matka jakartaan

Hanoi, en tiedä ymmärrätkö minua mutta rakastan sinua suuresti ja samalla vihaan sinua inhoa tuntien. Tunteeni sinua kohtaan ovat paljon intensiivisemmät kuin keskimääräisessä suomalaisessa avioliitossa. Rakastan sinua siksi, että olet energinen. Sykkeesi on tiivis ja kiihkeä, kuten nuoren rakastajattaren, aivan muuta kuin missään muualla olen nähnyt ja kokenut. Kun painan korvani rintaasi vasten, kuulen sydämesi sykkeen ja verisuonissa virtaavan pauhun. Tunnen elämän kohisevan kaikissa muodoissaan. Vihaan sinua samasta syystä, sillä elämänjanosi on täysin kaoottinen. Pelkään hukkuvani siihen. Kuumana päivänä kun lämpömittari nousee 40 asteen toiselle puolelle, ja ilman kosteus nousee yli kuudenkymmenen, on liikkuminen kaduillasi suurta tuskaa. Vaatteet liimautuvat ihoani vasten enkä muuta toivo kun varjoa ja vilvoittavaa vettä. Tällöin ilmaantuvat eteeni kaupustelijat, kengänkiilottajat, moottoripyörätaksit ja monet muut, joilla näyttää olevan sellainen ihmeellinen käsitys,

Hanoin liikekeskustta kuvattuna läntsen järven vastarannalta- Eräänä päivänä Marraskuussaa 1991 muuttui maailma täysin. Neuvostoliitto yhteiskuntajärjestelmänä kaatui. Poks, yht'äkkiä. Sen kaatoi itse asiassa vanhoilliset kommunistit itse, yrittäessään väljähtynyttä vodkalle haisevaa vallankaappaustaan. Jeltsin nousi panssarivaunun katolle pitämään puhetta aivan kuten Lenin aikoinaan veturin katolle saapuessaan Pietariin pitkän pakomatkan jälkeen. Keisarillisen Saksan salainen ase oli puhunut. Saksa sai erillisrauhan, maailma Neuvostoliiton. Lenin sai patsaansa kun taas Jeltsin ei saanut, mutta sai syytesuojan, joka tietty oli paljon käytännöllisempi kuin patsas. Samainen Lenin-patsas on monistettu myös Hanoihin. Lopulta sosialismin roihu sammui ja elää enää hiljaa hiipuvana hiilloksena muutaman kansantalousteoreetikon päässä (kukaties herää vielä kerran lämmittäväksi tuleksi). Ennen kaatumistaan oli maailmassa kuitenkin tapahtunut paljon asioita, joiden merkityks

Vietnamissa on sodittu aina. Milloin vastassa on ollut kiinalaiset, milloin mongolit, khmerit, Champan kadonnut kuningaskunta, japanilaiset, ranskalaiset ja amerikkalaiset. Aina kun maa on valloitettu, on noussut myös aktiivinen vastarinta. Kaikki tunnemme toisen Vietnamin sodan, missä amerikkalaiset kävivät pyhää retkeään Etelä-Vietnamissa. Intoa puhkuen kävimme suurmielenosoituksissa huutamassa ”Nixon murhaaja, Alas USA:n imperialismi jne.” - Muistathan. Oli hienoa kävellä pitkin Mannerheimintietä suurella joukolla rutiköyhän kehitysmaan puolesta vaikka monelle tämä olikin pelkkää biletystä ja kavereiden tapaamista. Eikä muuta. Moni tunsi Vietnamin juuri sen verran, että osasi sijoittaa sen kartalle. Amerikkalaiset kävivät pyhää kommunismin vastaista ristiretkeään. Olihan heillä hieman tukalaa kun kommunistinen internationaali levisi kaikkialle: sosialismia Kuubassa, Afganistanissa, Koreassa, Etelä-Amerikassa ja taivas ties missä. Ylimpänä loisti Neuvostoliiton sirppi ja

Ranskan indokiinan historia on hyvin monivaiheinen ulottuen 1600 luvun lopusta 1900 luvun puoliväliin. Ei varmaankaan ole tarkoituksenmukaista kuvata koko historiaa yhdessä blogissa. Mutta silti Ranskan toimilla oli ja tuli olemaan koko maailmaa ravistava vaikutus. Toimia, joissa näkyy hyvin ihmisen raadollisuus ja brutaalisuus. Suuruutensa aikana Ranskan indokiinaan kuului nykyinen Vietnam, Kambodzha, Laos ja pieni Kiinalta vuokrattu alue Hong Kongin itäpuolella, nimeltään Guangzhouwan. Englantilaisilla oli Hong Konginsa, portugalilaisilla Macoansa. Totta kai Ranskalla piti myös olla omansa. Mutta ranskalaisten pahaksi onneksi väki ei ollut kovin hedelmällistä ja heidän ammatti oli hieman arveluttava. Kas kun ansaitsivat elantonsa salakuljetuksella. Tiedetään ainakin yhden oopium kauppiaan toimineen alueella. Tämä oli sikäli harmillista, että Ranska pyrki alueella oopium monopoliin. Guangzhouwannin kautta myös matkusti huomattava määrä kantonin kiinalaisia ympäri maailmaa

Istun ja tutkin karttaa Kaakkois-Aasiasta. Mietin tulikohan luvattua liikaa: Kuvitettu kertomus matkasta Hanoista Jakartaan: Ranskan Indokiina, Malakan niemimaa ja Indonesia. Tuhansien vuosien historia ja toisen maailmansodan jälkeinen valtaisa synnytystuska ja -kärsimys. Kilometrejä on kuin Helsingistä Nairobiin. Hanoin valitsin siksi, että edellinen matka Venäjän ja Kiinan läpi päätyi juuri Hanoihin. Itselläni kun oli vain päähänpinttymänä voida osoittaa, että maitse ja vesitse on mahdollista matkustaa Papua Uuden Guinean itäpuolella oleviin Salomonin saariin suoraan Suomesta. Edellinen matka päättyi hieman kesken ei niinkään rahojen puutteeseen vaan siihen, että Kiina teki niin totaalisen vaikutuksen. Sen sulattamiseen meni koko vuosi. Neljässä kuukaudessa voimat sulivat pois ja päähän jäi vertaansa vailla oleva kokemus ja ihastus. Mietin, miksi matkustan. Onko tämä vain vanhenevan miehen viimeinen exodus ennen vääjäämätöntä kuolemaa? Halu korjata sellaista mitä