Buon Ma Thuot, kahvin kaupunki

Buon Ma Thuot on merkittävä kaupunki, huolimatta siitä, että keskeisimmät matkaoppaat: Lonely Planet, Rought Guide ja Wikitravel muuta väittävät. Ainoastaan Travelfish asettaa kaupungille jonkinlaisen arvon ja tämäkin vain siksi, että kaupungissa tiivistyy vuoristolaisten kauna valtaapitäviä vastaan. Miksi siis harata vastaan ja olla toista mieltä kuin nämä kunnioitetut oppaat väittävät? No ensinnäkin siksi, että kaupunki on tänään melko varakas ja sen mukana on luotu sille oma tyylinsä. Toiseksi siksi, että kaupunki heijastaa nykyisen Vietnamin nousua ennen kaikkea maan nousemista kahvin maailmanvaltiaaksi. Kolmanneksi kaupungin ilmapiiri on luokseen houkutteleva ja matkailijaa hellivä. Neljänneksi kaupungissa käytiin viimeinen suuri taistelu vuonna 1975 amerikkalaisten lähdön jälkeen. Marssi Saigoniin (tulevaan Ho Chi Minh Cityyn) tapahtui taistelun jälkeen helposti. Viidenneksi vuoristolaisten ja muinaisten cham ihmisten asema tiivistyy täällä hyvin sekä hyvässä että pahassa. Kuudenneksi siksi, että kaupungissa tapahtuu – ikävä kyllä – sama nousukasmaisuuden vaikutus rakennettavaan ympäristöön kuin mitä Helsingissä tapahtui 50-, 60- ja 70-luvulla. - Samoja virheitä toistetaan maasta toiseen. Kenties lohduttaa niitä, jotka harmittelevat Enso Gutzeitin pääkonttoria, makkarataloa, Heimolan taloa, Pasilaa ja monia muita. Monille kaupunki maantieteilijöille ja sosiologille täällä on paljon tutkittavaa – vielä vähän aikaa.

No miksi nämä kunnioitettavat matkaoppaat eivät juurikaan kuvaile Buon Ma Thuota? En tiedä. Näissä kaupunki on vain tilapäinen pysähdyspaikka matkalla Ho Lak-järvelle, vesiputouksille tai elefanttikylään Buon Doniin. Kehottavat kylläkin käymään kaupungin pohjoispuolella olevaan etnoalueeseen. Paikkaan, jossa kuitenkaan kukaan ei käy. Siinä määrin herätin kummastusta kameroineni vaikka paikalliset olivat nähneet piimänaamoja toisinaan aivan kuten me apinoita eläintarhassa (eivät kuitenkaan ryhtyneet syöttämään). Ehkäpä eivät mainitse siksi, että vuosina 2001 ja 2004 kaupungissa järjestettiin ra'asti tukahdetut mielenosoitukset. Eikä turistioppaiden sovi muistuttaa vast'ikään sattuneista kovin ikävistä asioista.

Selaimesi ei tue HTML5 canvas tagia.

Kaupungin nimi ede kielellä tarkoittaa suomeksi 'Thuotin isän kylä'. Ennen sitä kutsuttiin nimellä Lac Giao. Kun tarkkaan katsoo karttaa niin vaikuttaisi siltä, että kaupunki on aikojen kuluessa kasvanut yhteen kolmesta kylästä. Se on Keskisen ylänköalueen (Central Highland) suurin ja Dak Lak läänin pääkaupunki, jossa asustaa runsaat 300 000 asukasta. Ranskalaiset perustivat läänin 1904 ja valitsivat Buon Ma Thuotin alueen pääkaupungiksi. Alunperin alueella asusti pääasiassa Ede ihmisiä mutta jo ranskalaiset ja myöhemmin Vietnamilaiset harrastivat transimmigraatio eli asutuspolitiikkaa, jossa siirrettiin paljon väkeä muualta Vietnamista harvaan asutulle alueelle. Tämä taasen johti jännitystiloihin paikallisten ja muuttaneiden välille.

Vielä 50 luvulla keskisellä ylänköalueella ei juurikaan ollut teitä. Ranskalaiset rakensivat teitä tänne vasta kun pohjoisesta Ho Chi Minh polkuja pitkin kuljetettiin aseita ranskalaisten suureksi päänsäryksi. Suurimmat tiet rannikolle ja Dalatin olivat kyllä olemassa mutta ei teitä Pleikuun ja Kontumiin.

