Kambodzhan painajainen jatkuu yhä

Ensimmäinen ja päällimmäisin tunne matkustaessani ympäri Kambodzhaa oli, että maassa on jokin asia pahasti pielessä. Maa tuntui olevan sellainen missä valtion johto ja taloudellinen eliitti ei vähäkään välitä kansalaisistaan. Valtion organisaationa pitäisi olla kansalaisiaan varten eikä päin vastoin – ajatellaan nykyään. Valtion korkein poliittinen johto ja näihin läheisesti oleva eliitti elää omassa suljetussa hermeettisessä maailmassa kaukana kansastaan. Ja kansa kärsii köyhyydessä ja puutteessa. Maa oli kuin Friz Langin elokuvassa Metropolis. Missään muualla en näin voimakasta tunnetta ole kokenut.

Kovin kuvittelin tunteeni olevan oman synkän mielikuvitukseni tuotetta kunnes eräänä päivänä luin 4.10.2014 päivätyn Reutersin laatiman artikkelin: “Cambodian land grabs are 'crime against humanity', lawyers tell ICC”.  En ollut yksin tunteitteni kanssa – helpotuin. Toisaalta ahdistuin, painajainen ei päättynytkään Pol Potin julman hallinnon kaatumiseen Vietnamin valloitettua maan 1979 vaan jatkuu yhä vieläkin peitellymmin ja olennaisesti ovelimmin. Sillä ei ole merkitystä, että mittakaava on pienempi eikä suorainaisia murhia, kidutuksia ja teloituksia tapahdu yhtä laajassa mitassa, vaikka tapahtuu yhä edelleenkin.

Mistä on kysymys ? Kyse on yhden lakimiehen Richard J. Rogersin laatimasta tutkintopyynnöstä, joka on esitetty Kansainväliselle Rikostuomioistuimelle ICC:lle Kambodzhan hallitusta, turvallisuusjoukkoja ja hallitusta lähellä olevia bussines piirejä, sanalla sanoen Kambodzhan hallitsevaa eliittiä, vastaan. - ICC (International Criminal Court) on kansainvälinen kiinteä tuomioistuin, joka tutkii ja tuomitsee rikoksista ihmisyyttä vastaan. Se jatkaa sitä työtä mitä tilapäiset Nürnbergin ja Tokion tuomioistuimet tekivät toisen maailmansodan jälkeen ja Jugoslavian sekä Ruandan tribunaalit jatkoivat. Kun nämä keskittyivät vain tiettyyn ajanjaksoon ja tiettyyn paikalliseen kriisin, syntyi tarve 1990 luvun alussa perustaa kiinteämpi tuomioistuin. 17 Heinäkuuta 1998 oli historiallinen merkkipaalu kun 120 maata hyväksyivät Rooman julkilausuman, laillisen perustan ICC:n perustamiseksi. Kambodzha ratifioi perustamisasiakirjan vuonna 2002.

Tutkintopyynnön keskeinen seikka on se, että vuodesta 2002 lähtien maan eliitti on pakkosiirtänyt  770 000 ihmistä sekä pääkaupungissa että maaseudulla omilta asuinsijoiltaan. Yksinomaan pääkaupungissa on pakkosiirretty 145 000 ihmistä. Näin hallitseva eliitti on saanut haltuunsa yli 4 miljoonaa hehtaaria. Rikastunut hallitseva eliitti haluaa myös vahvistaa valtaansa. Se on, tutkintopyynnön mukaan, syyllistynyt murhiin, opposition laittomiin pidätyksiin, kidutuksiin ja muihin rikollisiin toimiin. Tutkintopyynnön esittäjän Richard J. Rogersin mukaan maahan liittyvät ihmisoikeuksien loukkaukset ovat saavuttaneet shokeeraavan tason, todetaan uutissähkeessä.

