutus parantuneilla kouluoloilla on maan viimeaikaiseen taloudelliseen menestykseen.

Ihmettelin, maassa matkustaessani, miksi Hanoissa on paljon työntekijöitä Ho Chi Min citysta (Saigonista) mutta ei juurikaan päinvastoin. Karttoja selailtaessa näkyi selvästi, että työttömyysluvut ovat olennaisesti suuremmat etelässä kuin pohjoisessa. Ties sitten onko tämä tietoista politiikkaa, kuten eräs tapaamani etelävietnamilainen väitti. Hän arveli, että pohjoista kehitetään voimallisesti kun taas etelän annetaan olla omassa oloissaan. Ehkäpä ehkä ei. Etelän ja pohjoisen ristiriita on vielä voimissaan tai sitten ei ole. Pikemminkin väittäisin, että kyse on pitkälle sodan seurausta kun Etelä-Vietnamista laiminlöitiin peruskoulutus lähes kokonaan. Tunnetusti kouluttamaton väki on mitä varmemmin työttömyyden uhri kun koulutettu väki. Tosin akateeminen koulutus ei enää ole suuri työttömyysturva (ainakaan Suomessa) kuten Nokian romahdus meille opetti.

Katolisuus imperialismin sanansaattajana

Eräs kiinnostava seikka oli katollisuuden jakautuminen maassa. Kontumin alueella elelee hyvin suuri joukko paavin uskonnon kannattajia, väestä yli 50 prosenttia uskoo Jeesus Kristuksen, sijaiskärsijän, vapautukseen. Olihan täällä jo lähetysasema niinkin varhain kuin 1851. Seikka hieman mietityttää kuten seuraavassa lmenee:

Varmaan Tay Son kapinan kuvauksesta muistetaan Nguyen Anhin astuneen keisari Gia Long:ksi katollisten hyvällä tuella vuonna 1802. Hänen valtakautensa kesti vuoteen 1820. Hänen poikansa Minh Mang suhtautui katolisuuteen hyvin nihkeästi, kun tämä on hänen mielestä vierasta kulttuuria. Katollisia siis vainottiin. Ei kuitenkaan niin rajusti kuin katollinen historian kirjoitus niin väittää. Aluksi hän yritti hallinnollisin keinoin ehkäistä katollisuuden leviämistä ja myöhemmin kielsi käännytyksen kokonaan. Vuonna 1825 hän kielsi lähetyssaarnaajien maahantulon ja antoi viranomaisille ohjeet tarkistaa jokainen ulkomaailmasta tuleva laiva lähetyssaarnaajien löytämiseksi. Lopulta kun varoitukset eivät oikein tehonneet, niin vuosina 1833 – 1838 teloitettiin 7 saarnaajaa ja useampi pidätettiin. Saarnaajat pyrittiin myös eristämään kansasta. Kunnes maahan saapui muuan isä Regerau, joka aktiivisti harrasti lähetystyötä vähääkään piittaamatta määräyksistä. Hän oikeastaan vaikutti siihen, että vainot hieman laantuivat. Katolliset harrastivat aktiivista lobbausta Minh Mangin pään kääntämiseksi, olihan muutama katollinen mandariini (korkearvoinen hallintovirkamies) ollut avustamassa Minh Mangin isää Gia Longia. Eräs mandariini oli jopa Ranskan kansalainen. Lopulta keisari vapautti vangitut saarnaajat sillä ehdolla, että nämä siirtyisivät Da Nangiin ja täältä takaisin Ranskaan pikimmiten.

Minh Mang kuoli 1841. Hänen poikansa, keisari Thieu Tri, astui valtaan isän kuoleman jälkeen vuonna 1841 ja hallitsi maata kuolemaansa saakka vuoteen 1847.

Thieu Tri astui valtaan myrskyisten tapahtumien jälkeen. Hän jatkoi isiensä eristäytymispolitiikkaa, eikä juurikaan halunnut kehittää maataan niihin esikuviin mitä Euroopassa vaalittiin. Erityisesti hän ei pitänyt paavin uskonnosta, jota hän kutsui ”perverssiksi opiksi”. Monet hänen neuvonantajista varoittivat politiikan olevan itsemurhapolitiikkaa kun se väistämättä johti konfliktiin Euroopan kanssa.

