Krong Bavet, fortunan suosiossa ainakin omistajilleen

Matka HCMC:stä Phonm Penhiin on pitkä. Aivan liian pitkä lihaksilleni. Kysyin ennen matkaan joutuani missä nukkua. ”Nuku Casino Hotellissa, niitä on rajakaupungissa useitakin. Noutavat rajalta eikä kyyti maksa mitään”. Sanottiin.

Näin lähdin. Saavuin Krong Bavetiin, muutenkin köyhän Kambodzhan köyhimpään nurkkaan. Olihan lähellä rajaa moniakin kasino hotelleja, mutta ne eivät vastanneet mielikuvaani hotellista. Myöhemmin opin, että ne olivat varattu pelaamisen lomassa uupuneille. Niille, joilla oli ikuinen kuvitelma kuuluvansa fortunan siunaamaan kuoroon. Vain havaitakseen, että ainoa, joka uhkapelissä hyötyy, on kasinon omistaja. Löysin hotellin ja mukavan ravintolan, varattu niille matkailijoille, jotka eivät ole pelihimon riivaamia. Kysyin voinko maksaa luottokortilla. Tottakai, täällä käy myös kaikki maailman rahat Amerikan dollarit, Euroopan eurot, Australian dollarit, Vietnamin dongit, Kiinan jenit ja Thaimaan bathit vaan eivät Venäjän ruplat mutta sen sijaan myös Kambodzhan rielit. Kummastelin hieman hintoja kun kaikki oli ilmoitettu dollareissa. Ei täällä juuri kukaan käytä rieliä muussa kuin pikkuostoksissa. Sanottiin. Maksoin aterian dongeilla, sain takaisin dollareita ja dollaria pienemmät määrät rielinä. Kuvittelin tämän olevan rajakaupungin tapa. Erehdyin, tapa on kautta Kambodzhan

Etsimään ATM:ää. Matka jatkui pari kilometriä kuraiseen keskustaan. En oikein uskonut näkemääni. Paikan rähjäiseen ja kuraiseen olemukseen. Kun Vietnamissa hyvin syrjäiset tiet olivat savisia polkuja ja kaikki muut olivat edes hiekoitettu ja yleensä päällystetty jollain tavalla niin täällä pääsinkin tutustumaan punaiseen saveen, siihen samaan, joka ulottui Kiinan Yuanista alas Malakkan salmeen, vieläpä raja kaupungin keskustassa. Paikka oli alakuloisempi kuin pohjalainen pikkukylä marras-joulukuussa kun räntää sataa ja iloa ei näy missään, vaikka tosiuskovaiset toisin väittävät. Talot matalia ja rähjäisiä. Eivät olleet koskaan nähneet loiston aikaa vaan aina olleet samanlaisia hieman toivottomia. Läpivärjätyllä laastilla rapatut ja katonrajat mustahomeen peittämät. Kaduissa suuret lätäköt ja kuoppia siellä täällä. Kukaan on tuskin kuullut mitään ojituksesta ja sadevesiviemäreistä. Keskustan torille oli yritetty tehdä jotain puutarhaa joskus kauan sitten, kunnes rahat ja into loppuivat. Aneemista seutua. Vähän samanlaiset olivat lähes kaikki muutkin Kambodzhan pikkukaupungit, sain myöhemmin huomata.

