matka jakartaan

Emme vielä tähän saakka esitetyillä eväillä oikein voi käsittää mitä tulevassa Kambodzhan tragediassa tulee tapahtumaan: khmerit tappavat khmerejä läjäpäin. Vielä on monta polkua kuljettava edes alkeellisen ymmärryksen saamiseksi. Näiden polkujen tienviittoina on Sihanoukin brutaali vasemmiston ja koko demokraattisen instituution tuhoaminen sekä hänen totaalinen vallanhaluinen narsisminsa. Myöhemmin polut laajenivat helvettiin johtavaksi tieksi kun Amerikassa muuan Richard Nixon ja hänen aulis neuvonantajansa Henry Kissinger laajensivat Indokiinan sotansa Kambodzhaan pommittamalla maata ja hyökkäämällä maahan, tukemalla Lon Nolin kaappaushallitusta ja ylläpitämällä sisällissotaa.  Kuolleita liki puoli miljoonaa. Ilman sisällissotaa ja pommituksia eivät punakhmerit olisi koskaan saavuttaneet sellaista suosiota mitä heillä oli. Lopulta Gerald Fordin ja Jimmy Carterin Kiinan politiikassa USA ei enää ollut Kiinan vihollinen ja uhka, eikä Vietnam enää ollut puskurivaltio. Näin Kambodzhan V

Niin saapui syksy 1949 ja Saloth Sar Marseilleen. Lähes kuukauden päivät oli Jamaique höyrynnyt Saigonista määränpäähän. Matkalaisina oli monen muun lisäksi 21 toivorikasta opiskelijaa. Vain kaksi oli vanhempaa kuin 23 vuotta ja kuusi alle kaksikymmenvuotiasta. Viisi heistä  - Chau Seng, Mey Mann, Mey Phat, Saloth Sar ja Uch Ven - nousivat merkittävään asemaan Kambodzhan punakhmerien kapinassa 70-luvulla. Noustessaan Sain Charlesin asemalle, ohittivat he Joseph-Antonien Bouvardin veistämät Ranskan siirtomaita kuvaavat patsaat. Aasia-patsaassa kiinnittää huomiota kolme hahmoa: varttuneempi Kambodzhaa kuvaava divaanissa lepäävä murrosikäinen angkoriaaninen tyttö  ja kaksi Laosia sekä Vietnamia kuvaavat pienemmät lapsen hahmoiset figuurit. Vietnamilainen pitää sylissään hedelmäkoria.  Moni ihmettelee: Miksi näin ? Vietnamin kulttuuri oli olennaisesti vanhempi kuin khmerien angkoriaaninen maailma (2000 – 3000 vuotta vanhempaa). Hedelmäkorit tietty on peruja sille, että Vietnam oli

Jos joku on kiinnostunut laajemmin Pol Potista, niin hän hankkii varmaan erinomaisen Philip Shortin kirjan Pol Pot Anatomy of a Nightmare, Henry Holt & Company 2006. Kirja on hyväsanaisen journalistin sujuvasti kirjoittama. Sitä lukee kuten romaania, eikä sitä vaivaa – hyvässä eikä pahassa – ammattihistorioitsijoiden loputtoman pitkät loppuhuomaukset ja lähdeluettelot. Tosin kirjassa sekoittuvat siellä täällä tosiasiat ja fantasia. Ei voida olla täysin varmoja olivatko asiat sittenkään näin. Toinen mainio kirja on jo moneen kertaan mainittu Ben Kiernanin How Pol Pot Came to Power, Colonialism, nationalism, and Communism in Cambodia, 1930 – 1975, Yale University Press 2004. Tiedemiehen pedanttisuudella laadittu teos. Hieman hitaammin luettavissa kuin edellinen. Välillä teos sotkeutuu maallikon kannalta katsottuna epäolennaisiin yksityiskohtiin mutta tiedeyhteisössä arvostettuihin pohdiskeluihin. Kolmas tutustumisen arvoinen on David Chandlerin teos Brother Number One