Ulkomaisia turisteja ei siis täällä juurikaan käy. Melkein kaikki jotka näin olivat näitä Easy Rider tyttöjä. Eli niitä, jotka ostivat Ho Chi Minhin kaupungista matkapaketin, johon kuului moottoripyörä ja sen kuljettaja turistioppaana. Tavallisin reitti kulki Da Latin, Buon Ma Thuon, Kontumin kautta Hoi Aniin. Paketin kesto on noin viikko ja yleensä kaikki sisältyy hintaan eli ruoka, majoitus, jutustelu, matkustaminen jne. Toinen Easy Rider palvelumuoto on sellainen, jossa ryhmä vuokraa pyörät ja tälle ryhmällä on yksi yhteinen matkaopas. Pyörät jätetään sovittuun paikkaan, josta yritys käy ne noutamassa kuorma-autolla.

Easy Rider kuljettajat ovat pääosin asiallista ja suvaitsevaista väkeä. Tosin kerran joudun yhden kuljettajan kanssa kiistaan siitä mikä olisi Vietnamin talous tänään ilman kommunistista puoluetta ja maan yhdistymistä. Hän oli sitä mieltä, että itsenäisen Etelä-Vietnamin talous olisi Singaporen luokkaa kun itse väitin sen mahdollisesti olisi surkeammassa jamassa kuin Kambodzhan. Perustelut: Oltiin mitä mieltä tahansa Neuvostoliitosta, niin Vietnam oli Brezhneville Syyriaakin tärkeämpi näyteikkuna, jonka kehittäminen oli ensiarvoisen tärkeää. Neuvostoarkkitehtien kädenjälki näkyy täällä monin paikoin, erityisesti Vinhiissä. Muualta maailmasta ryntäsi myös avustus miljoonia maan uudelleen rakentamiseksi. Maailmalla sympatiseerattiin kansan kunniakasta taistelua taloudellisesti ja kalustoltaan ylivoimaista Amerikkaa vastaan. Ihan hyvästä syystä tunnettiin myötätuntoa. Sitä paitsi vuonna 1986 systemaattisesti ja hallitusti toimeenpantu talousuudistus, do moi, oli väkevä ase köyhyyden poistamiseksi. Buon Ma Thuo on tästä uudistuksesta loistava esimerkki.

Liikkuminen Buon Ma Thossa on kohtalaisen helppoa kun painaa mieleen muutaman maamerkin. Yksi näistä on taistelun muistoksi pystytty neukkutyylinen sosialistista realismia edustava patsas, jonka juurelle oli asetettu tankki. En kuitenkaan ottanut siitä kuvaa kun Venäjällä matkustettuani sain liika-annoksen kyseisestä taidesuuntauksesta ja ikuisesta suuren isänmaalisen sodan muistelusta. Tyylisuunta on kärsinyt siis silmissäni totaalisen inflaation. - On Helsingissäkin ainakin yksi patsas ko. tyylilajista nimittäin Maailman Rauha patsas Hakaniemen rannalla. Täällä voi käydä verestämässä omaa esteettistä tyylitajuaan. Patsas oli aikoinaan Helsingin päättäjille suuri murheenkryyni. Se lojui vuosikausia varastossa, kun ei oikein löydetty sille sopivaa paikkaa ja neuvostoliittolaiset huomauttivat aika ajoin kaupungille asiasta. Patsas on vähän sama asia kuin Rooman kävijät ostavat kullalle kiiltävän muovisen Pietarinkirkon jäljitelmän, kotimaan sukulaisille matkamuistona. Aina kun kyläilemässä käyt, on kirkko siinä piirongin päällä, vaikka selvästi kirkossa ei ole pölyä vaan sen alapuolella yhtä paljon kuin piirongin kannella muualla on.

Kaupungin varallisuuden syynä ei ole siis turismi vaan kahvi, kuten tuonnempana ilmenee. Hotelleista ei kuitenkaan ole puute. Kas kun pääasiassa täällä vierailee Vietnamilaisia itse, vilvoittelemassa kohtalaisen viileässä ilmastossa. Sää on tyypillinen ylänköalueille, minne paetaan rannikon kuumuutta. Yleensä Vietnamilaiset viihtyvät kaupungissa yhden tai kaksi päivää mennessään ratsastamaan norsulla Buon Don kylään. Toinen mitä käydään katsomassa, on buddhalainen luostari, jonka entistämistyöt ovat hyvässä vauhdissa. Kolmas ihmettelyn aihe on lähellä sijaitsevat vesiputoukset. Lopulta paikallinen seurasaari, rekonstruoitu vuoristolaisten kylä on kiinnostava paikka vierailla.