Kortti automaattiin, salasana perään, kaikki hyvin. Nyt syntyi pulma. Kun yksi dollari oli likimäärin 4000 rieliä, niin kirjoitin summaksi 400 000. Automaatti herjasi jotain käsittämätöntä pyöreitä kirjaimia, jotka muodostivat sanoja. Vaikea ymmärtää kun kirjaimet ovat niin toisensa näköisiä. Syötin pienemmän summan 200 000 taas jotain ihmeellistä kolmannella kerralla tarjosin 100 000. Ei tulosta. Kaipa automaatti on rikki - tuumailin. Menin toiseen automaattiin. Sama juttu sielläkin. Kokeilin jotain pientä summa, jotta voisin seuraavan päivänä edes ostaa limun matkalla Phonm Penhiin. Näppylöin 100. Ja kas ihme. Automaatti sylki seteleitä, olivat Amerikan dollareita. Loppuilta nukkumaan mennessä menikin ratkaisemattoman kysymyksen pohdiskeluun: Jos kansantalous pyörii rielin ympärillä ja käytettävät setelit ovat dollareita, mitä tämä oikein merkitsee kansakunnalle. Amerikassa siis painetaan enemmän rahaa kuin mitä käytetään Kambodzhassa taasen vähemmän. Jos rielin kurssi on sidottu dollariin, niin mitä silloin tehdään kun halutaan soveltaa omaa kansantaloutta esimerkiksi devalvoida tai revalvoida. Lompakossa oleva raha siis muuttuu toimenpiteiden mukaan. Onko dollareihin perustuva rahaliikenne sitten hyvä vai huono asia? En oikein tiedä. Itseäni ainakin ärsytti.

Krong Bavet kuuluu Svay Riengin lääniin. Lääni on ehkä Kambodzhan köyhin. Täältä ei juuri merkkihenkilöitä siunaannu, paitsi kerran muuan Thun Sophea, potkunyrkkeilyn mestari. Kun oli uransa huipulla, tienasi 30 000 euroa vuosi. Oli miljonääri, paikallisessa mittapuussa. Syntyi läänissä myös Khieu Samphan Ranskassa väitellyt tohtori. En tiedä voiko häntä sanoa merkkihenkilöksi. Oli maan presidenttinä Pol Potin hallituksen aikana vuosina 1975 – 1979. Vuonna 2014 hänet tuomittiin elinkautiseen syytettynä kansanmurhasta.Mieheen törmäämme useastikin tuonnempana.

Lääniä yritetään hieman kehittää. Pääasialliset elinkeinot ovat kasinot, tekstiili- ja polkupyöräteollisuus. Näin se siis menee. Ensin tehtiin vaatteita kotimaassa. Sitten siirryttiin Portugaliin. Täältä mentiin 1980 luvun lopussa Tsekkeihin ja Venäjälle. Sitten tuli Kiinan vuoro. Hieman myöhemmin ompeleita tehtiin Vietnamissa ja täältä Kambodzhassa. Monet vaatetehtaat, maksimoidakseen voittonsa, oikaisivat tiellä hieman ja ovat suunnannet katseensa Bangladeshiin. Itsekin kuljen halpa maissa tehdyissä vaatteissa. Näin edes pieni osa menee kehitysmaille. Tietenkin toivoisin palkkojen olevan siellä hieman korkeammat ja lapsilla olevan edes jonkinlainen mahdollisuus leikkiin ja kouluun. Jos en ostaisi niin kävisi kuten eräs eurooppalainen tehtaanomistaja sanoi: Jos suljemme tehtaamme tänään niin lapset olisivat seuraavana päivänä huoraamassa, pedofiilien uhreina. Sillä, että monilla vaatetietehtailla ei ole sosiaalista vastuuta niin onhan se hieman ikävää. Mutta jos en ostaisi halpismaissa tehtyjä vaatteitaan seuraukset olisivat vieläkin ikävämpiä. Tietenkin harmittaa kun ompeleet eivät ole kestäviä ja napit irtoavat heti. Mutta tämä taitaa olla tarkoituskin: Pitää kiertoa mahdollisimman suurena. Parempilaatuiset ovat kalliimpia ja varattu vain kotimaan tuotannolle.

