Matka Lang Co:hon

Näin se menee Easy Rider elokuvan tunnari, oman sukupolveni ikoni, Steeppenwolfin biisi Born to be wild:

Get your motor runnin'
Head out on the highway
Looking for adventure
In whatever comes our way

Yeah, darlin'
Gonna make it happen
Take the world in a love embrace

…

Hiljakseen li'un maailmaan, joka jäi ennen kokematta, oman typerän kulttuuri- ja ekosnobbailun vuoksi. Ja näin se vain käy, kaksi pyörää, moottori alla ja vapauden tunne, menossa sinne - minne vain. Aluksi hitaasti kuin hapuillen, myöhemmin nopeammin, nopeammin ja yhä nopeammin, niin lujaa kuin pyörästä vain lähtee kun tie antaa periksi ja maisemat yksitoikkoisia.


Kysyt: eikö moottoripyörällä ajaminen ole vaarallista, kuinka uskallatkin? Totta kai se on vaarallista: Pitkänmatkan bussi tulee kaistallasi juuri kun tiessä kuoppa ja horjahdat bussia vasten. Luut katkeavat, selkäranka murtuu. Tai lennät vuoristossa suoraan rotkoon. Tai kaadut täydessä nopeudessa, lennät ohjauspyörän yli, niska katkeaa ja äijä kuolee. Ihanaa. Ei enää tuskaa, ei kärsimystä, ei raatamista, ei blogeja eikä mitään muutakaan. Paras mahdollinen loppu ja sekunnissa kaikki ohi. Ruumis haudataan paikallisin menoin pikaisesti ja ulkoministeriöstä tulee tiedonanto ja todistus suoraan kotiin omaisten luettavaksi. Ei mitään hautajaisseremonioita ja omaisten vetistelyä. Siistiä ja selkeää. - Romanttisena sieluna kuvittelen, että tavarani lähetetään kotiin post mortem. Omaiset saavat käsiinsä muistikirjani, pienen kovakantisen vihon. Tänne kirjoitin: Vietnamissa olin onnellinen.

Kuten sanottu oma pyöräni oli henkselivetoinen automaatti. Pyörän dynamiikkaa voidaan säädellä vain etu- ja takajarrulla sekä kaasulla. Koska keskipakoisvoimat pitävät pyörän stabiilina pitää nopeuden olla myös mahdollisimman suuri, kunnes rungon, jousien iskarien jne. yhteisvaikutus saa pyörän resonanssiin tai tuntumaan löysältä. Näin ei kuitenkaan tapahdu tällä pyörällä millään nopeudella (110 km/h saakka). Takajarrua harvemmin saa lukkoon, joten sitä voi käytellä melko suruttomasti. Etujarrun kanssa pitää olla hieman tarkkana, jos tien pinta on liukas niin saa etupyörän helposti myös lukkoon. Tällöin mennään huppelis ja happelis, klinksin ja klonsksin, ympäri ja nurin. Näin kävi itselleni, aivan alussa, kun tein tiukan U käännöksen ja tiellä oli ainakin viiden puhvelin tosi liukkaat paskat. Jarrutin ja niin lensin rähmälleni siihen. Kädet, polvet ja vaatteet kunnolla paskassa. Ohikulkijat ryhtyivät auttamaan. Lopulta purskahdin nauramaan. Arvelivat varmaan, että tulin hulluksi. Oli vain huvittavaa huomata matkanneensa tuhansia kilometrejä vain päätyäkseen rähmälleen kunnon paskaan, tummanruskeaan ja löysään.

Ostin kartan. Itse asiassa vihon Viet Nam Travel Atlas - Ban do du lich. Opus on tosi upea, kustakin alueesta on kuvattu symbolein ja tekstein paikan nähtävyydet. Jos matkaat Vietnamiin ja haluat mukavan kartan kirjakaupasta, niin et löydä sitä karttaosastosta vaan osastolta missä myydään matkailuoppaita. Nakkasin Lonely planetin repun pohjalle ja käytin tätä karttaa ja nettiä koko matkan. Se kädessäni kysyin paikallisilta tietä kun olin ymmälläni. Aina pääsin perille, ehkäpä toisinaan liiankin suoraviivaisesti.


Huesta Hoi Aniin matkustetaan yleensä päivässä, runsaat 100 kilometriä valtatietä pitkin. Itselläni meni tähän matkaan 4 päivää, sekä sivuteitä että päätietä pitkin. Valokuvia, pysähtelyä, ihmettelyä, hidasta ajoa ja istuskelua paikallisten kanssa juomassa kahvia tai limonadia. - Hue:n edustalla on pitkä saari. Vanhemmissa kartoissa sinne on vain yksi silta eli Huesta, uudemmissa taasen kaksi siltaa toinen Hueen ja toinen saaren toisessa päässä mantereeseen. Harvemmin motoristit kulkevat saarta pitkin vaikka syytä olisi, jos haluaa ihailla jotain muutakin kuin asfalttia.


Ja niin yksinäinen matkamies kaukaa lopun maasta, karhun kansan jälkeläinen, lähti matkaan kohti elämää suurempaa seikkailua. Vaikka oli yli kuudenkymmenen, niin ei kuitenkaan mikään raunio, mielestään. Pysähtyi heti saareen päästyään hienon kalasataman luokse, ottaakseen edes yhden hyvän kuvan sinisistä kalastusaluksista. Kuitenkin turhaan. Kuvat olivat surkeat. Sellaiset, jotka eivät kerro mitään olennaista aluksista, sommitelmasta tai valotuksesta.

