Kon Tumin etniset
Vietnamin väkiluku on 2009 väestölaskennan mukaan 85 846 997 joista maaseutuväestön osuus on 60 410 101 ("The 2009 Vietnam Population and Housing Census: Completed Results" ). Vaikuttaa siltä, että Vietnam on yhä vielä maatalouskeskeinen valtio. Kun tätä 882 sivuista järkälettä kahlaa, niin tullaan ennemmin tai myöhemmin sivulle 134 jossa on lueteltu väkiluku kunkin etnisen ryhmän mukaan. Suurin ryhmä on tietenkin valtaväestö eli Kinh (Vinh) ihmiset joita on 73 594 427 ja pienin O Du:n etniseen ryhmään kuuluvat ihmiset joita on enää vain 276 kappaletta. Eri etnisiä ryhmiä on luetteloitu 54 erilaista, jotka kuuluvat 8 eri kieliperheeseen. Valtaosa eri etnisistä ryhmistä asustaa vuoristoalueilla. Niinpä ranskalaiset antoivat näille nimen Montagnards (vuoristolaiset). Toki alamaillakin asustaa eri etnisiä ryhmiä esimerkiksi mekongin suistoalueila khmer kieliä puhuvat ihmiset tai itäisiä cham kieliä puhuvat keskisen vietnamin rannikkoseudun ihmiset (Champa kuningaskunnan jälkeläiset). Jos joku on kiinnostunut siitä missäpäin eri ryhmät asustavat, tutkimatta väestölaskennan kuolettavan tylsiä numerosarjoja, löytää oivan interaktiivisen kartan Highland Education Development Organisation sivustolta (www.hedo-vietnam.org). Tämä merkittävä englantilainen järjestö tekee tosi uhrautuvaa työtä näiden etnisten ryhmien parissa.
Ihan varmaa käsitystä siitä mistä nämä vuoristolaiset ovat saapuneet Laosiin ja Vietnamiin ei ole. Osa väestä on asunut täällä jo silloin kun pohjoisesta saapui väkeä 5000 – 6000 vuotta sitten punaisen joen suistoalueille ja perustivat hyvin organisoidun yhteiskunnan, dynastian. Mahdollisesti uudisasukkaat työnsivät alkuperäiset asukkaat ylös vuoristoihin. Osa taasen on sulautunut valtaväestöön aikojen kuluessa. Myös vaikutta siltä, että vanhimmat ryhmät asuvat alavimmilla alueilla kun myöhemmin muuttaneet asettuivat ylemmille. Eri muuttoaaltoihin on ehkä ollut pontimena Kiinassa tapahtuneet väestöliikkeet. Näihin on vaikuttanut kolmeen kertaan pohjoisten paimentolaisten pyrkimykset vallata maat. Viimeinen paimentolaisten valloitusretki tapahtui 1200 luvulla, kun Mongolit valloittivat Kiinan. Tällöin Kiinan Yuanin maakuntaan ja pohjoiseen Vietnamiiin muutti paljon Hani ihmisiä. Thaimaaseen saapuivat useammassa muuttoaallossa tai kieliä puhuvia ihmisiä Kiinasta hieman nykyisen Hong Kongin länsipuolelta. Tästä muuttoaallosta on paljon jäänetteitä pohjoisessa Vietanimssa ja Laosissa. Nämä saapuivat kenties paremman elintason perässä. Etnisten ryhmien suuri lukumäärä (Vietnamissa 54 ja Laosissa 134) hieman kylläkin kummastuttaa. Olisikohan niin, että vaikeakulkuisessa vuoristossa yhteisöt elivät omaa toisistaan riippumatonta elämää satoja tai tuhansia vuosia, jolloin yhteisestä kannasta kehittyi aikojen kuluessa eri kansoja ja heimoja. Palaan näihin heimoihin tuonnempana Laos postauksissa. Varmaan geenitutkimus tulee aikanaan valamaan lisävaloa tähänkin mysteeriin.
