Kon Tum – myrkytetty maa

Kun amerikkalaisilta on kysytty mikä oli suurin yksittäinen Vietnamissa käyty taistelu vastaa empimättä suurin osa TET hyökkäys vuonna 1968. Tämä sotatoimi oli merkittävä, kun sitä voidaan luonnehtia sanonnalla: ”Vietnam hävisi taistelun mutta voitti sodan”. Hyökkäys oli se viimeinen niitti, joka johti suuren yleisön laajamittaiseen vastustukseen ja tätä kautta amerikkalaisten vetäytymiseen. Vetäytyminen johti ns. vietnamisointiin eli etelävietnamille annettiin vain rahallista ja kalustoapua. Vetäytyminen tapahtui vähitellen. Vaikka Vietnamin sota oli suuri äärimmäisen brutaalinen virhe, niin pieni amerikkalainen vähemmistö lohduttautui brittiläisen vakoojan Arabian Lawrencen sanoin vuodelta 1919: "It is better that they do a thing imperfectly than for you to do it perfectly: for it is their country, their war, and your time is limited."

Ehkä suurin ponnistus oli kuitenkin pääsiäishyökkäyksen yhteydessä käyty Kontumin taistelu. Vain vaivoin onnistui amerikkalaisten tukemat etelävietnamin joukot valtaamaan takaisin kaupungin. Keskeisenä seikkana heillä oli jatkuva ilmapommitus ja tehokas helikoptereiden tulivoima. Sanalla sanoen kalusto ylivoima. Pääsiäishyökkäystä valmisteltiin huolella ja se aloitettiin kolmella rintamalla maaliskuussa vuonna 1972: ensimmäinen pohjoisesta DMZ:n kautta tehty hyökkäys (30 000 miestä), toinen Kambodzhasta käsin tehty An Locin kaupungin valtaus ja kolmannessa kaksi divisioonaa yritti vallata Kontumin. Viileän, asiallisen ja sotahistoriallisesti hienon kuvauksen taistelun kulusta on amerikkalainen luutnantti John G. Heslin julkaisut sivustolla ”The battle of Kontum” . Pääsiäishyökkäys ajoittui aikaan, jolloin maavoimat oli jo suureksi osaksi vietnamisoitu. Ehkä suurin syy miksi sivustoon kannattaa vakaumuksellisen pasifistinkin tutustua on se, että koko Vietnamin sota on joko romantisoitu tai stereotypioitu hieman liikaa. Jos vietnamilaiset kärsivät niin myös amerikkalaisetkin kärsivät. Sodassa ei ole voittajia tai häviäjiä, sankareita tai luusereita on vain alastomia ja kuolleita rintaman kummallakin puolella.

Tässä yhteydessä en mitenkään voi olla mainitsematta Bao Ninhin hienoa kirjaa ”The Sorrow of War”. Kirja on Remarguen ”Länsirintamalta ei mitään uutta” vertainen klassikko. Kirja kertoo eräästä Kien nimisestä sotilaasta, joka sodan jälkeen kerää kaatuneiden tovereiden luita rintamalta. Takautumien kautta sidotaan kirjan muistikuvia yhteen. Kien muistelee kokemuksiaan ”huutavien sielujen viidakossa”, missä kaikki muut hänen pataljoonastaan kuolivat paitsi hän itse. Kirjaa lukiessa huomaa nuoruuden viattomuuden ja puhtauden olevan olemassa vain jotta rintaman kummallakin puolella ne voidaan murskata. Eikä muuta ollut, ole tai tule olemaan - ei missään.