Tämäpä on epämiellyttävää maan johtajille. Erityisen ikävää siksi, että kansainvälinen rahoitus voisi vaarantua ja rasvaa korruption koneistoon ehtyisi. Niinpä maan hallitus on vastannut tutkintapyyntöön toteamalla sen olevan opposition junailema metku, jonka pääasiallinen tavoite on saattaa nykyinen hallitus huonoon valoon.  Hallitus väittää lakimiehen olleen palkattu oppositiossa olevan Kansallisen Pelastuspuolueeseen lähellä sijaitsevien piirien toimesta. Hallituksen mukaan luvut ovat pelkää huijausta. Olisiko näin ? Lueskelin Amnesty Internationalin, YK:n erityisasiantuntijan ja Kansainvälisen ja paikallisen ihmisoikeusliiton raportteja. Näihin tahoihin voi yleensä luottaa. Sanoma kaikissa on samankaltainen kuin tutkintapyynnössä. Meno on hurjaa ja kurjaa.


Pariisissa majaansa pitävä kansainvälinen ihmisoikeusliitto (International Federation for Human Rights) taasen on esittänyt, että kumulatiivisesti maata on anastettu 4 miljoonaa hehtaaria eli 22 % maan pinta-alasta. Näin on tapahtunut rikos ihmisyyttä vastaan. Kyse ei ole maapläntistä siellä tai täällä kuten pakkolunastuksissa – yleisen edun nimissä – usein tapahtuu kaikkialla maailmassa vaan suurista alueista korvauksetta, hyödyntämättä maan asukkaita ja ikiaikaisesta alueita asuttaneita ihmisistä millään tavalla. Suomessa maaomistuksen pakkolunastukseen on olemassa laaja lakikokoelma ja kuten juristit aina niin tyylikkäästi selittävät: ”Pääasiassa maaomaisuuteen kohdistuva pakkolunastuslaki sisältää yksityiskohtaiset prosessuaaliset säännökset, säännöksen korvauksesta sekä muutoksenhausta” (tieteen termipankki/oikeustiede). Kambodzhassa mitkään tällaiset oikeusvaltion tunnusmerkit (proseduraalisten säännösten noudattamiset) maan anastuksessa ei täyty – ei niin alkuunkaan.  Hallitus kuitenkin myöntää jossain määrin anastusta tapahtuneen, mutta toteaa varkaina olleen muutama korruptoitunut virkamies, jotka sittemmin on tuomittu.

Lakimies Rogersin mukaan maata on anastettu maaseudulla, jotta voitaisiin antaa tilaa kumi- ja sokeriviljelyksille sekä metsien avohakkuille. Kaupungeissa taasen jotta voitaisiin rakentaa hienoja luksus asuntoja, urheilukenttiä eliitille ja hulppeita ostoskeskuksia, joihin tavallisella kansalaisella ei ole asiaa. Näissä hankkeissa on tehty yhteistyötä hallitsevan eliitin ja muista maista (Kiinasta ja Thaimaasta) tulevien pääomasijoittajien kanssa. Näin kyse ei ole yleisestä edusta vaan yksityisestä edusta. Maan alkuperäiset asukkaat on noin vain siirretty hygieenisesti taivas ties minne, yleensä surkeisiin leireihin tai kauas työpaikoista asumisalueisiin, jotka erottaa slummista vain se seikka että asunnon (huoneen) kaikki seinät ovat maalattu samalla värillä.