Selaimesi ei tue HTML5 canvas tagia.

Vesiputoukset Thac Gia Long (saannut nimensä keisarin mukaan), Thac Dray Sap muiden ohella ovat kyllä vaikuttavia näkyjä. Itse en kyllä päässyt näkemään kuin yhden kun silta muihin oli tulvan vuoksi romahtanut. Hieno paikka kun alueelle oli tehty kaunis puisto, jossa voi hyvinkin viihtyä tunnin jos toisenkin. Putousten äärellä voi hyvinkin ajatella ikuisia ajatuksia: Kuten näin vesi on satojen ja tuhansien vuosien ajan virrannut ja osittanut valtavan voimansa. Elämä kulkee eteenpäin milloin verkaisesti soljuen milloin myrskyten. Putousten pauhu on kuin suuri suunnaton rumpukonsertti, joka laulaa vain yhtä sanoiltaan yksinkertaista laulua: "Ihminen tyhjennä ajatukseksi ja keskity kaikilla aisteillasi luonnon ihmeen kokemiseen". Mitä on ihmisen elämä tämän ylväyden keskellä? Kuin hyttysen siiven isku- ei muuta.

Selaimesi ei tue HTML5 canvas tagia.

Rekonstruoitu kylä ei kovin helposti aukea vieraille. Monet saattavat kysellä: nämä lehtikattoiset talothan ovat liitereitä ja varastoja. Missä ihmiset asustivat? Näissä – usko vaan. Katsoin kerran amerikkalaisen propagandaelokuvan, missä lapsille jaetuilla karamelleilla ja lääkärikäynnillä värvättiin vuoristolaisia amerikkalaisiin riveihin. Joskus onnistuivat tässä joskus eivät. Elokuva oli kuvattu 1960 ja totta tosiaan kylien talot olivat samanlaisia kuin tässä museossa. Samoin Coppolan elokuvassa ”Ilmestyskirja Nyt !” kuvatut talot ovat samanlainen kuin nämä. Muistathan kohtauksen, jossa helikoptereilla hyökättiin siviilikylään. Talot ovat pinta-alaltaan melko pieniä pylväiden päälle rakennettuja, bambukudos seinäisiä mökkejä. Tosin Coppolan elokuva oli kuvattu Mekong suistossa muinaisen Khmer valtakunnan aluella. Nämä talot taasen ovat vuoristolaisten ja hieman toista tyyliä. Museoon oli myös rakennettu pitkätalo, long house. Tämä on tyypilinen Buon Ma Thon ympäristössä vielä tänään. Rakennus voi olla kymmeniä metrejä pitkä, katettu ruokoilla tai lehdillä. Käyttötarkoituksesta riippuen siinä oli seinät tai ei. Seinättömissä pidettiin monia kylän juhlia. Kun longhousea käytettiin asuinkäyttöön, siinä saattoi asua 15 – 25 ihmistä, keskenään läheisiä sukulaisia. Eri perheiden tilat olivat usein erotettu toisinaan ja talon toisessa päädyssä oli yhteinen olohuone. Suomessakin 70-luvulla yleistynyt kommuuniasumisella onkin monisatavuotiset perinteet Vietnamin keskisellä ylänköalueella. Rappuset näihin taloihin olivat myös hauskat. Ne olivat veistetty yhdestä tukista ja portaiden yläpäähän oli veistetty naisen rinnat, hedelmällisyyden symboliksi. Monissa taloissa oli kahdet rappuset vierekkäin näihin toisiin oli veistetty kilpikonna.

Museoon on myös rekonstruoitu toimiva riisiviljelmä. Todellakin jokaisen Vietnamissa kävijän kannattaa tutustua paikkaan. Vielä niinkin myöhään kuin 60 vuotta sitten ihmiset asuivat tämänkaltaisissa taloissa ja kylissä. Kuten eräs venäläinen etnologi totesi: "Coming to the mountainous area of Central Highland, I admire the clever living arrangement of people which is suitable for the nature and environment of them."

Selaimesi ei tue HTML5 canvas tagia.