Agent Orange – sodan synkkä perintö

Kun ajelee Kon Tumin ympäristössä tulee vastaan monin paikoin hyvin lohduttomia näkymiä. Isoja alueita ja kukkuloita joissa ei kasva mitään, kuin kuun maisema maan päällä. Miten tällaista voi esiintyä muutoin niin rehevässä tropiikissa? Internetissä on esitetty teorioita näistä alueista. Muutama kirjoittaja väittää kiven kovaan alastomuuden johtuvan käytetystä kaskeamisviljelystä toiset taasen väittävät sen johtuvan laajamittaisesta avohakkuusta. Roskaa kaikki. Kuumassakin tapauksessa pioneerikasvit kuten aluskasvillisuus ja rikkaruohot kasvaisivat rehevästi alueella. Suurimpana syynä on sodan aikana käytetyt huipputehokkaat kasvimyrkyt, herbicidit. Näitä käytettiin laajasti vuosien 1962 ja 1971 välisenä aikana kautta koko Vietnamin erityisen tiheästi myrkytettiin maata Kontumin alueella.

Kasvimyrkkyjen käytöllä sodankäynnissä on ollut pitkät juuret. Amerikkalaiset ja brittiläiset kemistit yhdistivät ponnistelunsa 40 ja 50 luvulla kehittääkseen soveliaita kasvimyrkkyjä. Tavoitteena oli kehittää sellaiset kemikalit, jotka hävittäisivät viidakon lehvästön. Syynä lehvästön hävittämiseen on tietenkin siinä, ettei vihollinen voisi piileksiä sen suojissa. Englantilaiset käyttivät laajamittaisesti näitä myrkkyjä Malesiassa 50 luvun alussa. Jo 1961 etelävietnamin presidentti Ngo Dienh Diem pyysi amerikkalaisia ruiskuttamaan näitä myrkkyjä maahansa. Pyyntö aiheutti pitkän keskustelun edustajainhuoneessa. Mutta amerikkalaiset upseerit arvelivat myrkkyjä voitavan käyttää sillä perusteella, että britit olivat jo käyttäneet niitä. Lopulta marraskuussa 1961 John F Kenedy antoi luvan levittää myrkkyjä Vietnamiin, itäiseen Laosiin ja Kambodzhaan. Myrkkyjä käytettiin laajasti eli yhteensä suihkutettiin 76 miljoonaa litraa pelkästään Agent Orangea, tuhoisinta kaikista. Käytetyt myrkyt kuuluvat ns. sateenkaarisarjaan, jossa eri myrkkykanistereilla oli eriväriset korkit tai maalatut juovat, tässä tapauksessa oranssit. Ruiskuttaminen tapahtui yleensä joko helikoptereista tai matalalla lentävistä lentokoneista. Yhteensä tehtiin 6542 ruiskutuslentoa. Tämän lisäksi ruiskutettiin myös käsin kaupunkien ja tukikohtien ympäristöt. Koko Vietnamissa myrkytettiin 17.8 prosenttia metsäalasta eli 3,1 miljoonaa hehtaaria ja 1,9 miljoonaa hehtaaria peltoalasta.

Sen lisäksi, että myrkkyjä käytettiin viidakossa kasvillisuuden tuhoamiseksi, niin niitä ruiskutettiin myös riisipelloille ja muulle maanviljelysalueille sissien ruokahuollon katkaisemiseksi. 42 prosenttia kaikesta myrkytyksestä suunnattiin sadon tuhoamiseksi. Tähän käytettiin ensisijaisesti Agent Blue:ta. Yksinomaan eräässä läänissä, Quang Gaissa, tuhottiin 85 prosenttia sadosta vuonna 1970. Myrkytyksellä haluttiin maanviljelijöiden muuttavan amerikkalaisten valvomille alueille ja näin katkaisevan sissien tuen. Tosiasiassa sissien huoltoa ei laajamittaisesti tapahtunut näillä alueilla vaan elintarvikkeet kasvatettiin maanviljelijöiden omaan tarpeeseen. Myrkytyksellä aiheutettiin vain satojen tuhansien ihmisten nälänhätä ja kaupunkien slummiutumisen, josta taasen oli seurauksena sodan siirtyminen enenevissä määrin kaupunkeihin. Pelkästään Saigonissa entisiä maanviljelijöitä asui 1.5 miljoonaa ihmistä, häthätää kyhätyissä hökkeleissä. - Amerikkalaiset itse kyllä ihmettelivät miksi he eivät saaneet kansan tukea puolelleen. Kumma juttu, eikös olekin? Olisivatpa amerikkalaiset vain lukeneet historiansa kunolla. Tay Son kapinan menestyksen taustalla oli väestön tuki. He kuin olivat kyllästyneitä Nguyen ryhtinaidn jatkuvat sodat Kambodzhaa vastaan. Nykyaikaisessa sodankäynnissä kansan tuki oli ehdoton edellytys. Hitler eteni Moskovan porteille vain siksi, että Stalin oli näännyttänyt ukrainalaisia ja nämä ottivat riemumielin saksalaiset vastaan.  Hrutsev lahjoitti Krimin Ukrainalle joskus 1950 luvulla hyvittääkseen Stalinin terrorin.

