Miten Kambodzha syntyi

Legenda kertoo maan syntyneen prinsessan ja muukalaisen liitosta. Muukalainen oli intialainen brahman nimeltään Kaundinya ja prinsessa oli lohikäärmekuninkaan tytär Soma. Kuningas hallitsi vesiä. Yhtenä päivänä kun Kaundinyä purjehti ohitse, prinsessa meloi veneellään tervehtiäkseen häntä. Kaundinyä ampui nuolen taiotulla jousipyssyllään veneeseen. Kaundinyä kun oli kovin ihastunut prinsessan kauneuteen (suomenkielen sana soma lienee vain sattuma kun kauniin prinsessan nimikin oli Soma).

Näin taikanuolen avulla hän sai pelokkaan prinsessan rakastumaan itseensä ja hyväksymään kosiopyynnön. Toisen legendan mukaan Kaundinya ei ampunut valloitusnuolta vaan häiden jälkeen Kaundinya ampui nuolen ja tämä lensi kauas Kambodzhaan. Kun nuoripari tarvitsi oman kuningaskunnan, niin isä, vesioen hallitsija, imi kaiken veden nuolen osoittamalla alueelta ja antoi alueen myötäjäisinä heille. Uutta kuningaskuntaa kutsuttiin Kambujaksi.

Legenda sisältää paljon toden aineksia. Ensinnäkin Kambodzhan kulttuurilliset kirjoitetut traditiot ovat lähtöisin Intiasta, toiseksi maa on valtaosin alavaa tasankomaata, joka vastikään on ollut vedenpeittämä ja kolmanneksi se on kuningaskunta, jonka uskotaan syntyneen naimakaupan kautta. Vanhimmat intialaiset kirjoitukset kuvaavat alueen olleen esihistoriallisina aikoina vedenpeittämä, jossa siellä täällä oli muutaman vuoren huippu saarena. Aikoinaan kun khmerit rakensivat temppeleitä, niin niitä pystytettiin aina vuorten huipuille ja huippuja pidettiin pyhinä paikkoina. Ovat ehkäpä muistoina esihistoriallisista ajoista. Idässä maa rajoittuu Annamiten vuorijonoon, pohjoisessa Dangrek ylänköön ja lännessä on kaksi vuoriryhmää nimittäin Elefantti- ja Kardemummavuoret.

Nimellä Kambuja taasen viitataan hyvin vanhaan Iranilais-Intialaiseen kuningaskuntaan, joka eleli samoihin aikoihin kuin veda kirjoituksia laadittiin (1500 – 500 eaa). Nimeä Kambuja käytettiin myös monista kuningaskunnista Bengalissa, Tibetissä, Etelä-Intiassa, Sri Lankassa ja Indokiinassa ehkäpä muistona Iranilais-Intialiasesta kadonneesta kuningaskunnasta. Näin maata asuttavien khmerien esi-isät olisivat saapuneet Iranista. Tuntuu hieman kaukaiselta mutta on muistettava, että itse asiassa eurooppalaisetkin ovat saapuneet sitä kautta (20 000 – 30 000 vuotta sitten) eikä suinkaan Turkista tai Gibraltarin salmen kautta, vaikka karttoja katsoessa näyttäisi siltä.

Monet viisaat tutkijat ovat taasen sitä mieltä, että nimi juontaa juurensa muinaiseen legendaariseen patriarkkaan Svayambhuva Kambuun. Kambu oli legendojen mukaan intialainen kuningas. Joten heidän mielestään nimi voitaisiin ymmärtää kaksiosaisena kambu + ja, missä ja liite tarkoittaa sanskriitin kielessä poika tai perillinen. Kambuja onkin siis paikka missä Kambun perilliset elelivät. Kambun väitettään valloittaneen Naga ihmisten asuttamat alueet itäisessä Intiassa ja luoteis Burmassa. Kambu nai Naga prinsessa Meran (josta myös käytetään nimeä Soma). Näin, monet tutkijat väittävät, Kambodzhaa asustavat Khmer kansa, olisi saanut nimensä tästä avioliitosta Kambu + Mera = Khmer.