Kambodzhan hallitseva eliitti puolustautuu sanomalla toiminnan tapahtuvan kehityksen ja köyhyyden poistamisen nimissä. Tyypillinen esimerkki on Phnom Penhin kuvernöörin lausahdus: "Yritämme kehittää kaupunkia ... Päätarkotuksena on hävittää köyhyys". Selitys sekin kun ihmisiä on pakkosiirretty kauas heidän kodeistaan paikkoihin missä heillä ei ole elämisen perusedellytyksiä, menettävät sukupolvesta toiseen heitä elättäneet viljelysmaansa. Phnom Penhissä ei ole minkäänlaista julkista liikennettä ja monesti ihmisiä on siirretty 20 kilometrin päähän työpaikoistaan, jolloin ansaitakseen päivittäisen 5 – 10 dollarin tulonsa joutuvat kävelemään 3 tuntia suuntaansa töihin. Siirretyt usein löytävät itsensä tilanteessa missä heillä ei ole tuloja, terveyden huoto olematonta, raikas vesi ja sähkö puuttuvat eikä lapsilla ole koulunkäyntimahdollisuuksia. Ja tämä hallituksen julistaman ”kehityksen” nimissä. - Ei  kuitenkaan ole epäilystäkään, ettei  kehitystä tapahtuisi ainakaan varakkaille ja hyvinvoiville.

Toisinaan ei tapahdu mitään kehitystä ihmiset vain siirretään. Esimerkiksi 2006 keskellä sadekautta 1380 perhettä oli vuokrannut asunnon Phnom Penhin Sambok Chapissa.. Noin vain köyhät ihmiset siirrettiin 22 kilometrin päähän alaville tulvavaara maille Andongiin. Kuukautta aikaisemmin 1367 perhettä oli siirretty Sambok Chapista muualle. Nämä olivat vähäisistä säästöistään onnistuneet rakentamaan talon itselleen mutta eivät saaneet siirrossa mitään kompensaatiota. Sambok Chap joenrantatontit oli siirretty Sour Srun nimiselle yhtiölle ja 3 vuotta myöhemmin alueelle ei oltu tehty vielä mitään. Alueelle piti rakentaa ostoskeskus. - Sour Srun yhtiön taasen uskotaan kuuluvan Canadia Bank yhtiöön jonka johtaja Pung Kheav Se kuuluu pääministeri Hun Senin lähipiiriin. Yhtiö on perustettu kun Canadia Bank oli aikaisemmin kunnostautunut (wikileaksin mukaan) vastaavista toimista ja eikä halunnut enää saada ikävää mainetta. Ei niin kansallista eikä kansainvälistäkään. Muutamassa aikaisemmassa tapauksessa asukkaat olivat ryhtyneet vastarintaan vain kohdatakseen poliisin ja armeijan sekä todenneet kotiensa palavan raunioiksi.

Maanomistusolot eivät ole kovin tasaisesti jakautuneet. Maailmanpankin selvityksessä vuodelta 2004 maassa todetaankin: 20 % maanomistajista omistavat 70 % maasta kun köyhin 40 %  omistaa 10 % maasta, maaseudulla 45 % perheistä ovat joko maattomia tai lähes maattomi.

Paikallinen ihmisoikeusjärjestö Licadho vahvistaa tutkintapyynnössä olevien lukujen suuruusluokan. He puhuvat, että ainakin 500 000 ihmiseltä on anastettu maita ja viety elämisen perusedellytykset lähes kokonaan, siirretty pois omilta asuinsijoiltaan. Järjestön laatimaa raporttia Land Grabbing & Poverty in Cabodia: The Myth of Development, lukiessa on kuin lukisi laillisen röyhkeyden oppikirjaa ja poliittisen selityksen tyyliopasta. Poliitikot selittävät tapahtumia kuten aina: kääntävät mustan valkoiseksi hups. - Tämä tuskin on mikään uutinen (ei niin Suomessa kuin ei myöskään Kambodzhassa).

Kambodzhassa on monia hienoja lakeja köyhyyden poistamiseksi, maaseutuväestön elinehtojen parantamiseksi ja maakaupoille. Mutta kun rikkaan ihmisen yksityinen etu on vastaan köyhien ihmisten etuja, niin räikeällä tavalla  - laeista huolimatta – köyhä saa väistyä. Tuskin tämäkään on mikään uutinen kaikkialla maailmassa.