Agent Orangen puoliintumisaika maaperässä on 10 vuotta ja ihmiskehossa 7 vuotta. Monin paikoin Vietnamia maaperän pitoisuudet ovat monisatakertaiset siitä, mikä voidaan katsoa olevan terveydelle turvallista. Tästä on seurauksena, että maaperä on paikoitellen vielä satoja vuosia sodan jälkeen elinkelvoton. Kaiken kaikkiaan Etelä-Vietnamin maa-alasta myrkytettiin lähes 12 prosenttia, keskimääräisen myrkkytiheyden ylittäen 13 kertaa turvallisen rajan. Joten tänään, 40 vuotta myrkytyksen jälkeen, valtaosa Etelä-Vietnamin maa-alasta on kohtalaisen viljelykelpoista. Hyvän tahdon eleenä on Yhdysvallat aloittanut muutaman pahimmin saastuneen alueen puhdistamisen. Nämä alueet ovat niitä, joissa myrkkyjä varastoitiin ja lastattiin lentokoneisiin ja helikoptereihin. Tässä puhdistamisessa kerätään saastunut maaperä suuriin uuneihin ja kuumennetaan satoisiin asteisiin viikkokausiksi.

YK syytti Yhdysvaltoja jo vuonna 1966 siitä, että tämä rikkoo Geneven sopimusta vuodelta 1925. Tässä sopimuksessa kielletään kemiallisten ja biologisten aseiden käyttö. Yhdysvallat taasen vastasi syytöksiin ettei se riko sopimusta kun Agent Orange ei ole kemiallinen tai biologinen ase vaan sillä pyritään tuhoamaan viljelysmaata ja viidakkoa eikä millään tavalla kohdistu suoranaisesti ihmisiin. Itse asiassa amerikkalaiset juristit keksivät, että myrkyt eivät ole ase ollenkaan, kun aseen määritelmän mukaan sen pitää tuhota elävää organismia kuten ihmiset tai eläimet. 

 

Sivu mennen sanottuna: Vaikka Yhdysvallat on ratifioinut Geneven sopimuksen, niin se ei estänyt sitä myymästä kemiallisia aseita (kuten syriiniä) Saddam Husseinin Irakille, tämän käydessä Iran-Irak sotaansa. Minkä kumman syyn takia Yhdysvalloissa varastoidaan ja valmistetaan kiellettyjä aseita?

 

Myrkkyjen valmistajat Monsanto Corporation ja Dow Chemicals väittivät lujasti ettei myrkyillä ole mitään terveysvaikutuksia ihmisille, siitäkin huolimatta, että jo käytön alkuaikoina oli olemassa runsaasti tieteellistä näyttöä sen haittavaikutuksista. Vietnam on esittänyt, että 4 miljoonaa kansalaista on altistunut myrkyille ja 3 miljoonalla on ollut sairauksia tämän seurauksena. Punainen risti taasen on esittänyt, että myrkytys on aiheuttanut ainakin miljoonalle vietnamilaiselle vakavia vammoja ja terveyshaittoja. Amerikkalaiset taasen vastasivat näihin lukuihin toteamalla niiden olevan kommunistien propagandaa ja lukujen olevan täysin epäluotettavia. - Jep.

