Esinäytös Ranskan sotaan
Koska tapoihini kuuluu pohtia historiaa
hieman nurinpäin ei juurikaan tähän mennessä ole juolahtanut
mieleeni kysymys miksi Vietnam oli Geneven neuvottelun (1954) ja
yhdentymisen (1976) välisenä aikana kahtia jakautunut? Toinen tähän
läheisesti liittyvä kysymys oli; millä perusteella näiden
välillä oleva raja vedettiin siihen paikkaan, missä DMZ sijaitsi?
Kysymys on siinä mielessä
aiheellinen, että se alueellinen Vietnam mitä me katsomme tänään
kartoista, on suurin piirtein ollut olemassa runsaat 200 vuotta (Kambodzhan rajaa on siirretty sinne tänne 1700 luvulla). Kuten
aikaisemmasta Tay Son kapinan kuvauksesta muistamme, maa oli
jakautunut kahteen ruhtinaskuntaan Trinh ja Nguyen ruhtinaiden
hallitsemiin alueisiin Le keisarin alaisuudessa. Kapina yhdisti maan
ja Nguyen dynastian astuessa valtaan 1802, keisari Gia Longin
johdolla, maa oli yhtenäinen. Ranska hallitsi maata1860 luvulta lähtien Japanilaisten
tuloon saakka. Maan rajoja ei kuitenkaan millään tavalla muutettu
vaikka Ranska jakoi alueen 3:een osaan eli Tonkiniin (Hanoista
pohjoiseen), Annamiin ja Kokinkiinaan (Mekongin suistoalue). Näistä
viimeksi mainittu kuului muinoin Khmerien (Kambodzhan) valtakuntaan.
Kokinkiina oli varsinaisen siirtomaa kun muut olivat ranskalaisia
protektoraatteja, suojelualueita. Lisäksi ranskalaiset lupailivat
(puheessa) vuoristolaisille (Annamin asukkaille) oman autonomisen alueen. Ho Chi Minhin
johtama VietMinh voitti sodan ranskalaisia vastaan ja silti
voittajalle asetettiin ehtoja Geneven rauhaneuvottelussa 1954.
Merkillistä, sillä yleensä voittajat sanelevat rauhanneuvottelujen
sisällön. Jakautuminen oli puheiden, toimintojen, poliittisten
realiteettien, juonittelujen ja huijauksen sekava vyyhti. Vyyhtiä
puramme hieman tässä ja seuraavissa postauksissa.
Esinäytös Ranskan sotaan
Viet Nam Doc Lap Dong Minh (Itsenäisen
Vietnamin Liitto) eli lyhennettynä VietMinh perustetiin toukokuussa
1941. Sen alkuperäinen tavoite oli saavuttaa itsenäinen ja
riippumaton Vietnam Ranskan ja Japanin herruudesta.
Japani oli tehnyt jo vuonna 1941
sotilaallisen yhteistyösopumuksen Vichyn Ranskan kanssa
Indokiinasta. Sopimuksen mukaan Japanilaisilla oli mm. 8 lentokenttää
alueella ja saivat vapaasti hyödyntää indokiinalaista
talousjärjestelmää. Vastaavasti ranskalaiset saivat jonkinlaisen
hauraan autonomian alueelle. Ranskalaiset virkamiehet säilyttivät
asemansa. Vietnam oli hyvin tärkeä japanilaisille, sillä heillä
oli nyt ystävällismielinen välipaikka muihin toimiin
kaakkoisasiassa kuten Malesian ja Indonesian miehitykseen.
Vuonna 1943 Tsiang Kai Sekin joukot
vangitsivat Ho Tshi Minhin. Kiinalaiset perustivat Vietnamiin heikon nationalistisen liikkeen Dong Minh Hoin. Kiinalaisten katse oli
suuntautunut japanilaiseen Vietnamiin koska ensinnäkin Hanoista kulki
rautatie Yuannin maakuntaan Kunmingiin ja toiseksi Japanilaiset
olisivat voineet häiriköidä etelässä (Japanilaisia oli
Mantsuriassa, Shanghaissa, Nanjingissä ja etelärajalla). Pelkona oli, että
Japanilaiset olisivat voineet syödä koko Kiinan. Kiinalaisten
perustama liike ei kuitenkaan pystynyt informoimaan isäntiään
riittävillä tiedustelutiedoilla joten toivo asetettiin Ho Chi
Minhiin, joka vapautettiin vankilasta. Koska liittoutuneet näkivät
hänen olevan merkittävä tekijä taistelussa japanilaisia vastaan,
avustivat sekä amerikkalaiset että vapaan ranskan tiedusteluelimet
Ho Chi Minhiä ja Viet Minhin toimia.
VietMinh oli tällöin ensisijaisesti nationalistinen liike eikä erityisen kommunistinen. Sen
nationalistinen luonne säilyi aivan Geneven sopimukseen 1954 saakka.