Kuten aikaisemmin tuli mainittu niin Kon Tumin läänissä on asukkaita 430 133. Tästä määrästä valtaväestöä Kinh ihmisiä on 201 153 loppujen kuuluessa eri etnisiin ryhmiin. Yli 10 000 asukkaan ryhmiä ovat Gia Rai (20 606), Ba Na (Bahnar 53 997) Xo Dang (104 759) ja Gie Trieng (31 644) väet. Valtaosin nämä asuvat maaseudulla.
Ulkopuoliselle nämä etniset ryhmät ovat vain pelkkiä nimiä. Harvalle se kertoo mitään näiden ihmisten rodullisista piirteistä, puhutuista kielistä ja käytöstavoista. Ulkopuoliselle on usein vaikea erottaa eri heimojen välillä sellaisia seikkoja kuten poskipäitä, huulia, olkapäitä, käsiä, pituutta, silmäkulmia ja muita luonteenomaisia kehollisia ominaisuuksia ja näiden perusteella pistää ihmiset eri etnisiin lokeroihin. Puhutut kieletkin jäävät muukalaiselle hieman hämäränpeittoon. Hieman sävelkulussa on vain eroja. Siinä kaikki. Perinteiset tavat ovat vaipumassa unohduksiin. Kuten on tapahtunut kaikkialla muuallakin maailman kansojen piirissä. Ehkä juhlapäivänä hieman elvytetään uskomuksia ja tapoja. Vähän samaan tapaan kuin Suomessa, missä jotkut sonnustautuvat kansallispukuun, pelaavat kyykkää ja tanhuavat vain juhannuspyhinä eikä muulloin. Heimojen erot liudentuvat ja tilalle astuu yhtenäiskulttuuri. Tässä prosessissa – ikävä se on todeta – näyttelee ratkaisevan roolin nykykodin uusi ihmeellinen alttari, televisio. Laite, jolle ihmiset tuhlaavat kaikkein arvokkaimman mitä heillä on, nimittäin vapaa-aikansa. Vain jotta voisivat ehdollistua samanlailla kuten kaikki muutkin.
Joku voisi sanoa, että nykyinen yhtenäistymisprosessi on surullista kun kielet ja tavat häviävät. Ei suinkaan. Etninen identiteetti kyllä häviää, mutta tilalle tulee aikojen kuluessa uutta. Puhdas esimerkki on kehitys, mikä tapahtuu Yhdysvalloissa. Englannin kieli on hyvää vauhtia eriytymässä kolmeksi murteeksi latinojen, mustien ja valkoisten puhumaksi kieleksi. Eikä varmaan mene kuin 100 vuotta kun nämä ovat jo eri kieliä. Samoin tapahtuu erilaisille kulttuurisille viiteryhmille, joilla kullakin omat tapansa ja mieltymyksensä musiikin, kuvallisen taiteen, pukeutumisen ja elämäntyylin suhteen. Hip hopparin pipo ja lökähousut ovat kohta uudet kansallispuvut. Grafitit ja muralit ovat uusi tapa koristella taloja, aivan samalla tavalla kuin ennen koristeltiin taloja maalaamalla karmit ja nurkkalaudat valkoisiksi sekä naulaamalla koristeelliset räystäslaudat katon lappeen jalkapuolelle ja syrjille. Suurimpana erona on varmaan se, että ennen etniseen ryhmään kuuluminen tapahtui synnyinperän mukaan ja pakosti kun taasen nykyään ryhmä valitaan itse. Ryhmät ylittävät vieläpä kovin usein maiden rajat sitä mukaan kun internet on globaali mediakanava.