Kasinot

Majapaikkani oli valtatien varrella. Kadun toisella puolen olivat kasinot. Niitä olikin monia. Neon valot välkkyvinä ja värikkäinä houkuttelivat pelaamaan. Joissakin hotellit ja toiset olivat hieman pelkistetymmät. Tietty piti mennä ihmettelemään, mistä oikein oli kyse. Portilla otettiin pois kamera ja hattu. Turvatarkastuksen jälkeen päästiin sisään. Täällä olikin nämä klassiset pelit, korttipelit ja ruletit. Korttipelejä oli useita erilaisia, en oikein edes tiedä kaikkien nimiä. Yksikätiset rosvot olivat poissa. Ne kiellettiin lailla jo 2009. Tiedäthän nämä automaatit, jossa oikealla puolella oli vipu ja nykyään elektronisena aikakautena painonappi. Kun kone pannaan käyntiin niin vilistävät silmien edessä 3 tai 4 kiekkoa, joihin oli maalattu kuvioita yleensä hedelmiä, mutta joskus myös kulkuvälineitä (laivoja, junia, autoja), toisissa taasen muita kuvioita. Kun saat tietyn yhdistelmän riviin niin voit voittaa. Kambodzhassa nämä ovat kielletty mutta Suomessa taasen niitä näkyy jokaisessa R-kioskissa.

Kasinoiden asiakkaina on pääasiassa vietnamilaisia ja kiinalaisia. Ehkäpä myös kambodzhalaisia vaikka heiltä on kielletty osallistumasta uhkapeleihin. Näin myös oli kiinalaisten ja vietnamilaisten laita, mutta ulkomaille ei lain valvova käsi ulotu. Pelaajat eivät olleet mitenkään pukeutumisesta ja käyttäytymisen sulavuudesta päätelleen olleet kovin varakkaan oloisia. Panoksina korttipeleissä tosiaan oli kaiken maailman valuuttaa ja myös pelimerkkejä. En oikein uskonut silmiäni kun monet pelaajat pistivät panoksina vietnamilaisen työläisen kuukausipalkan ja hävisivät sen saman tien, ilmeenkään värähtämättä. Muuan kiinalainen pisti panoksena jenejä, joka valehtelematta oli suomalaisen työntekijän parin kolmen kuukauden palkka. Paikka oli kieltämättä totinen ei hymyn häivääkään. Edes sillä, joka voitti. Ainoat hieman huumorintajuiset ihmiset olivat ravintolan tarjoilijat. Täällä sai syödä ilmaiseksi. Tietenkin jotta jaksaisi pelata päivät läpeensä. Aasialaiset taitavat pitää uhkapeleistä. Seikka, joka ilmeni jo Kiinassa.

Kambodzhassa on lukuisia kasinokaupunkeja. Lähes kaikki ovat rajan tuntumassa. Suurimmat ovat Thaimaan vastaisella rajalla. Kasinot ovat maalle luotettava lypsylehmä, jotka ilmaantuivat 1990 luvun loppupuolella. Valtio tienaa sievoisen summan verotuloina, arviolta 25 miljoonaa USD. Omistajat, tietty, keräävät vielä enemmän. Maassa on 57 kasinoa, joiden omistajat kiittävät naapurimaiden uhkapelejä kieltävän lainsäädäntöä. Maan hallitus haluaisi nähdä enemmänkin kasinoita mutta tilanne on Kaakkois-Aaiassa muuttumassa. Vietnamissa on tänään kuusi kasinoa, mutta ne ovat varattu vain ulkomaalaisille. Tosin kansanedustuslaitoksessa on alettu ihmettelemään, miksi pelihimoisten pitäisi mennä tuhlaamaan rahansa ulkomaille, valtio menettää verotuloja ja turismi myös työpaikkoja. Joten siellä ollaan lieventämässä lakeja. Samanlaisia ajatuksia on myös Myanmarissa. Kovasti toivotaan lisää asiakkaita Kambodzhaan Kiinasta ja Thaimaasta.

Toistaiseksi Kambodzhalaiset eivät saa istua pokeri- ja rulettipöydän ääressä. Mutta tilannetta ollaan hieman muuttamassa kunhan ensin ollaan tutkittu miten pelaamisen lieveilmiöt saataisiin kuriin. Yhtenä ongelmana on se, että 3 euron päiväpalkan, joku voisi tuhlata pelipöydässä unelmoidessaan paremmasta tulevaisuudesta, laihoin tuloksin. Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat kiinnittäneet tähän huomionsa. Uhkapelit tekevät köyhistä entistäkin köyhempiä.