Maaliskuussa 2003 otettiin Kambodzhassa uusi laki käyttöön taistelussa köyhyyttä vastaan: Sosiaalinen maan luovuttaminen (Social Land Concession SLC). Tässä todetaan artikkeli 2:ssa hienosti:

"Sosiaalinen maan luovuttaminen on laillinen mekanismi siirtää yksityistä valtion maata sosiaaliseen tarkoitukseen niille köyhille, joilla ei ole maata ollenkaan  asumiseen ja/ tai perhen viljelykäyttöön."

Laissa, vaikka ei olekaan täydellinen, määritellään laillinen kehys, minkä mukaan maata voidaan siirtää köyhille. Siinä määriteltiin uudet hallinnolliset ministeriötason ja paikalliset elimet, jotka hyväksyvät ja hallinnoivat luovutusta erilaisten mahtikäskyjen sijaan. Kehyksessä asetettiin yksityiskohtaiset vaatimukset sovellettavista selvityksistä maan omistusoloista, aiotusta käyttötarkoituksesta ja jakokriteereistä esivaatimuksina ennen hyväksymistä. Lisäksi määriteltiin ehdot miten nämä suunnitelmat pantaisiin toimeen. Uutena, Kambodzhan tavoista poiketen, siinä vaadittiin paikallista (kunnallista) konsultaatiota osana luovutusmenettelyä. Tämän uuden uljaan lain piti rikkoa vanhat käytännöt maan anastamisesta ja pakkohäädöistä.

SLC laki kuulostaa hienolta – eikö totta. Nyt on jotain, mitä voidaan esittää ulkomaille kaiken maailman ihmisoikeusvouhottajille. Ei mennyt kuin 4 kuukautta kun uuden lain käyttötarkoitus paljastui täysin. Sen sijaan, että olisi seurattu uuden lain edellyttäviä suunnittelu, konsultaatio, läpinäkyvyys periaatteita päätti Phonm Penh hallitus hyväksyä SLC:n neljässä yhteisössä Borei Kelassa, Dey Krahornssa, Rautatie A:ssa ja B:ssä mahtikäskyllä. Borei Kelan SLC näytti aluksi järkevältä Yksityinen yhtiö Phanimex rakentaisi uusia asuntoja jotka luovutettaisiin 1776 perheelle. Nämä perheet omistivat ennen omat talonsa ja olivat vuokranneet maat jo hyvin pitkän aikaa alueella. Vastaavasti Phanimex saisi jonkin verran omaa maata omiin kaupallisiin hankkeisiinsa. Kuusi vuotta myöhemmin vain 30 % perheistä olivat saaneet luvatut asunnot. Loput asuvat tilapäisissä suojissa tai siirretty kauas Phnom Penhistä. Vastaavanlaisia esimerkkejä SLC lain rikkomisesta on lukuisia kautta koko maan. Kaikkien luetteloiminen tässä ei ehkä ole tarkoituksenmukaista.

Eikä maan luovuttaminen taloudellisen kehityksen nimissä näytä olevan sen valoisampaa. Esimerkiksi kumiyhtiö halusi laajentaa metsiään maanviljelijöiden maille. Viljelijät tietty nousivat vastaan. Kumiyhtiö kylläkin lupasi palkata työntekijöikseen muutaman maanviljelijän. Mutta kun nämä halusivat työskennellä itselleen eikä yhtiölle. Yhtiö ja virkamiehet tällöin selittivät yhteen ääneen, etteivät viljelijät halua taloudellista kehitystä eivätkä osallistua köyhyyden poistamisohjelmaan. Kumiyhtiö toimitusjohtaja Keat Koloney selitti Kong Yu kyläläisiä edustavalle lakimiehelle kauniisti:

"Voidakseni osallistua maan kehittämiseksi ja siis köyhyyden vähentämiseksi pyysin lupaa Ratanakirin paikallisilata viranomaisilta istuttaa kumipuita maalle."