Sodan jälkeen kävi ilmi, että veteraanien joukossa erilaiset syöpäsairaudet olivat olennaisesti yleisempiä kuin keskimäärin muulla väestöllä. Veteraanien lapset syntyivät normaalia yleisemmin epämuodostuneina. Vuonna 1977 veteraanijärjestöt vaativat korvauksia valtiolta työkyvyn menetyksestä ja muista myrkkyjen aiheuttamista sairauksista. Vuoteen 1993 mennessä korvauksia oli maksettu vain 486 uhrille kun vaatimuksia oli esittänyt 39419 sotilasta. Veteraanit ryhtyivät oikeustoimiin kemikaaleja valmistaneita yrityksiä vastaan. Vähän ennen tuomion julistamista suostuivat nämä yritykset maksamaan 180 miljoonaa USD, jotta ryhmäkanteista luovuttaisiin. Keskimäärin korvauksia on maksettu 1200 USD sairastuneille veteraaneille 10 vuoden aikana. Muuan leski, jonka mies kuoli myrkkyihin, sai 3700 USD kertakaikkisena korvauksena. Tänään, kun veteraanit ovat jo ikääntyneitä, on myrkkyjen haittavaikutukset nousseet uudelleen esille ja enenevissä määrin on esitetty vaatimuksia työkyvyn menetyksestä ja ennen aikaisesta eläköitymisestä. Onkin sanottu, että myrkytykset ovat Vietnamin sodan synkkä perintö, joka häviää vasta kun kaikki sairastuneet veteraanit ja heidän sairaat, usein epämuodostuneet lapset, ovat kuolleet.

Entä Vietnamissa? Vietnamissa on syntynyt satoja tuhansia lapsia, joilla on kauhistuttavia epämuodostumia raajoissa, vartalossa ja päässä. He elelevät hyvin kivuliasta elämää, monet eivät pysty leikkimään, puhumaan tai muulla tavalla olemaan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Vain silmillä ja katsella ilmaisevat itsensä kunnes sokeutuvat. Monet kuolevat hyvin nuorena toiset saavuttavat tuskien täyttämän nuoruus ja aikuisiän. Miljoonilla ihmisillä on vakavia syöpäsairauksia ja kuolevat usein hyvin nuorena.

 

 

Agent Orangen vaikutus (Lähde: HCMC Sotamuseo)

Vuonna 2002 Yhdysvallat ja Vietnam käynnistivät yhteisen tutkimusprojektin, jossa pyrittiin selvittämään myrkkyjen vaikutus maahan ja kansalaisiin. Vuonna 2005 lopetettiin koko hanke kun ei oikein päästy yhteisymmärrykseen toimintatavoista. Amerikkalaisen politiikan kyynisyyttä kuvastaa hyvin seuraava seikka: Vuonna 2010 todettiin Kiinan vaikutuksen kasvaneen Etelä-Kiinan merellä sellaisiin mittoihin, mitä jenkit eivät oikein voineet sietää. Tällöin päätettiin puhdista maa Da Nangin lentotukikohdassa ja houkutella Vietnam Kiinan vastaiseen rintamaan. Puhdistuksen hinnaksi on laskettu 14 miljoonaa USD ja kaiken kaikkiaan yhtä saastuneiden maa-alojen puhdistaminen tulee maksamaan 60 miljoonaa USD. Nyt amerikkalaiset kovasti toivovat Vietnamin olevan ystävä kun Kiina on tänään kovasti vahva.