Maahan saapui joitakin lähetyssaarnaajia, jotka vähät välittivät kielloista. Tästä piittaamattomuudesta oli seurauksena saarnaajien vangitseminen. Tästäpä Ranska suuttui ja lähetti 1843 sotilasosaston Vietnamiin tarkoituksenaan vapauttaa saarnaajat sekä turvata ranskalaisten intressit alueella. Sillä tuskin oli merkitystä, että Englanti ja Ranska juoksivat kilpaa ympäri maailmaa vallatakseen mahdollisimman suuren alueen itselleen. Vai kuinka?

Vuonna 1845 kehittyi pieni ryminä vietnamin ja amerikkalaisen sotalaivan USS Constitutionin välillä. Kyseinen fregatti oli kunnostautunut Amerikan ja Englannin välisessä sodassa. Ryminä syntyi koska alus halusi vapauttaa yhden Dominique Lefèbvre nimisen saarnaajaan, joka useasti oli saapunut Vietnamiin. Amerikkalaisten puuttuminen Vietnamin asioihin onkin tapahtunut paljon aikaisemmin kuin yleisesti on kuviteltu eli jo vuonna 1845 (tosin tällöin ei juuri ihmishenkiä menetetty). Fregatti ei kuitenkaan onnistunut tavoitteessaan ja ilmoitti epäonnistumisensa Ranskalle.

Nyt, vuonna 1847, saapui jo suurempi joukko-osasto Ranskasta Vietnamiin. Tämän onnistui sangen helposti tuhoamaan pääosan vietnamilaisten hieman vanhentuntuneesta laivastosta Danangissa. Tästäpä Thieu Tri suivaantui oikein olan takaa ja määräsi kaikki saarnaajat teloitettavaksi väittäen näiden olevan vihollisen vakoojia (seikka lienee osittain kyllä tottakin). Mandariinit kuitenkin kieltäytyivät toimenpanemasta määräyksiä eikä yhtään saarnaajaa itse asiassa teloitettu.Thieu Tri kuoli vuonna 1847 ja hänen poikansa Tự Đức astui valtaan. Valtaan astuminen oli sekin melkoisen myrskyisä. Syynä oli se, että isä suosi Tự Đức:ia tämän vanhemman veljen Hồng Bảo:n sijaan, siitäkin huolimatta, että Konfutselaisen perinnön mukaan valta siirtyy ensisijaisesti vanhimmalle pojalle. Syynä suosioon oli Tự Đức:n nihkeä suhtautuminen ulkopuolisiin ja vankka Konfutselaisuuden kannatus.

Tự Đức kuvitteli lujasti, ettei Ranska kykenisi mihinkään laajamittaisiin toimiin kun tämä oli liian sidottu Euroopassa vallitsevaan kaaokseen vuonna 1848 (vuotta kutsutaan myös nimellä "Euroopan hullu vuosi" tai "kansojen kevät"). Tällöin kuten monet muistavat käynnistyi monien muiden tapahtumien ohella ns. helmikuun vallankumous, joka johti Ranskassa toisen kuningasvallan, Orleansin monarkian (1830 - 1848) kaatumiseen ja toisen tasavallan perustamiseen. Tự Đức erehtyi pahemman kerran. Ranskalaisilla oli riittävästi voimavaroja panostaa Indokiinaan.

Tự Đức:n eristäytymispolitiikka johti katastrofiin. Kävi nimittäin niin, että Ranska hyökkäsi maahan voimallisesti. Keisarin joukot taistelivat urheasti vastaan, mutta heidän aseistuksensa oli vanhentunutta ja taktiikka kovin hukassa. Ranskalaisten suurin riesa ei kuitenkaan ollut vihollinen vaan sääolot ja erilaiset trooppiset sairaudet. Kun ranskalaiset lähenivät pyysi keisari apua Kiinan Qing keisarilta. Seikka johti myöhemmin Kiinan ja Ranskan väliseen sotaan. Kiina antautui Hanoissa ja veti joukkonsa pois tunnustaen Ranskan ylivallan alueeseen.