Ja vastavaasti YK:n edustaja Yash Ghai kirjasi raporttiinsa:

"Kyläläiset keretoivat, että he olivat menettäneet mahdollisuuden päästä sellaiseen kasvillisuuden luokse, joita heillä oli ollut tapana kerätä metsästä, oli riittämättömästi maata tulevaa varten ja eivät kyeneet päästä karjaansa vapaasti laiduntamaan, kun ne vaeltavat kumipuuviljelmille missä ne takavarikoidaan. Lapset joutuvat olemaan poissa koulusa huolehtiakseen karjasta."

Maassa on laki, joka kieltää myöntämästä yli 10 000 hehtaaria kerralla jollekin taholle. Mutta kun eräskin mies omisti monta yhtiötä ja kullekin voitiin myöntää maksimi määrä, niin yhdellä rysäyksellä hänelle kertyikin lähes 20 000 hehtaaria kahden eri yhtiön kautta. Kuinka ollakaan tämä mies, kummankin yhtiön omistaja, oli hallitsevan Kambodzhan Kansan Puolueen (CPP) senaattori Ly Yong Phat.

Suuremman kuin 10 000 hehtaarin siirtäminen yhdelle henkilölle tai useammalle tämän henkilön omistamalle yhtiölle on siis laitonta Kambodzhan lakien mukaan. Mutta lain kirjaimella ei maassa ole mitään merkitystä. Ehkä räikein esimerkki tästä on CPP senaattori Lao Meng Khin. Hänen omistamalleen Pheapimex yhtiölle on siirretty Kampong Chhang ja Pursatin maakunnissa 315 025 hehtaaria maata, hänen toiselle omistamalleen yhtiölle, Wuzishanille, on siirretty 199 999 hehtaaria ja lopulta Phnom Penhissä Boeung Kak järven ympäristössä 133 hehtaaria on siirretty omistamalleen Shukaku yhtiölle.

Erityisen huolestuttavaa on silloin kun maanluovuttamiseen on osallistunut armeija. Lukuisissa tapauksissa maanviljelijöitä ja muita vastaan hangoittelijoita on pistetty vankiloihin ja teloitettu ilman sen suurempia oikeudenkäyntejä ja tuomioita. Monin paikoin kyläläisille on aamulla sanottu: Teillä on kaksi vaihtoehtoa. Joko armeija tuhoaa talonne ja omaisuutenne tai maksatte sotilaille tavaroittenne siirtämisestä. Toisinaan armeijaa osallistuu anastamishankkeisiin turvaamalla toimintoja oikeutettua kiukkua osoittavia kyläläisiä vastaan. Toisinaan armeija on osallistunut laittomiin puun hakkuihin ja toisinaan maan anastamiseen korkeiden upseerien ja poliittisen eliitin käyttöön. Armeija on myös usein estänyt ihmisoikeusjärjestöjen edustajien saapumisen paikalle riidanalaisissa maanluovutuksissa, silloin kuin järjestöt ovat saaneet vihiä suunnitelmista.

Kun YK:n ihmisoikeuslähettiläs Yash Gai kirjasi näitä seikkoja ylös raporttiinsa vuonna 2008 totesi maan pääministeri Hun Sen julkisessa puheessa: "Eräs häiskä, YK:n edustaja ... hän tuli vain rahan takia. Hän piti kambodzhalaisia varkaina."

Vaikka Kambodzha on rutiköyhä maa ja tarvitsee paljon kansainvälistä apua, niin se on myös Aasian ehkä räjähdysherkin maa. En ollenkaan ihmettele, jos maa tulee näkymään uutisotsikoissa kansan noustessa lähivuosina barrikadeille. - Ei oikein muuta vaihtoehtoa ehkä ole, vaikka kuinka toivoisin, että tyranniasta niin paljon kärsineen kansan veri ei enää vuotaisi.