Vietnam loistava tulevaisuus

Hanoin liikekeskustta kuvattuna läntsen järven vastarannalta-

Eräänä päivänä Marraskuussaa 1991 muuttui maailma täysin. Neuvostoliitto yhteiskuntajärjestelmänä kaatui. Poks, yht'äkkiä. Sen kaatoi itse asiassa vanhoilliset kommunistit itse, yrittäessään väljähtynyttä vodkalle haisevaa vallankaappaustaan. Jeltsin nousi panssarivaunun katolle pitämään puhetta aivan kuten Lenin aikoinaan veturin katolle saapuessaan Pietariin pitkän pakomatkan jälkeen. Keisarillisen Saksan salainen ase oli puhunut. Saksa sai erillisrauhan, maailma Neuvostoliiton. Lenin sai patsaansa kun taas Jeltsin ei saanut, mutta sai syytesuojan, joka tietty oli paljon käytännöllisempi kuin patsas. Samainen Lenin-patsas on monistettu myös Hanoihin. Lopulta sosialismin roihu sammui ja elää enää hiljaa hiipuvana hiilloksena muutaman kansantalousteoreetikon päässä (kukaties herää vielä kerran lämmittäväksi tuleksi).

Ennen kaatumistaan oli maailmassa kuitenkin tapahtunut paljon asioita, joiden merkityksen oli monilta jäänyt pohtimatta. En tarkoita Berliinin muurin kaatumista 1989 – 1990. Se oli poliittinen tapahtuma. Vaan tarkoitan niitä uusia kansantaloustuulia, jotka puhalsivat Kiinassa kulttuurivallankumouksen jälkeen vuodesta 1974 ja Vietnamissa joulukuusta 1986. - Joulukuussa pidettiin Vietnamin kommunistisen puolueen kuudes kansallinen kokous, missä reformistiset poliitikot korvasivat vanhoillisten kaartin. Reformisteja johti 71 vuotias Ngyen Van Lint. Lint tovereineen panivat toimeen ripeästi markkinareformeja, joita kutsutaan käsitehirviöllä ”sosialistisesti-orientoitunut markkina ekonomia”, uusi talous doi moi. Tässä mallissa rohkaistaan perustamaan yksityistä maanviljelystiloja ja omistamaan tuotantolaitoksia, puretaan taloussäännöksiä ja helpotetaan ulkomaisen investointien maahantuloa. Mallissa talous muodostuu sekoituksesta yksityisestä, kollektiivisesta ja valtion omistuksista, jossa markkinat ohjaavat valtion ohella taloutta.Ehkä joku voisi kutsua taloutta post-keynesiläiseksi taloudeksi.

Kun saavuin Hanoihin ensimmäinen silmiinpistävä seikka, joka edellisellä kerralla jäi huomaamatta, oli se että skootterit ja moottoripyörät ovat uuden karheita. On vaikea löytää 5 vuotta vanhempaa. Kysyin asiaa täällä pitkään olleelta amerikkalaiselta opettajapariskunnalta. He kertoivat että runsaat kolme vuotta sitten kaikki ajoivat polkupyörällä. Heidän mielestään elintaso on kohonnut huikeasti. Moottoripyörät ovat täällä valmistettu, jolla on vältetty korkeat tullit: Ainakin sekä Hondalla että Yamahalla on täällä tehdas sekä mahdollisesti Vespalla. Kertoivat myös, että viisi vuotta sitten maaseudun taloissa tuskin ollut edes ikkunoita: Nykyisin on ikkunat ja monissa taloissa myös ilmastointi. Ultraköyhien (tulot alle 1 $ per päivä) suhteellinen osuus väestöstä on pienempi kuin Kiinassa tai Filippiineillä. Kehitys on ollut huikeata.

Siellä täällä Hanoita kiertäessäni tuli joskus rupateltua täällä toimivien liikemiesten kanssa. He vahvistivat Vietnamin olevan huomattavasti Kiinaa otollisempi lisäksi riskit ovat pienemmät kuin Kiinassa. Kiinan suurina ongelmina kun on ensinnäkin ympäristön saastuminen, toiseksi kaupunkien ja maaseudun välinen elintasokuilu sekä kolmanneksi Hekou järjestelmä. Hekoussa ihmiset ovat rekisteröity kotipaikkansa eikä asuinpaikkansa mukaan ja keskeiset palvelut ovat saatavissa kotipaikkakunnalta. Hekoun ongelmat saattavat eskaloitua poliittisiksi kriiseiksi. Markkinoiden vapautuminen täällä on jatkunut kuudennen puoluekokouksen päivistä lähtien ja tänään Vietnam on yksi Aasian avoimista markkinoista. Tai kuten eräskin tapaamistani ukoista totesi: ”Eurooppa on hyvin sosialistinen eikä siellä voi tehdä bisnestä toisin kuin Vietnamissa”. Oli vakaasti sitä mieltä, että Kiinassa on myös liikaa riskejä.

Vietnamin talous siis kasvaa huikeasti. Kyselin kerran maan oloja paremmin tuntevalta, miksi Vietnam on aimo askel Kiinaa jäljessä. Vastaus on kohtalaisen selkeä: Talousuudistus aloitettiin runsas kymmenen vuotta myöhemmin, sodan jäljiltä maa oli lähes tuhottu, kansainvälinen investointimaine heikko jne. Lähtökohta oli siis oikeasti paljon vaikeampi. Myös kansanluonteella on tietty osuutensa. Kiinalaiset pystyivät kääntämään kulttuurivallankumouksen perinnön päälaelleen ihan hetkessä. Vietnamissa taasen oli vuodatettu monen miljoonan ihmisen veri ensin Ranskan sitten Japanin ja myöhemmin jälleen Ranskan ja Amerikan sodissa. Sellainen ei unohdu hetkessä. Imperialismin ja menneen feodalismin hengen kun epäiltiin lepattavan ihan kaikessa.