Kambodzhan esihistoriasta ei oikein tiedetä yhtään mitään. Kambodzha oli 4000 vuotta sitten valtava eteläiseen Kiinanmeren ulottuva matalikko, joka pikkuhiljaa nousi Mekongin ja Tonle Sap altaaseen laskevien jokien tuoman pienhiukkasten (siltin), (maan kuoren alaisten termisten virtausten aiheuttaman) maan nouseman ja mannerten liikkeiden vuoksi. Luoteis-Kambodzhassa ylänkö alueilla eleli jo 7000 eaa luola ihmisiä. Tunnetuin näiden asuinsijoista on viimeaikoina arkeologien kovasti rakastama Laang Spean luola. Jälkipolville näistä ihmisistä on jäänyt joitakin ruukunpalaisia eikä juuri muuta jäämistöä. Onkin hyvin epäselvää, ovatko nykyiset khmerit millään tavalla sukulaisia näiden ruukuntekijöiden kanssa. Tutkimalla 3500 vuotta vanhoja luidenkappaleita vaikuttaisi siltä, että nykyiset Khmerit ovat asustaneet täällä jo lähes 4000 vuotta.

Khmerit ovat Kaakkois-Aasian yksi vanhimmista kansoista. Nämä vaelsivat tänne samoihin aikoihin kuin Burmassa asustavat Mon kansat. Aikojen kuluessa nämä sulautuivat toisiinsa ja he puhuvat Mon Khmer kieliperheeseen kuuluvia kieliä. Suurin osa lingvistikoista, arkeologeista ja muinaisten viljakasvien asiantuntijoista ovat lähes yksimielisiä siitä, että he muuttivat alueelle vähintään 2000 vuotta eaa. eli suurin piirtein silloin kun mekongin ja Tonle Sapin altaan rämeikkö oli vähänkin noussut asutuskelvolliseksi.

Mon-Khmerit ovat alueen (Thaimaan, Laosin, Kambodzhan ja Etelä-Vietnamin) alkuperäisiä asukkaita. Ei tiedetä juuri mitään niistä kansoista, jotka asustivat alueella ennen heidän saapumistaan. Eikä myöskään tiedetä varmuudella syytä migraatioon. Ehkäpä oli kysymys Intialais-Iranilaisen Kambuja valtion levittäytyminen kohti itää. Toinen mahdollinen selitys on, että maanviljelijöinä heidät työnsivät etelään Sino-Tiibetiläiset kansat pohjoisesta, Kiinasta, pitkin Mekong jokea. Siitä, että he puhuvat austroaasialaisia kieliä on tehty johtopäätös, heidän vaeltaneen Thaimaaseen, Indonesiaan ja Polynesian saaristoihin. Täältä taasen Filippiineille ja Taiwaniin ja sieltä edelleen Manner-Kiinaan. Ota näistä sitten selvää. Teorioita ja näkemyksiä on vaikka kuinka.

He toivat mukaan maanviljelystaidot erityisesti kostean riisin viljelystekniikan. Kaksi vuodenaikaa, kuiva- ja sadekausi sopi tähän loistavasti. Samoin Tonle Sap järven tulviminen kerran vuodessa. Alue on yksi vanhimmista paikoista, joissa käytettiin pronssia. He kehittivät ensimmäisenä maailmassa aakkoston, joka on vieläkin käytössä Kaakkois-Aasiassa. Tästä kehittyi myöhemmin Thaimaassa ja Laosissa käytetty kirjaimisto.