Hotellini lähellä oli pieni sokkeloinen kaupunginosa. Siellä ihmiset istuivat rappusilla, puuhailivat niitä näitä. Talot olivat matalia ja kujat ahtaita. Kovin kotoisen oloista. Kun saavuin kameroineni paikalle halusivat ihmiset kovasti tulla kuvatuksi vieläpä neuvoivat sopivia kuvauspaikkoja. Hieman ihmettelin tätä intoa. Vaikutti siltä, että halusivat jonkun kuvaavan heidän elämän tyyliä. Kun matkailija astuu ulos alueelta niin vastakkaiselle korttelille olikin rakennettu uusia korkeita kerrostaloja, alue oli vähän kuin itä-pasila. Uhkaakohan tätä pientä sokkeloista kaupunginosaa tämä nousukasmaisuuden symboli eli vanhojen rakennusten ja miljöötein purku uuden ihmeellisten kerrostalojen sijaan? Siksikö ihmiset halusivat jonkun kuvaavan heidän viimeisiä alueitaan. Kenties.

Selaimesi ei tue HTML5 canvas tagia.

Vietnamissa on kaikkialla mukava kahvilakulttuuri. Ei tarvitse reissata tietä pitkin kymmentä kilometriä pidempää matkaa kun jo tulee jokin kahvila vastaan. Lieneekö kulttuuri ranskalaista perua? Eivät nämä aina ole ihan hienoja ole alkeellisimmillaan vain pressulla katettu pöytä ja siinä muutama tuoli, hienoimmillaan taasen sellaisia mitä Buon Ma Thoussa löysin. Kahvila on iso useammasta rakennelmasta muodostettu puolittain seinällinen rakennuskokonaisuus. Ulkopuolella on vartioitu parkkipaikka. Portilla odottamassa hovimestari. Alue on laajuudeltaan useampia hehtaareja ja rajoittuu hyvin hoidettuun puistoon. Kummallakin suuremmalla kahvimerkillä: Nguyenillä ja Highland Coffeella on samanlaiset viiden tähden edustuskahvilat. Toisessa on vieläpä kahvilamuseo. Tosin esineistö ei ole kovin ihmeellinen ja postereissa ei kovin merkittäviä historiallisia asioita esitetty. Esineistössä tavalliset kahviprännärit (-paahtimet), myllyt, eri suodatusmenetelmät jne. Joka tapauksessa en elämässäni ole aikaisemmin nähnyt yhtä hulppeita kahviloita. Kuulemma Hong Kongissa, Kowloonin saaren vuoren kupeessa on vielä hienompi, sinne pitää pukeutua ja kuljetus tapahtuu Rolls Roycella. Buon Ma Thuotin kahvilat olivat kyllä minulle riittäviä, luksusta hieman nuhjaantuneelle suomalaiselle reppureissaajalle.

Selaimesi ei tue HTML5 canvas tagia.

Kaupungissa entisöidään tosi hulppeasti muuatta Buddhalaista luostaria. Hieman jäin miettimään rakennustöitä. Ensinnäkin siksi, että entisöinnissä ei juurikaan näytä olevan rahat loppu. Hienoja kivettyjä ja puisia lattioita kaiverrettuja, kiillotettuja ja erilaisilla ornamenteilla varustettuja kivetyksiä portaiden kaidepuissa jne. Rakennelmat ovat myös viimeisen päälle huoliteltuja Toiseksi siksi, että kommunistisessa maassa uskonnolla ei pitäisi olla suurta merkitystä. Ehkäpä entisöintiä tehdään yksityisin varoin. Mutta toisaalta kommunismi ei anna kovin suuria ohjeita eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin. Tässä mielessä kommunismin aate on hieman autio. Tyhjiön täyttämiseksi varmaan maassa käy kuten Kiinassa: Konfutselaisuus ja Buddhismi on siellä voimissaan täyttämässä tyhjyyttä. Kolmanneksi kristinusko on Vietnamissa ollut hieman ongelmallinen ja sotien aikana monet kristityt palvelivat joko ranskalaisten tai amerikkalaisten rinnalla. Joten perinteisiä uskontoja pyritään voimistamaan tämän hieman epäilyttävän Kristuksen uskonnon sijaan. Uskonnollisia yhteisöjä, riippumatta lajista, on myös vainottu ihan viime aikoihin saakka. Joten onko rakennustyöt merkki vapaamielisimmistä tuulista? - Kenties.