Tämä Kiinan puuttuminen vaatii hieman selittämistä. Monissa Aasian maissa oli voimissaan ns. mandala järjestelmä eri muodoissaan. Tietyt ruhtinas- ja kuningaskunnat maksoivat suojelurahaa vahvalle valtiolle. Tämä vahva valtio rahojen vastikkeeksi tunnusti maan itsenäisyyden ja lupasi tiukan paikan tulleen puolustaa maata uhkaavaa vihollista vastaan. Kun Kiina luopui omasta mandalastaan Vietnamissa, ajateltiin varmaan Ranskan muodostavan uuden mandala ylivallan eli suojelurahaa vastaan tunnustaisi Vietnamin itsenäisyyden ja lupasi puolustaa maata. Näin ei kuitenkaan eurooppalaisessa valtiokäsityksessä ymmärretty vaan täällä ajateltiin (ja ajatellaan yhä) alusmaan kuuluvan elimellisesti isäntävaltiolle. Seikka selittää varmaan osaltaan sen miksi Ranskan onnistui niin helposti vallata Kambodzhan ja Laosin. Näissä maissa pyydettiin Ranskaa suojelemaan keisarinvaltaa toisaalta Siamia ja toisaalta sisäisiä kapinaliikkeitä vastaan, heillä ei varmaankaan ollut minkäänlaista käsitystä euroopalaisesta valtiokäsityksestä kun mandala oli tuhansia vuosia vanha elimellinen osa heidän kulttuurissaan.

Tự Đức:llä oli toinenkin murhe. Nimittäin maassa syntyi kapinaliike koko Ngyuen dynastiaa vastaan. Kapinnalliset olivat pikemminkin pieniä yksittäisiä ryhmiä kuin keskitetysti johdettu armeija. Suurena murheena keisarilla oli myös katolliset lähetyssaarnaajat. Hän määräsi, että kaikkien Vietnamin kristittyjen pitäisi vaihtaa uskontonsa muutoin heidät poltto merkittäisiin, omaisuus takavarikoitaisiin ja kansalaisoikeudet poistettaisiin. Tämä vaatimus taasen suututti lähes kaikki Eurooppalaiset valtiot, joten keisarin Vietnam ei saanut juurikaan tukea yhtään mistään.

Keisarin asema on nyt tosi tukala. Kotimaan kapinnalliset lähestyvät uhkaavasti. Pelkona oli tietenkin se, että kapinnalliset halusivat lyhentää keisarin pituutta yhdellä pään mitalla. Ainoana vaihtoehtona oli varmaan pyrkiä erilliseen sopimukseen Ranskan kanssa, jotta hänellä olisi riittävästi voimavaroja tuhota kapinnalliset. Hän allekirjoitti sopimuksen, jonka mukaan eteläinen Vietnam, cochinchina olisi rankalainen siirtomaa ja koko Vietnam ranskalainen protektioraatti. Keisarin surkeutta vielä lisäsi se, että hän oli aikoinaan sairastunut isorokkoon, joko johti impotenssiin. Voi, voi ja miehellä oli suuren suuri haaremi täynnään mitä kauneimpia naisia. Voiko mikään olla enää surkeammin: Maa oli menetetty ranskalaisille ja vuoteen ilo tipotiessään. Hän kuoli 1883 eikä ehtinyt nähdä imperialismin raaimpia muotoja. Miten lie kuollut, sitä ei historian kirjoitus juuri kerro. Hänen kuolemansa on kuitenkin suuri kysymysmerkki, kun hän ehkä olisi pystynyt organisoimaan Ranskan vastaista rintamaa, kuolema oli suuri etu Ranskalle. Hän oli viimeinen keisari, joka hallitsi itsenäistä Vietnamia.

Miten tämä historia siis liittyy Kon Tumiin. Tietenkin siksi, että monet lähetyssaarnaajat piileksivät vainoja siellä, paikallisten vuoristoheimojen parissa. Siksipä Kon Tumin alue on tänään hyvin katollinen, väestöstä yli 50 %, kun koko maassa kristittyjä on 8.2 %. Toinen merkittävä kristinuskon linnake on rengasmainen alue Da Latin ympärillä. Täällä on paikoitellen kuntia joissa protestantteja on yli 50% kun koko maassa on protestantteja 0.5 %. Protestanttisuus on uusi tulokas ja seurausta amerikkalaisten lähetyssaarnaajien työn tuloksesta. Kumma juttu, kyllä uskontoa saarnataan ja maata pommitetaan mutta kouluoloja ei mitenkään välitetty järjestää. Siksipä amerikkalaiset eivät kuuna kullan päivinä olisi pystyneet voittamaan Vietnamin sotaa.