Siihen liittyi monet suurtalonpojat kuten myös köyhät
maanviljelijät sekä monet urbaanit itsenäisyyttä janoavat
liikkeet.. Kaikki, jotka vastustivat Japanin ja Ranskan ylivaltaa
alueella toivotettiin tervetulleeksi. Kuten Ho Tsi Minh sanoi:
"voidakseen harrastaa kommunismia pitää ensin olla valtio missä
sitä harrastetaan".
Maailmansodan aikana ViethMinh:illä
oli hyvät suhteet liittoutuneiden kanssa, olihan heillä yhteinen
vihollinen, Japani. Tiedetään Ho Chi Minhin lähettäneen
Yhdysvaltain presidentille Rooseveltille kirjeen, jossa hän kysyi
takaako Yhdysvallat Vietnamin itsenäisyyden jos VietMinh heittää
Japanin alueelta. Rooseveltin vastausta ei tiedetä, mutta kuitenkin
hän oli kuolemaansa (12. 4. 1945) saakka sitä mieltä, että
ranskalaisten ei pidä puuttua enää Indokiinaan. Jälleen kerran
merkittävän miehen ennen aikainen kuolema oli riistänyt
vietnamilaisilta valoisan tulevaisuuden. Aikaisemmin tämä oli
tapahtunut Tay Son kapinan johtajan keisari Quang Trungin kuollessa
40 vuotiaana.
ViethMinh pakeni Kiinan rajan
tuntumaan, josta käsin he rakensivat kaikessa hiljaisuudessa oman
infrastruktuurinsa usein vuoristoiseen viidakkoon. Infrastruktuuri
muodostui perusalueista ja turvallisista alueista. Näillä alueilla
he järjestivät koulutusta, johon usein kuului myös poliittista
indoktrinaatiota. He keräsivät veroja, usein ruuan ja
työsuoritusten muodossa. Pikkuhiljaa VietMinh siirtyi etelää kohti
saavuttaen ranskalaisten Annamin ja lopulta Kokinkiinan. Näitä
alueita hallittiin Kambodzhasta käsin. Näin VietMin rakensi oman
infrastruktuurinsa kautta koko Vietnamin muutamaa vuoristolaisten
asuttamaa aluetta lukuun ottamatta. VietMinh oli siis hyvin
organisoitunut myöhempiä sotia varten. Vielä tänään nämä,
väkiluvultaan vähäiset, vuoristolaiset ovat aiheuttaneet harmaita
hiuksia Vietnamin virnaomaisille. Nämä harmaat hiukset ovat
johtaneet siihen, että turisteilla on pääsy kielletty joihinkin
kyliin keskisellä ylänköalueella ja Kambodzhan vastaisella rajalla
(tästä myöhemmin).
Japanilaisten kannalta sotatoimet
Euroopassa etenivät epäsuotuisasti. Lopulta 9 maaliskuuta 1945
Japani teki kaappauksen, coup d'etat, Vietnamissa. Tässä korvattiin
ranskalaiset upseerit ja muu sotilashenkilöt japanilaisilla samoin
ranskalainen armeija riisuttiin aseista. Syynä kaappaukseen oli se,
että japanilaiset pelkäsivät ranskalaisten vaihtavan puolta uusien
eurooppalaisten isäntien myötä ja näin ahdistelevan Japania.
Hyvin nopeasti he loivat omat nukkevaltionsa eli Vietnamin
imperiumin, Kambodzhan ja Laosin kuningaskunnat. Pikimmiten käynnistyi
nyt sissisota japanilaisia vastaan. Tähän sotaan osallistuivat
toisaalta VietMinh ja toisaalta Vapaan Ranskan armeija luonnollisine
liittolaisineen. Jälkimmäiset muodostuivat niistä miehistä,
jotka onnistuvat pakenemaan Japanin kaappauksesta. Elokuussa nämä
nukkevaltiot kaatuivat Japanin antautuessa (ehdoitta). - Hiroshimaan
oli pudotettu pommi.
Japanin antautuessa nimittävät he
Vietnamin viimeisen keisarin Bao Dai:n pohjoisen (Tonkinin) johtajaksi. Hän oli jo nimellisesti ollut Annamin johtaja. Etelään he
nimittävät jonkinlaisen yhdistyneen puolueen johtamaan aluetta.
VietMinhin joukot valtasivat (ilmeisesti Bao Dain
suostumuksella) kaikki julkiset rakennukset ja monet kaupungit. Näin
VietMinh täytti valtatyhjiön. Tapahtumaa kutsutaan elokuun
vallankumoukseksi kun se käynnistyi 19 elokuuta 1945. Kahdessa
viikossa VietMinh:n onnistui valtaamaan myös lähes kaikki
maaseutualueet. Lopulta Syyskuun 2 1945 Ho Chi Minh julisti Hanoissa
koko Vietnamin itsenäisyyden.
Loppu hyvin – kaikki hyvin. Hoh hoh.
Älä luulekaan. Seuraavat 30 vuotta täytettiin Vietnam sellaisella
verrattomalla paskalla, että ihmiskunta ei koskaan aikaisemmin ole sitä nähnyt,
haistanut tai maistanut.