Kambodzhalaiset rakastavat vedonlyöntejä. Yksi tällainen on arvuutella koska sataa ja kuinka paljon. Peliä kutsutaan chak tik pleang. He eivät kuitenkaan ole kovin ihastuneet väkivaltaisiin pelivelkojen selvittelyyn. Näitä käsitellään suurin otsakkein maan päivä- ja iltapäivälehdistössä. Täällä Iltasanomien ei tarvitse etsiä etsimällä räväköitä otsakkeita – niitä löytyy jokaisesta kasinokaupungista ihan omaan tarpeeseen. Niinpä hallitus kielsi yksikätiset rosvot vuonna 2009, jotka olivat ainoat joilla maan asukkaat saivat pelata laillisesti.

Jotkut ovat ehdottaneet otettavaksi Singaporelainen malli käyttöön. Singaporessa joutuu maksamaan 80 $ pääsymaksun päivää kohden jotta pääsisi pelipöytien ääreen. Tietenkin arvelet, että silloinhan vain Singaporelaiset voisivat pelata maassa jossa minimipalkka on 100 $ kuukausi ja keskimääräinen käytettävä rahamäärä on luokkaa 120 $ per kuukausi.

Kambodzhan kasinoilla on muitakin pulmia. Yksi näistä on maan suurimalla kasinolla Naga Casino:lla. Se pyrkii laajenemaan massiivisti. Omistajat ovat sijoittanaat 369 miljoonaa dollaria Naga2:n rakentamiseksi. Suunnitelmiin sisältyy hankkia charterliikeneteeseen Airbus A320, joka lennättäisi himopelaajia Macaosta ja Kiinan mantereelta. Mutta Naga2:n maat ovat Buddhalaisten opinahjojen ympäröimiä.- Näillä on pelkona Naga2:n laajenemisesta heidän alueilleen. Maat ovat hallituksen omistamia ja kirjastojenhoitajille, oppineille ja munkeille on annettu koti jo 1930 luvulta lähtien. Nyt Naga 2 on tulossa heidän naapureiksi. Nämä viisaat buddhalaiset pelkäävät hallituksen myyvän maitaan Naga 2:lle, jolloin pyhien laitosten elintila rajoittuisi entisestäänkin. Munkkien ja mellakkapoliisien yhteenotot eivät oikein ole hyvää mainosta peliteollisuudelle. Ehkä ajattelet, että kun hallitus sanoo kasino ei tule buddhalaisten maille niin ei sitten myös tule, mutta kun maa on erittäin korruptoitunut niin mikään ei ole täällä varmaa. Tilanne on kyllä hieman jännittynyt.

Monilla rajaseutujen kasinoilla ei mene hyvin niilläkään. Monet ovat tehneet konkurssin. Yksi esimerkki alan taantumisesta on israelilaisen Yariv Lerner johtama Queenco Casino, tämä kuuluu osana kansainvälistä yhtiötä Queenco Leisture Ltd. Sillä oli suunnitelmissa rakentaa, yhdeksän hehtaarin alueelle Shinoukvillessa, 5 tähden 3000 honeen kasinohotelli. Vaikka teollisuuden alalla oli ennennäkemättömän hyvä vuosi, niin yhtiön Kambodzhan operaatiot olivat hyvinkin tappiollisia. Tappionsa yhtiö selittää kuten kaikki ongelma pelaajat aina, syy on jossain muualla kuin itsessä. Tässä tapauksessa huono taloudellinen tulos pohjautuu globaaliin kehnoon taloudelliseen tilanteeseen. Queenco Casino on tuottanut tappiota ja sen uudet rakennukset ehkä pitää myydä, jos se ei löydä uusi rahoittajia. Tilanne voi muuttua vielä huonommaksi kun, Kambodzhan hallitsema alueellinen monopoli on häviämässä, ja muut maat ryntäävät apajille.