Khmerit ovat aina olleet alankomaiden kansoja, joille Mekong joki sivuhaaroineen on ollut suotuisa asuinseutu. He kesyttivät raudan jo 600 luvulla eaa. Intialainen kulttuuri saapui laajamittaisesti vasta n. 200 - 100 luvulla eaa, kuten kaikkiin muihinkin varhaisiin Kaakkois-Aasian kansoihin, joita ovat jaavalaiset, chamit, malesialaiset, pyu ja mon kansat. Heidän matemaattiset taidotkaan eivät olleet vähäisiä kun 800 luvulla he olivat keksineet nollan (joka käsitteenä ei ole niitä helpompia lukuja, mietipä vaikka mitä tarkoittaa neljä miinus neljä, esimerkiksi pöydällä olevasta neljästä esineestä otetaan pois nämä neljä esinettä, tuloksena on ettei pöydällä ole yhtään mainittua esinettä ja silti nolla on olemassa).

Vanhat kiinalaiset kirjoitukset kuvailevat khmerejä rumina ja tummina, jotka kävelevät ympäriinsä alastomina. Näin vanhat kiinalaiset kirjoitukset alvariinsa kuvailevat naapurikansojaan,joita he aina pitivät barbaareina. Kiinalaiset myöskin kävivät kauppaa Mekong joen suistossa khmer kieliä puhuvien ihmisten kanssa. He kutsuivat aluetta Funan kuningaskunnaksi, jonka arvellaan olleen olemassa vuosina 68 – 550 jaa. Tosin arkeologiset kaivaukset Vietnamin rajan tuntumassa Angor Boreissa ovat paljastaneet alueella olleen ihmisten tekemiä kanavia, hautausmaita ja muita rakennelmia joiden ikä ajoittuu jonnekin 500 eaa. Paljon ennen kuin Funan edes mainitaan kiinalaissa kronikoissa. Rohkeimmat tutkijat, jopa väittävät kaivauksissa tulevan esille Funanin kadonneen pääkaupungin. - Vielä tänään Funanin alueella asustaa khmerejä (Khmer Krom) kansaa. Siksipä ei ole kovin uskottavaa, että Funan olisi Champan lääni vaan joko Kambodzhan alkukoti tai sen merkittävä osa-alue (lääni). Tänään kambodzhalaiset korostavat Funania ensinmainitussa merkityksessä. Vietnamilaiset mieluusti unohtavat sekä Funanin että Champan, tuskin näitä edes mainitaan koulukirjoissa. Muuan vietnamilainen selittikin, että sodan jälkeen piti korostaa ”One country, one nation”-ideaalia. Mutta nykyään. Hmm. Sodasta on kulunut 40 vuotta ja Champa lakkasi olemasta valtiona noin 310 vuotta ja Funan 1500 vuotta sitten.Toisaalta Funanin jatkumo Kokin-Kiina, Ala-Kambodzha liitettiin Vietnamiin vasta 1700 luvun lopulla, hieman ennen ranskalaisten saapumista. Nykyään monet Kambodzhalaiset näkisivät mielellään alueen kuuluvan Kambodzhaan.

Kilpaileva khmer kuningaskunta Chenla valtasi Funain 550. Chenla oli ylänkömaiden kuningaskunta, jonka talous perustui maanviljelykseen kun taasen Funanin merenkulkuun. Näin ainakin nykyään uskotaan. Vaikka Chenla valloitti Funanin, niin nämä olivat alvariinsa tukkanuottasilla ja maassa ei vallinnut rauha alkuunkaan. Chenla aikakausi jatkui vuoteen 802 kun kuningas Jayavarman II muodosti itsenäisen ja yhdistyneen Kambodzhan. Hän muodosti perustan ns. angoriaaliselle imperiumille. Imperiumin sanotaan olleen Kambodzhan kulta-ajan, jolloin rakennettiin merkittäviä temppeleitä ja rakennuksia. Valtakunta oli siinä määrin monumentaalinen, että tulemme useammassakin postauksessa käsittelemään sitä ja sen vuoksi sivuutamme sen tässä.