Ennen ja jälkeen myrkytyksen (Lähde: HMC Vietnam sota museo)

 

Vietnamissa on perustettu ns. rauhan kyliä, joissa hoidetaan ja koulutetaan pahimmin sairastuneita. Kussakin kylässä on 50 – 100 asukasta. Tänään kyliä on jo 11. Samoin monet Vietnamin veteraanit ja monet amerikkalaiset yksityishenkilöt ovat tukeneet hankkeita, joilla pyritään lieventämään uhrien kärsimyksiä. Eräs tällainen on Hanoin ulkopuolelle perustettu ”ystävyys kylä”. Näin entisistä vihollissotilaista on tullut ystäviä.

Vielä vuosia sodan jälkeen Agent Orange tuhoaa ihmisiä Vietnamissa kuten voimme lukea Kenneth Hermanin hienosta artikkelista: Killing me Softly: How Agent OrangeMurders Vietnams Children. Agent Orangen tekee pirulliseksi se, että myrkky tunkeutuu syvälle sadeveden mukana maaperään ja myrkyttäen puiden ja muiden kasvien juuria. Tämä prosessi jatkuu vieläkin.

 

Hieno sivusto on myös Da Nang Qang Nam-säätiön sivusto missä tuhannet Agent Orangen uhrit ovat lähettäneet kirjeitä ja vetoomuksia. Säätiö toimii Yhdysvalloissa ja tekee arvokasta vapaaehtoistyötä Vietnamilaisten kanssa. Säätiön aktiivit jäsenet ovat usein entisiä veteraaneja. Kuten eräskin veteraani totesi: "Kun saavut Vietnamiin et voi sieltä koskaan poistua". Totta tosiaankin Vietnam on säädellyt monen amerikkalaisen elämän kokonaan nuoruudesta hautaan saakka.

Hermannin sivulta voimme lukea: 

... Nimeni on Nguyen Thi Tach. Synnyin vuonna 1970. Elän Que Lamissa, Que Sonissa ja Quang Namissa. Kasvoin alueella joissa US sotilaat levittivät laajalti kemikaaleja. Emme olleet tietoisia näiden kuolettavien kemikaalien vaikutuksista, joten jatkoimme syömistä juomista kaikkia näitä myrkytettyjä vihanneksia ja vesiä. Sen jälkeen minulla on ollut jatkuvaa ripulia, päänsärkyä, huimausta, märkivää ihottumaa ja niveltulehduksi. Myrkytykset myös vaikuttivat vanhempiini ja he kuolivat nuorena. Ensimmäinen tyttäreni, Nguyen Son Thang, syntyi vuonna 1992. Hän on normaali  ja terve lapsi. Toinen poikani, Nguyen Son Thung, syntyi 1997. Hänen päänsä on hyin pehmeä ja hänellä on kohtauksia koko ajan ja hänen lihaksensa surkastuvat. Hän ei pysty tunnistamaan ketään eikä mitään. Kolmas lapseni Nguyen Thi Vy  syntyi heinäkuun 10, 2000. Hänellä on samoja vaivoja kuin hänen veljellään. Perheeni elämä on tällä hetkellä hyvin vaikea. Toivoni on siinä, että kirjeeni lukisi humanitääriset järjestöt ja huolehtivat ihmiset. Professori Herman, voistko toimittaa kirjeeni niihin yrityksiin, jotka valmistivat Agent Orangea. Kerro heille, että heillä pitäisi olla vastuu siitä mitä he ovat aiheuttaneet perheelleni ja miljoonille muille vietnamilaisille perheille. Kiitos.

Thach:n tarina on yksi sadoista tuhansista. Sodan aikana viattomista lapsista on tullut aikuisia ja eivätkä elämässään juuri muuta halua kuin terveitä lapsia ja elää tavallista elämää suruineen ja iloineen. Sota tuhosi myös heidän elämänsä. Vietnamin sota on yhä vielä täällä, tänään.