Tekstit

Hue ja vapautuminen kävelemisen vaivasta

Kuva
Aikanaan juna pysähtyi Huen asemalle ja kaikki matkalaiset yrittivät purkautua yhtä aikaa junasta ulos. Koskakohan ihminen oppii sen, että junan ovesta mahtuu vain yksi ihminen kerrallaan. Tuskin koskaan. Samanlaista se on aina ja kaikkialla: Kuvitellaan, että juna jatkaa matkaa ennekuin ehditään ulos, vaikka olisi päätepysäkki. Kaksin kerran hitaammin purkautuminen vain tapahtuu kaikkien töniessä, tuuppiessa ja raahaten matkatavaroitaan toisten niskassa. Asemalla odottikin joukko takseja. Oli ilta. Ajattelin tavoistani poiketen käyttää taksia, mittariautoa, mutterivenettä Vihreän värisillä MaiLinh taksiyhtiöllä on hyvä maine. Heidän mittarinsa ei kuulemma ollut millään tavalla ruuvattu kuten monilla muilla. Yleensä nämä on ruuvattu siten, että jokaista ajettua kilometriä kohden mittari raksuttaa 1.5 tai jopa 2 kilometriä. - Vuoromestari otti ystävällisesti vastaan ja kyseli minne menen ja tämän tiedon perusteella ohjasi oikeaan autoon. Osoite hipaisuvempaimesta...

Dong Ha - Hue, junassa on tunnelmaa

Kuva
Forwärts, forwärts kohti ranskalaisen imperialismin kruunua Saigonia. Sinne matkustan moninaisten vaiheiden kautta. Kuten tuonnempana ilmenee pala palalta, seikkailu seikkailusta, kaupunki kaupungilta. Joutuin kulkee matkamiehen matka. Saavuin torilta kera shortsien takaisin hotelliin kun juuri parahultaisesti oli yksi taksi tuonut asiakkaita. Kehotin häntä odottamaan ja ryntäsin noutamaan valmiiksi pakatun repun. Maksoin yölaskuni. Syntyi uusi pulma. miten selittää mutteriveneen kapteenille minne menen. Piirsin muistikirjaani junan kuvan ja oitis kuljettaja ymmärsi mihin haluan (oli helpompi piirtää juna kuin linja-autoasema kun kuljettaja kuitenkin olisi ymmärtänyt haluavani mennä leipomoon kas kun piirustustaidollani olisi kuitenkin bussit näyttäneet riviltä limppuja). Lippuluukulla sanoin Hue. Johon myyjä taasen kysyi (englanniksi): ”Hard seat or soft seat?”. Tietenkin kolmas luokka, hard seat. Syynä on se että vuosi sitten matkasin Lao Cai:sta Hanoihin junal...

Dong Ha ja ylösalainen kerjäläinen

Kuva
… ja näin astui yksinäinen matkamies, kaukaa lopun maasta, tarunhohtoisen Champan kuningaskunnan päänpuoleisille maille: Satuaan neuvon mennä valtatien varteen, odotti hän sopivaa linja-autoa. Aikansa varrottuaan saapui bussi, jonka etuikkunassa oli suurella kirjoitettu Dong Ha. Viittasi kuin koululainen opettajalleen ja auto pysähtyi. Matkamies hyppäsi sisään ja sanoi: ”Dong Ha ?” rahastaja nyökkäsi ja niin asettui hän istuimelle ja nakkasi repun vierelleen. Aikansa matkattuaan saapui Dong Ha:n kaupunkiin, jossa turisteja ei nykyään juurikaan parveile. Takavuosina oli kaukaisten maiden matkamiesten määrä hieman suurempi – ei enää. Matkalla ei juurikaan suurempia kommelluksia sattunut paitsi yksi vaaranpaikka. Asia oli nimittäin niin, että matkamiehen bussi kierteli, kaarteli pitkin mutkaisia ja pölyisiä teitä. Koht' sillään takaa yritti yksi pitkän matkan bussi ohitse. Ajoi rinnalle ja töräytteli niin, että nukkuvatkin heräsivät, juuri parahultaisesti ku...