matka jakartaan

Legenda kertoo maan syntyneen prinsessan ja muukalaisen liitosta. Muukalainen oli intialainen brahman nimeltään Kaundinya ja prinsessa oli lohikäärmekuninkaan tytär Soma. Kuningas hallitsi vesiä. Yhtenä päivänä kun Kaundinyä purjehti ohitse, prinsessa meloi veneellään tervehtiäkseen häntä. Kaundinyä ampui nuolen taiotulla jousipyssyllään veneeseen. Kaundinyä kun oli kovin ihastunut prinsessan kauneuteen (suomenkielen sana soma lienee vain sattuma kun kauniin prinsessan nimikin oli Soma). Näin taikanuolen avulla hän sai pelokkaan prinsessan rakastumaan itseensä ja hyväksymään kosiopyynnön. Toisen legendan mukaan Kaundinya ei ampunut valloitusnuolta vaan häiden jälkeen Kaundinya ampui nuolen ja tämä lensi kauas Kambodzhaan. Kun nuoripari tarvitsi oman kuningaskunnan, niin isä, vesioen hallitsija, imi kaiken veden nuolen osoittamalla alueelta ja antoi alueen myötäjäisinä heille. Uutta kuningaskuntaa kutsuttiin Kambujaksi. Legenda sisältää paljon toden aineksia. Ensinnäki

Mitä tiedämme Kambodzhasta? Eipä juuri mitään. Ehkä osaamme sijoittaa sen kartalle: Se on siinä Vietnamin ja Thaimaan välissä. Pieni valtio, josta ei ole kuulunut muita kuin huonoja ja vielä huonompia, suorastaan surkeita uutisia. Kun seurasimme Vietnamin sodan etenemistä, luimme  Nixonin laajentaneen sotaansa maan pommituksin. Mattopommituksin haluttiin estää NLF:n saamasta kalustoapua. Emme tienneet, että pommituksia oli alettu jo Johnsonin aikakaudella. Emmekä tieneet myöskään kuinka laajaa maan pommitus oli. Vielä tänään, 40 vuotta sodan jälkeen,  kuolee satakunta ihmistä suutareiksi jääneisiin pommeihin. Tästä määrästä 40 % on lapsia. Lehdistä luimme, että maata hallitsi kuningas Nordom Sihanouk, mies, jolla on varmaan maailman ennätys maanjohtajan virkanimissä. Milloin oli kuningas, milloin presidentti, milloin pääministeri ja taasen kuningas. Mies, jolla oli ainakin viisi vaimoa ja 14 lasta. Rakastajattarienien määrää ei tiedä kukaan ja yksi vaimo, Monineath, oli pysyvä

… ja niin käynnistyi aamulla moottoripyörä ja vei minut kohti Kambodzhan rajaa. Olo oli apea. Parahultaisesti alkoi sataa. Niin oli Vietnam suuri ja merkittävä. Siellä asuu surujen ja vastoinkäymisten karaisema kansa, joka on taistellut omasta olemassaolostaan liki 2500 vuotta. Eikä lannistunut koskaan vaikka tiellä olisi kuinka suuri kivi tahansa sulkemassa matkantekoa. Näin on vieläkin. Hieman mieltäni painaa Kiinan ja Vietnamin suhteet, ovat aina olleet ongelmallisia ja vaikeita. Ovat yhä vieläkin. Kun matkustin pitkin Kiinaa , niin ihastuin kansaan ja sen ikiaikaiseen kulttuuriin moniin tapoihin ja tottumuksiin. Kiinalaiset ovat hyvin itsetietoista väkeä. Ei mikään ihme, sillä se on maailman vanhin yhtäjaksoisesti elänyt sivilisaatio, jonka viimeaikainen taloudellinen kehitys on tuonut vaurautta lähes kaikille. Helppo on hymyillä kun vuosi toisensa jälkeen palkkapussi on entistä paksumpi. Vietnamilaiset taasen ovat hieman totisempia. Ei mikään ihme sillä sodat tuhosi

Joy of life, Hortense Bremilts and Ryan Hoggins Turismi on myös tärkeä elinkeino: vuonna 2007 kolme miljoonaa ulkoma is t a turistia vieraili kaupungissa. Vaikka kaupunki on levoton suurkaupunki, niin siellä on paljon nähtävää ja koettavaa, pitäen satunnaisen matkailijan päivän jos toisenkin puuhakkaana. Tarkoituksena ei ole kirjoittaa turistiopasta. Näitä on olemassa vaikka kunka: Lonely Planet, Rought Guide ja monet vietnamilaisten omat. Tiedäthän nämä opukset: Pieni kartta jossa on merkitty kaikki tärkeimmät nähtävyydet, kustakin nähtävyydestä oma pieni kuvaus, luettelo hyvistä ravintoloista ja hotelleista jne. Kohderyhminä erilaisia: On reppureissaajalle, perhematkailijalle, rantalomailijalle, ostosmatkailijalle ja vaikka kuinka monelle eri joukoille suunnattuja oppaita. Nyt poikkean kuitenkin tavoistani ja kerron mitä paikkoja Ho Chi Minh:ssä näin, missä nukuin ja missä söin, ryyppäsin ja miten huvitin itseäni muuten vain. En voi olla sivuuttamatta myösk

Kaakkois-Aasiaa ei voida käsitellä mitenkään mainitsematta sanaa oopiumi. Sillä on ollut aivan ratkaiseva merkitys alueen taloudelle ja politiikalle. Ranskan vallan aikana siirtomaan vaurauden lähde oli sekä oopiumi että kumipuut. Amerikan sotien aikana Saigonista (sekä Burmasta, Laosista ja Thaimaan Bangkokista) virtasi oopiumista jalostettua heroiinia ennen näkemätön määrä. Yli puolet amerikkalaisista sotilaista oli käyttänyt opiaatteja (oopiumia ja sen johdannaisia morfiinia, heroiinia yms) ja sodan loppuvaiheessa. 34 % väestä heroiinin käyttö oli yleinen tapa ja 29 % käytti säännöllisesti. Sotilaita oli yhteensä 2 709 918 miestä ja naista joten sota generoi myös satoja tuhansia narkomaaneja. Jos nämä ”haavoittuneet” lisättäisiin niiden fyysisesti haavoittuneiden 153 303 ihmisten joukkoon niin Yhdysvaltojen menetykset ovat todella dramaattiset ja kaikki tämä turhaan. Tästä paskasta hyötyivät Etelä-Vietnamin eliitti, muutama ARVN upseeri, korsikalainen rikollissyndikaatt