Siinä pyöräänsä parkkeeratessaan yhden päälisin puolin hyvinvoivan rapatun talon eteen ja kysyttyään luvan pysäköimiseen sukeutui keskustelu talon omistajan tyttären kanssa. Keskustelu päätyi siihen, että matkamies kutsuttiin sisään juomaan teetä. Näin päästiin tutustumaan keskisen Vietnamilaiseen yhteen keskiluokkaiseen taloon. Sisustus ei ehkä ollut sitä mitä kotimaiset sisustuslehdet Avotakka ja muut niin kovasti pitävät tyylikkäänä. Kotoisa talo kuitenkin. Tavaroita ja vaatteita hieman hujan hajan. Lattiat kaakeloitu ja katon rajassa lepää kipsikoristeita. Näitä koristeita ei Suomessa ole juurikaan harrastettu sitten 20-luvun. Sisäänkäyntejä talossa oli kaksi: Yksi suoraan keittiöön ja toinen suoraan olohuoneeseen. Kukaan ei käyttänyt jälkimmäistä. Keittiössä ei ollut pöytää ei tuoleja vain muutama matala jakkara. Ruuat valmistettiin ja syötiin joko lattialla tai jakkaroilla istuen. Varsinaista tiskipöytää ei ollut tälläkään (kuten ei ollut monissa muissakaan taloissa). Astian pesu nurkkaus oli lattialla oleva kaakeloidulla korokkeella eristetty alue. Tällä oli muutama pesupalju. Yhdessä tiskiainetta, jossa pestiin ja toisessa – suuremmassa – huuhdeltiin. Lopulta astiat nostettiin jonkinlaiseen telineeseen kuivumaan.

Olohuoneen ja keittiön yhdisti pieni käytävä. Käytävässä jaloitteli oikosenaan pukkisänky. Sängyssä isäntä nukkumassa. Lepäämässä tulevia koitoksia, erityisesti iltaa varten. Illalla talossa oli juhlat, johon perheen äiti kutsui matkamiehen. Tämä kieltäytyi koska ensinnäkin arveli, ettei koskaan ehdi Saigoniin, jos jokaisen 12 kilometrin välein täytyisi juhlia. Toiseksi arveli tulevansa känniin illalla ja kuka silloin ajaisi pyörää. Eipä silloin tiennyt, että muutaman kilometrin päässä on mainio majatalo. Monesti harmitteli jäljestäpäin. Merkittävä seikka oli kuitenkin siinä, että kutsun esitti talon emäntä eikä isäntä. Jälkimmäinen kun taitaa olla sivuosan esittäjä vietnamilaisessa perheessä. Sitä paitsi talon omistaa melkein poikkeuksetta emäntä ja tämä hallitsee milloin lempein milloin kovemmin ottein omaa taloaan ja siinä eleleviä luontokappaleita.

Selaimesi ei tue HTML5 canvas tagia.

Matka jatkui läpi mieluisan maiseman. Kapea tie, mutta kuitenkin asvaltoitu. Saaren toisessa päässä poikkesi uimaan. Matkasi sinne läpi pienen kylän. Kylän tiet olivat hienon hienoa hiekkaa. Rannalla ei ketään, joten ilkosillaan oli hyvä mennä uimaan kun ei viitsinyt uimapukua kaivaa repustaan.


Ei mikään ihme, ettei siltaa oltu merkitty karttaan. Se oli valmistunut vuosi sitten. Tien piti kaartua kartan mukaan oikealle mutta tässä olikin risteys. Uteliaisuuttaan päätti matkata vasemmalle ihan vain nähdäkseen maiseman. Ohitti monia perheitä, joissa isoäiti kaitsi lastenlapsiaan ja matkamies haltioitui maisemista. Pysähtyi, hengitti syvään ja kumarsi luonnon kauneuden edessä.

Palasi päätielle. Pysähtyi erään talon luokse kun vitriinissä oli erilaisia juomapulloja. Täällä voi varmaan tyydyttää janonsa. Koska ei juuri matkamiehiä täällä näy innostuivat perheen tyttäret pitämään laulukonsertin kaukaiselle vieraalle. Vanhempi niitä lauluja, joita oli koulussa oppinut ja nuorempi laulunäytelmän päiväkodista. Hienoa, kotoista ja mukavaa.

Löysi majatalon. Täällä taasen istui naapuritalon sekatavarakaupan rappusilla. Paikalla oli muitakin. Eräs tyttö oli kovasti opiskellut juutubesta yhden diskotanssin ja näin halusi sen esittää sen suoraan kadulla omaksi matkamiehen ja ystävien iloksi. Lopulta mies nukkui sikeästi tapahtumarikkaan päivän jälkeen. Upea on alku.

Jatkettuaan matkaansa äkkäsi tien vierellä useitakin tislauspannuja. Mitäköhän tuolla mahdetaan keitellä. Kotipolttoista – kukaties. Ei, van eukalyptus tärpättiä. Erinomaista lääkettä flunssaan ja pieniin tulehduksiin. Matka jatkui kohti paikka nimeltään Elephants Springs, pieneen luonnon muokkaamaan uimalaan. Paikka on hieman vaikea löytää kun tienviittoja ei sinne juurikaan ole. Mutta matkalla ohitetaan pieni temppeli, joka sinänsä on tutustumisen arvoinen. Huelaiset käyvät runsain joukoin uimassa täällä. Kylpylä on muodostunut useista pienistä altaista. Allasmaisuutta on hieman paranneltu kivetyksin ja muovisin padoin. Sesonki aikana voi siellä myös ostaa ruokaa ja juomaa.

Selaimesi ei tue HTML5 canvas tagia.