Kon Tum hiilentekijä

Tien vastapuolella oli harvakseltaan taloja. Monen talon edustalla oli merkillisiä savuavia kekoja. Mitäköhän mahtavat olla, tuumailin. Liian pieniä tiilen polttoon, posliiniakaan ei varmaan niissä tehdä, kun lämpötilat lienevät kohtalaisen alhaiset. Mahdetaanko näissä savustaa kumia ennen toimittamista maailmalle? Ongelma kerrakseen. Niin pysäköin pyöräni ja tutkin muuatta kekoa. Tämän päälle oli tehty peltinen katos sateen suojaksi. Keon juuressa oli pienet aukot, ilma-aukot kenties. Keskivaiheella taasen muutama aukko josta pääsi savu karkaamaan. Aluksi tuumin, näiden olevan jonkinlaiset savustuspöntöt, ruuan valmistusta varten. Mutta kun kekoja oli melkoinen määrä, yhteensä kymmeniä, niin tämä arvailu hieman ontui. Kun katselin ympärilleni ja näin puupölkkyjä sekalaisessa järjestyksessä. Puupölkkyjä jollain tavalla käytettiin hyödyksi, niitä oli aivan liikaa, jotta niitä voitaisiin käyttää yksinoman polttoaineena. Lopulta keksin. Nämä lienevät hiilimiiluja. Eli lähes hapettomissa olosuhteissa valmistetaan pölkyistä puuhiiliä, jotka sitten pakataan myytäväksi. Olin aikaisemmin kuvitellut puuhiiliä valmistettavan suurissa teollisuuslaitoksissa, jossa hiiletettävät puut ovat suljettu jonkinlaisiin metallipönttöihin. Tässä taasen pöntöt on korvattu savikeoilla.  Olisi tosi mielenkiintoista nähdä miten tälaine keko valmistetaan ja miten se puretaan. Tässä  Ilmeisesti savikuori rikotaan kun puut ovat valmiiksi hiiltyneet.

Tietty miilun rakentaja kovasti ihmetteli ihmettelyäni ja kaarteluani miilun ympärillä. Pyysi sisälle. Juhli ystävänsä kanssa urakan valmistumista kun olivat rakentaneet useita miiluja ja panneet nämä palamaan. Seuraavana päivänä puretaan miilujen kannet ja pakataan hiilet suuriin säkkeihin. Kovasti otin kutsun vastaan kun olin kovasti utelias näkemään talon sisäpuolelta ja hieman ihmettelemään elämänmenoa siellä. Näin pääsinkin sisälle vietnamilaiseen taloon. Silmiinpistävänä piirteenä talossa oli huonekalujen puute. Näkyi vain suuri pehmeä matto lattialla. Maton keskelle oli asetettu juhlaruuat ja juomat. Tarjoilun nauttiminen tapahtui istualleen lattialla. Jonkinlaisessa hyllykössä oli elämän täyttymys, joka muodostui televisiosta, stereokaiuttimista ja jonkinlaisesta karaoke laitteistosta. Vietnamilaiset kuten myös kiinalaiset, suomalaisten ja japanilaisten ohella ovat suuresti kiintyneet karaokeen.

Rakennus oli kohtalaisen pieni ja melko uusi. Tehty harkoista muuraamalla. Ulko- ja sisäpuoli olivat rapattu kalkkilaastilla, ulkopuoli oli väriltään valkoinen ja sisäpuoli sävytetty vaalean siniseksi. Talo oli yksikerroksinen ja pohja-ala 40 – 50 neliön luokkaa. Talo muodostui olohuoneesta ja kamarista. Keittiö oli ulkona pienen katoksen alla, talon takana selkäpuolella. Rintapuolella taasen oli tuiki tärkeä kuisti. Mikäli oikein ymmärsin, niin koko nelihenkinen perhe nukkui kamarissa. Näin varmaan on aina tehty. Sellaista tilantarvetta mitä Suomessa esiintyy niin Vietnamissa ei (toistaiseksi) ole. Kun Suomessa asuintilaa on tänään keskimäärin 25 neliötä per henkilö niin vietnamissa näyttää olevan keskimäärin olennaisesti vähemmän kuin 10 neliötä.

Ruoka oli tarjolla pienissä kulhoissa. Toki maistoin kohteliaisuudesta myös itsekin, kun isäntä niin kovasti tyrkytti. Kun talon emäntä huomasi vieraan ilmaantuneen joukkoon, paistoi hän yhden kalan syötäväksi, muiden herkkujen lisäksi. Jälleen kerran sain maistaa pahaa vietnamilaista kotipolttoista riisiviinaa. Pullon puutteessa oli viina pakattu muovipussin ja pussin suu oli tiukasti suljettu. Yksi nurkka oli puraistu auki. Siitä tarjottiin lasiin juotavaa. Pussi asetettiin varovasti riisikattilaa vasten, jottei arvokas juoma mitenkään päässyt karkaamaan lattialle. Juomalaseja oli vain yksi, joka kiersi ympyrää meidän kolmen kesken.

Tunnin kuluttua jatkoin matkaani. Mietin tänään mitäköhän he puuhaavat. Varmaan sitä samaa eli halkojen pinoamista päällekkäin ja miilun kannen rakentamista päivästä toiseen. Yksinkertaista ja selkeää elämää. Kun rahaa on riittävästi saatu kasaan, ostetaan ehkä uusi moottoripyörä. Unelmoidaan autosta ja tehokkaammasta tavasta tehdä hiiltä. Muutoin heidän elämä vaikutti yksinkertaiselta, selkeältä ja onnelliselta – aivan muuta mitä suomalaisissa perheissä on tänään. Suomalaisten perheonnen syy tuskin on meidän kylmä talvemme – ehkäpä elämäntapamme tänään on jollain tavalla kiero.