Vuosi sitten Hanoissa myytiin monin paikoin sodan aikaisia propagandajulisteita. Tänään niitä ei näkynyt juuri missään. Ehkä ne eivät käyneet kaupaksi. Kuitenkin, aivan varmasti, Vietnam ei halua tulla muistetuksi maana joka kävi tätä kauheaa sotaa. Vaan ihan muuna. Maassa on panostettu paljon koulutukseen ja tutkimukseen. Erityisesti matematiikka kukoistaa maassa. Onhan sillä ollut matematiikan tutkimuksessa pitkät juuret viidennelletoista vuosisadalta saakka. Mainittakoon esimerkiksi kansainvälisesti hyvin tunnettu optimoinnin tutkija Hoang Tuy ja 2010 Fieldsin mitalin voittanut Ngo Bao Chau. Hänen perustavanlaatuinen tutkimuksensa automorfisista muodoista pidetään yhtenä suurimmista tieteellisistä läpimurroista 2010-luvulla. Siitäkin huolimatta että vain harva ymmärtää mistä on kysymys.

Kulttuuri elämä kukoistaa täällä myös loistavasti. Kävin esimerkiksi Dien Bien Phu:n taistelun 60 vuotisjuhla konsertissa kapellimestarina japanilainen Honna Tetsuji.  Ohjelmana oli Ernest Chaussonin Runoelma Op. 25, Nguen Thien Dao:n maailmanensi-ilta Giao huong Diem hen sekä Ludwig van Beethoven Eroica sinfonia. Beethovenin sinfonian olinkin kuullut lukuisia kertoja aikaisemmin harvoin olen kuitenkaan kuullut niin syvästi vaikuttavaa esitystä. Nguen Thien Daon neliosainen sävellys olikin sitten aivan omaa luokkaansa. Kouriintuntuvampi kuin esim. Shostakovitshin Leningrad sinfonia. Sävellys oli hyvin lyyrinen ja patrioottinen.  Itse toivoisin kovasti, että sävellys voitaisiin kuulla myös Euroopassa. Voisi omalta osaltaan johdattaa rock sukupolven konserttimusiikin maailman. Sävellykset rytmikulut olivat sellaisia, että vähemmänkin asiaan perehtynyt voisi innostua siitä. Runsas lyömäsoitinten käyttö puhutteli hyvin syvästi. Vietnamilaisessa kansanmusiikissa lyömäsoittimilla on aivan erityinen osuus. Please, sibelius akatemia, tuokaa Vietnamilaista musiikkia meidän korville.

 

 Synkkiä pilviä taivaalla

Vaikka kuinka olisin toivonut Vietnamille loistavaa tulevaisuutta on taivaanrannalla näkyvissä synkkiä pilviä.

Kiinan ja Vietnamin väliset suhteet kehittyivät vuosivuodelta lähes normaaliksi kolmannen Indokiinan sodan jälkeen. Kengässä tosin oli pieni kivi nimittäin Etelä-Kiinan merellä olevat Paracel-saaret. Tämä hyvin pieni asumaton saariryhmä sijaitsee suurin piirtein yhtä kaukana Kiinasta kuin Vietnamista.

Tuskin kukaan kiinnitti huomiota toisen indokiinan sodan aikana Etelä-Vietnamin ja Kiinan välisen pieneen kahakkaan. Korkeintaan ajateltiin Kiinan tukevan Pohjois-Vietnamia. Kiina valloitti näennäisesti täysin merkityksettömän saariryhmän vuonna 1974. Täysin yhdentekevä saariryhmä ei kuitenkaan ollut. Siellä nimittäin arveltiin olevan öljyä. Kiina taisi olla kaukaa viisas (tai tyhmä). Alueen (koko Kiinan meren) luonnonvaroja havittelevat Kiinan ja Vietnamin lisäksi Filippiinit, Thaimaa, Malesia ja Brunei.

Vuosikausia Vietnam yritti neuvotella Kiinan kanssa yhteistyöstä alueella. Mutta toukokuussa 2014 pystyttivät Kiinalaiset n. 800 miljoonaa euroa maksaneen porauslautan alueelle. Noin vain. Toimenpidettä pidettiin maailmassa provokaationa. Seurauksena onkin ollut, että Vietnamissa on noussut mellakoita ja mielenosoituksia Kiinaa vastaan. Näissä on mm. sytytetty tuleen kiinalaisomisteisia tehtaita. Tähän mennessä mellakoissa on väitetty kuolleen 21 ja lisää saattaa tulla. Kiina laskelmoi, että Vietnam ei kovin rajuihin vastatoimenpiteisiin ryhdy siksi, että maa ei haluaisi menettää kansainvälisiä investointeja ja mainettaan. Toisaalta herää kysymys, kuka nämä mellakat oikein on organisoinut. Viranomaiset vain toteavat, etteivät voi mitään kansan vihalle. Aivan kuten aikoinaan todettiin Kristalliyönä.

Jälleen kerran kylillä lauletaan laulua, jonka sanat ovat yksinkertaiset: Vietnam Ho Tsi Minh, Vietnam Ho Tsi Minh ... Kerran laulua laulettiin ilon, vapautuksen ja itsenäisyyden kunniaksi.

Nyt ei enää (vaan hurmoksellisen patriotismin puolesta). Surullista.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nyt blogia kirjoittaessani en oikein tiedä miten tilanne ratkaistaan. Pahin mahdollinen tapaus onkin, että oleskeluni voi venähtää hieman pitkäksi. Mikäs siinä, hieno maa ja monin paikoin mukavia ihmisiä.