matka jakartaan

Ranskan sodan ikoni. Tuntemattoman valokuvaajan ottamassa kuvassa väsähtänyt muukalaislegioonan sotilas partioi jossain ja amerikkalaisten lahjoittama panssarivaunu seuraa perässä.

Koska tapoihini kuuluu pohtia historiaa hieman nurinpäin ei juurikaan tähän mennessä ole juolahtanut mieleeni kysymys miksi Vietnam oli Geneven neuvottelun (1954) ja yhdentymisen (1976) välisenä aikana kahtia jakautunut? Toinen tähän läheisesti liittyvä kysymys oli; millä perusteella näiden välillä oleva raja vedettiin siihen paikkaan, missä DMZ sijaitsi? Kysymys on siinä mielessä aiheellinen, että se alueellinen Vietnam mitä me katsomme tänään kartoista, on suurin piirtein ollut olemassa runsaat 200 vuotta (Kambodzhan rajaa on siirretty sinne tänne 1700 luvulla). Kuten aikaisemmasta Tay Son kapinan kuvauksesta muistamme, maa oli jakautunut kahteen ruhtinaskuntaan Trinh ja Nguyen ruhtinaiden hallitsemiin alueisiin Le keisarin alaisuudessa. Kapina yhdisti maan ja Nguyen dynastian astuessa valtaan 1802, keisari Gia Longin johdolla, maa oli yhtenäinen. Ranska hallitsi maata1860 luvulta lähtien Japanilaisten tuloon saakka. Maan rajoja ei kuitenkaan millään tavalla muutettu vaikk

Buon Ma Thuot on merkittävä kaupunki, huolimatta siitä, että keskeisimmät matkaoppaat: Lonely Planet, Rought Guide ja Wikitravel muuta väittävät. Ainoastaan Travelfish asettaa kaupungille jonkinlaisen arvon ja tämäkin vain siksi, että kaupungissa tiivistyy vuoristolaisten kauna valtaapitäviä vastaan. Miksi siis harata vastaan ja olla toista mieltä kuin nämä kunnioitetut oppaat väittävät? No ensinnäkin siksi, että kaupunki on tänään melko varakas ja sen mukana on luotu sille oma tyylinsä. Toiseksi siksi, että kaupunki heijastaa nykyisen Vietnamin nousua ennen kaikkea maan nousemista kahvin maailmanvaltiaaksi. Kolmanneksi kaupungin ilmapiiri on luokseen houkutteleva ja matkailijaa hellivä. Neljänneksi kaupungissa käytiin viimeinen suuri taistelu vuonna 1975 amerikkalaisten lähdön jälkeen. Marssi Saigoniin (tulevaan Ho Chi Minh Cityyn) tapahtui taistelun jälkeen helposti. Viidenneksi vuoristolaisten ja muinaisten cham ihmisten asema tiivistyy täällä hyvin sekä hyvässä että paha

Nhon Hoa, syrjäkylässä. Niin käänsin selkäni Kon Tumille kohti Buon Mat Thota. Lähdin kaupungista, joka muunsi käsityksiäni maailmasta, sodasta, köyhyydestä, katolisuudesta, turismista ja ennen kaikkea Euroopasta. Kaupunki, jossa ei ollut runsain mitoin nähtävyyksiä mutta sitä enemmän ajatuksia herättäviä ilmiöitä. Hanoissa kaikki pyöri vain yhden kolmion nimittäin vanhan kaupungin, oopperan ja Ho Chi Minhin mausoleumin muodostaman kolmion sisällä. Juuri Suomesta tulleena ilma oli vieläpä sietämättömän kuuma enkä oikein jaksanut matkustaa bussilla tai vuokrapyörällä ympäriinsä. Huessa taasen, vaikka olikin 70 % tuhottu kahdessa sodassa oli kuitenkin aistittavissa mennen pääkaupungin ja historian arvokkuus. Hoi Anissa taasen turismi ja heille suunnatut luksuspalvelut täyttivät mielen. Kaikissa muissa paikoissa eksoottisus vei huomioni. Tämä eksoottisuus oli vain ulkopuolista pällisttelysä. Kon Tumissa törmäsin todelliseen arkeen, iloineen ja suruineen. Kon Tum avasi silmän