Ei Vietnamissa ole etniset erityispiirteet vielä tyystin hävinneet. Vaikka Kon Tumin alueella Ba Na ihmiset eivät enää asukkaan pylväiden päälle rakennetuissa stilt taloissa (kuten pohjoisen Tai-kadar ihmiset tekevät). Syitä tähän on monia. Täällä ei enää kasva tuuheita metsiä, Agent Orange ja muut myrkyt tuhosivat vähäisetkin metsät. Toiseksi monet etniset ryhmät harrastivat kaskeamista (slash and burn, shift kultivation). Kaskeaminen on ekologinen viljelysmenetelmä kunhan populaation koko on pieni. Pieni peltotilkku kaskettiin. Tätä viljeltiin kymmenkunta vuotta, jonka jälkeen kaskettiin uusi alue ja annettiin entisen rauhassa metsittyä. 10 vuoden kuluttua siirryttiin kolmannelle alueelle. Viimeisen alueen jälkeen kaskettiin ensimmäinen alue jne. Viljelyalaa tarvittiin siis kolme neljä kertaa suurempi alue kuin se mistä satoa varsinaisesti saadaan. Nykyään kaskeaminen korvataan keinolannoitteilla.Monissa kehitysmaissa on tästä tullut uusi ongelma. Väkeä on paljon, jolloin kaskeaminen ei ole enää mahdollista ja keinolannoitteet ovat liian kalliita. Kurjistuminen jatkaa kihtyvällä tahdilla.
Väestömäärän kasvaessa vallataan uusia alueita joten myös vanhat metsät häviävät ja puuta on entistä vähemmän saatavissa rakennustarpeisiin. Vietnamissa on hallitus pyrkinyt aktiivisesti kehittämään toisenlaisia viljelymenetelmiä, erityisesti alavilla mailla. Näitä ovat esimerkiksi kuivan riisin viljelyn sijaan kostea viljelymenetelmä (palaamme Kambodzhan yhteydessä näihin).
Etnisistä ryhmistä kiinnostuneen matkailijan ei tarvitse edes poistua Kon Tumin kaupungista. Riittää kun kävelee kaupungin keskustasta (torilta) kilometrin verran katollisen kirkon ohi. Kun matkailija saapuu hieman ränsistyneen rong talon luokse, on hän jo Ba Na (bahnar) ihmisten sydänmailla Kon Tum Kopong kylässä. Hieman pidemmälle kävelijä tulee jo toiselle kylälle Kontum Konang kylään. Moni matkailija vuokraa polku- tai moottoripyörän ja silloin hän pääsee jo pitkälle eri kansojen pariin vain hämmästyäkseen kielten sekamelskasta. Merkittävänä havaintona hän ehkä tekee ihmisten ihonvärin mukaan. Tyypillisesti Ba Na ihmiset ovat melko tummia, paljon tummempia kuin vietnamilaiset keskimäärin. Toinen piirre on melko pyöreät kasvot ja täyteläiset huulet.
Xo Dang kansa tunnetaan usein myös nimellä Sedang (monen muun nimen ohella). He puhuvat Mon-Khmer kieliä, josta voidaan päätellä heidän kulkeutuneen tänne jostain Kambodzhan nurkilta. He ovat uskonnoltaan animatismin kannattaja ja koska ovat pääosin maanviljelijöitä, on heillä myös lukuisia riittejä ja tansseja onnistuneen sadon siunaamiseksi. Heillä kuten Ba Na ihmisillä on kylän kokoontumispaikkana jyrkkäkattoinen rong talo. Saatat ehkä kysyä, mitä järkeä on tehdä tällainen vaikeasti rakennettava korkeakattoinen talo. Syynä on uskomus siitä, että mitä korkeammalle katto ulottuu niin sitä onnellisempi kylä. Kaikki kylän asiat menevät aina kyläpäällikön kautta, joten hän on melko kunnioitettu henkilö.
 |
| Tyypillinen Rong talo. |
Postin jakaminen on Xo Dang ihmisten joukossa hieman hankalaa kun heillä ei ole sukunimiä laisinkaan. Ihmisillä on siis vain yksi nimi, jonka etuliite Y tai A kertoo sukupuolen (jälkimmäinen liite tarkoitta naispuolista). Avioliitot eivät heidän keskuudessaan ole järjestetty vaan nuoret voivat itse valita vapaasti elämänkumppaninsa. Avioliiton jälkeen asuu nuoripari vuorotelleen kummankin perheen tykönä ja vasta myöhemmin perustaa oman kodin.