Animoitu kartta alueen kehittymisestä, Alkuperäinen on Sydneyn yliopiston laatima ja löytyy tästä hieman suurempana (http://sydney.edu.au/arts/timemap/ ) Julkaistu yliopiston luvalla. Vuodet etenevät hieman hitaasti, mutta niksauttanmalla tuplakolmiota saat toimimaan hieman nopeammin Yliopiston timemap projekti on sangen mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen. Animaatiosta löytyy myös nopeatempoinen (ja suttuinen) YouTube video hakusanalla Animated TimeMap of the Khmer Empire .

Angoriaaninen imperiumi kesti 1400 luvulle saakka. 1100 luvun lopulla mongolit olivat saapuneet Kiinaan ja ajoivat Yuannin maakunnan kautta T(h)ai ihmiset alas etelään. Nykyisin uskotaan näiden T(h)ai ihmisten muuttaneen alueelta, joka on noin 300 km Hong Kongista länteen. Nämä perustivat mahtavat Sukhothain (1238) ja Ayutthayn (1350) kuningaskunnat. Angorin imperiumi soti jatkuvasti näitä vastaan ja imperiumin pääkaupunki Angor vallattiin 1431. Väitetään näiden thai kuningaskuntien ottaneen 90 000 vankia, joista suuri osa oli tanssijoita ja muusikoita. Kambodzhalainen kulttuuriperintö kärsi suuren menetyksen. Täältä alkoi Kambodzhan pimeä aika. Termi Kambodzhan pimeä aika on myös metafora, jolla viitataan Euroopan vastaavan aikaan. 1400 luvulta aivan 1800 luvulle saakka tiedetään hyvin vähän maan historiasta. Kovin vähän kirjallisia dokumentteja esiintyy ajanjaksolta, eivätkä taiteet juuri kukoistaneet Ei mikään ihme, että historioitsijat yhä vieläkin kinastelevat siitä mikä johti kerran niin suuren ja mahtavan imperiumin nopeaan tuhoon. Ilmeinen syy oli ekologiset ja infrastruktuuri ongelmat. Mutta mikä mahtoi olla syynä näihin näyttää olevan ydinkysymys.

Vuonna 1434 kuningas Ponhea Yat muutti hovinsa Angorista Longvekiin kun arveli tämän puolustuksen olevan helpommin järjestettävissä. Angor unohdettiin tyystin ja annettiin hautautua viidakkoon. Se löydettiin uudelleen vasta 1860 luvulla ja maailman arkeologit hämmästyivät ja ihastuivat. Löytö oli uskomaton kuten tuonnempana ilmenee. Maa yritti palauttaa vanhan glooriansa Angorista muuton jälkeen kaupankäynnin kautta. Ensimmäiset eurooppalaiset dokumentit missä Kambodzha mainittiin, julkaisivat portugalilaiset vuonna 1511. Portugalilaiset kuvailivat Longvek kaupunkia hyvinvoivana ja paikkana missä tehtiin ulkomaankauppaa.

Siam ja Vietnam ahdistivat maata jatkuvasti. Vuonna 1594 Siamilaisen Ayutthayn kuningas Naresuan Suuri valloitti kaupungin. Kambodzhan kuningas muutti pääkaupungin Oudongiin, 40 kilometriä Phnom Penhistä koilliseen. Täällä hovi majailikin seuraavat 250 vuotta vuoteen 1866. Tämän jälkeen Phnom Penhistä tuli maan pääkaupunki.

1800 luvulla syntyi Siamille ja Vietnamille kiistaa Kambodzhan hallitsemisesta. Vietnamilaiset viranomaiset yrittivät pakottaa khmerit omiin tapoihinsa. Tuloksena oli joukko kapinoita Vietnamia vastaan, joissa pyydettiin apua Siamilta. Lopulta Vietnamin ja Siamin välille syntyi sota (1841 – 1845). Sodan tuloksena Kambodzha oli jollain tavalla autonominen mutta sillä oli vasallisuhde sekä Vietnamiin että Siamiin. Tietty khmerit eivät oikein tykänneet tällaisesta suhteesta vaan Siamilaisten istuttama kuningas Noordom 1 solmi suojelusopimuksen ranskalaisten kanssa vuonna 1867. Maasta tuli samanlainen Ranskan protektoraatti vuonna 1887 kuin mitä Annam ja Tonkin olivat Vietnamissa. 
 

Kiinnostava 1760 luvulla julkaistu kartta. Tässä Mekongin suistoalue, Ala Kambodzha, on merkitty kuuluvan Kambodzhan kuningaskuntaan. Vastaavasti Annamite, Nguyen ruhtinaiden valtakunta on merkitty Kokinkiinaksi. Champa on kutistunut jo melko pieneksi. Kartta oli syntyessään jo vanhentunut kun Nguyen ruhtinaat olivat jo aloittaneet sotaretkensä suistoalueelle ja Champa liitetty jo Vietnamiin. Kartalla tulee olemaan suuri merkitys myöhempien aikojen tapahtumiin.

Norodom 1 kuoli 1904. Nyt tuli ranskalaisille ongelma. Maalle piti valita itselle myötämielinen kuningas. Ranskalaisen manipuloinnin seurauksena maahan tuli kuninkaaksi Norodomin veli Sisowath Monivong. Kun tämä kuoli 1941 ranskalaiset puuttuivat taasen peliin. Ranskalaiset pelkäsivät kruununperillisen Sisowathin pojan Monirethin olevan liian itsenäinen Ranskalaiset keksivät Sisowathin äidinpuoleisen lapsenlapsen Norodom Sihanoukin. Ranskalaiset kuvittelivat hurskaasti, että Norodom Sihnouk olisi helppo nakki ohjata ja hallita. Vuonna 1946 maalle annettiin jonkinlainen itsemääräämisoikeus ja protektoriaatti statuksesta luovuttiin 1949. Lopulta 9 marraskuuta 1953 maasta tuli itsenäinen (7 kuukkautta ennen Vietnamin ensimmäisen sodan päättänyttä Geneven kokousta). Uusi kuningas ei ollutkaan niin helppo hallittava, vaan hyvinkin puuhakas ja oma-aloitteinen sekä hyvässä että pahassa kuten tuonnempana ilmenee.

Kun Geneven sopimuksessa Indokiinan valtioista tuli lopulta itsenäisiä, menetti Kambodzha myös toiveet hallita entistä Funanin aluetta Mekongin suistoalueella. Alue luovutettiin Vietnamille, joka olikin hallinnut osia alueesta jo vuodesta 1698. Täällä asusti runsaat miljoonaa khmeriä (khmer krom kansaa). Punakhmerien astuttua valtaan heillä oli halu ottaa alue hallintaansa luomalla pieniä provokatiivisia kahakoita, jotka lopulta johti Vietnamin hyökkäykseen Kambodzhaan 1979.

Toisen maailmansodan jälkeen maan politiikka on ollut melko kaootista. Vuonna 1970 kenraali Lon Nol sekä prinssi Sisowath Sirik Matak tekivät vallankaappauksen kun Nordom Sihanouk vieraili Euroopassa. Kaappaus sopi vallan mainiosti amerikkalaisille kun uusi hallitus välittömästi vaati Vietnamilaisia poistumaan maasta. Kambodzha oli NVA:lle ja NLF:lle elintärkeä huoltoreitti. Nixon laajensi sotaansa Kambodzhaan. Samoihin aikoihin maahan syntyi sisällissota, jonka voitti Pol Potin johtamat Punakhmerit 1975. Maahan tuli kansanmurhan aikakausi, joka päättyi Vietnamin hyökättyä maahan vuonna 1979. Pol Pot pakeni pohjoiseen ja varsinainen aselepo syntyi vasta 1998. Myös näitä tapahtumia tullaan käsittelemään tuonnempana, vaikka sydämeni käpertyy, mieleni synkistyy ja suuni haluaa huutaa kun muistelen tätä lähihistorian kurjuutta.