Gia Rai ihmiset puhuvat malayo-polynesialaisia kieliä. Heillä on vahva usko henkien olemassaoloon ja heillä on lukuisia riittejä liittyen näihin olentoihin. Tavoista ehkä mielenkiintoisin on se, että yhteisö on matriarkaalinen. Naisilla on vapaus valita rakastajansa ja naitavan miehen. Mies asuu vaimon perheen kanssa ja hänellä ei ole perintöoikeutta. Perintö kulkee aina tyttärelle. Lasten sukunimet menevät aina äidin mukaan. Ennen kun Vietnamissa oli paljon norsuja, olivat Gia Rai miehet maan kuuluja elefanttien käsittelyssä.
Neljäs, hieman suurempi, väestöryhmä Kon Tumin ympäristössä ovat Gie Trieng ihmiset. Näilläkin on ollut yhteisenä kokoontumispaikkana rong, jonka ympärille rengasmaisesti on rakennettu varsinaiset asuintalot. Vaikka yhteisö ei ole matriarkaalinen samassa mielessä kun Gia Rai niin tytöt päättävät koska he menevät naimisiin ja kenen kanssa. He uskovat, että kaikilla olennoilla on sielu ja henki. Tämän vuoksi he tarkastelevat hyvinkin huolellisesti huonoja ja pahoja ennusmerkkejä. Kieleltään he puhuvat Mon-Khmer kieliryhmään kuuluvaa kieltä.
Kun vierailet ympäristön kylissä, ajatellen hieman tutkivasi paikallisia ihmisiä ja tapoja, tapahtuu kuitenkin päinvastoin. Sinä olet suuren kiinnostuksen kohteena. Ensin piirittävät kylän lapset sinut ja katsovat vaivautunutta matkailijaa. Sen jälkeen saapuu nuoriso hieman ulommaksi renkaaksi. Muutama osaa pakollisen tervehdyksen englanniksi. Ei mene aikaakaan kun talojen ovet aukeavat ja varttuneempaa väkeä saapuu piirittäen sinut. Tunnet todellakin olevasi Holywood tähti. Varttitunnin pällistelette siis toisianne ja vaihdatte pakolliset kohteliaisuudet niiden kanssa jotka osaavat sanoa Hello. Hieman myöhemmin lapset menevät leikkeihin ja väki omiin askareisiinsa. Tämä rituaali tapahtuu kerrasta toiseen varmaan siksi, että piimänaamoja ei juurikaan täällä käy. Mitenkä kävisikään kun karttoihin ei ole piirretty teitä.
Sattui kerran hauska tapaus. Siinä kun tutkimme toinen toisiamme saapui paikallinen oma kylähullu. Nuorison ime oli kyllä paljon puhuva: Täytyykö tonkin nyt tulla tänne. No mies otti hyvän juhlallisen asennon ja alkoi puhumaan mielestään vieraita kieliä. En oikein ymmärtänyt mitä hän sanoi kun ei kuulostanut miltään tunnetulta kieleltä. Kieli ei ollut kontti kieltä. Tiedäthän sellaista missä sanan ensimmäisen tavun jälkeen lisätään sana kontti ja jatketaan sanan loppuosalla. Ei se kyllä ollut smurffi kieltäkään. Kun tässä asiat ilmaistaan painotuksin, sävelkulun ja mimiikan keinon. Kieli on täysin mahdoton esittää kirjallisesti. Vai väitätkö ymmärtäväsi mitä eroa on lauseella: ”Smurffia smûrffaavá smurffi” ja lauseella ”Smurffia smurffààva smûrffi”. Edellinen tarkoittaa ”tulta syöksevä lohikäärme” ja jälkimmäinen taasen ”maitoa latkiva kissa”. Tällä käsittämättömällä kielellä muutoin hyvin ystävällinen mies puhui lähes kymmenen minuuttia. Ehkäpä sanoi: ”Olet tervetullut pieneen kyläämme kunnianarvoisa muukalainen. Virkistät päiväämme ja iloitsemme suunnattomasti vierailustasi jne.” Siinä määrin ilme oli aurinkoinen ja hyvin osaaottavan oloinen, että puhe tuskin voi olla muuta kuin ystävällinen ja kohtelias tervetulo toivotus.
