matka jakartaan

Kun amerikkalais i lta on kysytty mikä oli suurin yksittäinen Vietnamissa käyty taistelu vastaa empimättä suurin osa TET hyökkäys vuonna 1968 . Tämä sotatoimi oli merkittävä, kun sitä voidaan luonnehtia sanonnalla: ”Vietnam hävisi taistelun mutta voitti sodan”. Hyökkäys oli se viimeinen niitti, joka johti suuren yleisön laajamittaiseen vastustukseen ja tätä kautta amerikkalaisten vetäytymiseen. Vetäytyminen johti ns. vietnamisointiin eli etelävietnamille annettiin vain rahallista ja kalustoapua. Vetäytyminen tapahtui vähitellen. Vaikka Vietnamin sota oli suuri äärimmäisen brutaalinen virhe, niin pieni amerikkalainen vähemmistö lohduttautui brittiläisen vakoojan Arabian Lawrencen sanoin vuodelta 1919: "It is better that they do a thing imperfectly than for you to do it perfectly: for it is their country, their war, and your time is limited." Ehkä suurin ponnistus oli kuitenkin pääsiäishyökkäyksen yhteydessä käyty Kontumin taistelu. Vain vaivoin onnistui ameri

Istun ja katselen tyhjää ruutua. Kolme kertaa olen yrittänyt aloittaa tätä postausta. Aina hieman eri puolilta katsottuna. Muutama virke tuli kirjoitettua kunnes kirjaimet, sanat ja virkkeet tekivät jyrkän käännöksen ylöspäin. Vaikka kuinka yritin kiivetä niitä pitkin ja jatkaa niin aina vain livuin alas - kolina vain kuului. Olo on kuin yrittäisi mennä huoneeseen avaamatta ensin ovea. Kuhmuja päähän siitä vain tulee ja mustelmia otsalle. Mietin ja pohdin, pyörin ja kierin, ähkin ja puhisin saadakseni edes jotain tolkkua asiaan ja nasevan esityksen postaukselle. Lopulta onnistuin – jotenkuten. Saavuin Kon Tumiin iltapäivällä, aurinko paistoi ja mieli oli kevyt. Vihdoinkin olin oppinut ajamaan pyörälläni niin etten pelännyt jatkuvasti kaatuvani. Valehtelisin jos sanoisin saapuneeni tänne jonkun muun syyn takia kuin sen, että Kon Tum sattui vain olemaan matkani varrella. Toki minun erinomainen turistikarttani kertoi kaikenlaista kuten etnisistä vähemmistöistä, erikoisista

Länteen, kohti auringonlaskua, kuten aina aikaisemminkin on matkustettu. Kauan sitten lähdettiin yli aavan meren Intian mausteiden perään. Kun uusi manner oli löydetty, vallattiin se pala palalta aina vain länteen, kunnes tultiin suurelle merelle. Suuremmalle kuin mitä oli koskaan aikaisemmin edes osattu kuvitella. Länteen, kuten Abraham Lincoln sanoi: ”G o to west, young man ” tai kuten liskokuningas Jim Morrison lauloi kappaleessa The End: ”The west is the best”. Länteen, länteen se on ollut eurooppalaisten suunta kautta aikain, vaikka kaikki tiedämme valon tulevan idästä. Niin oli vereeni kirjoitettu yksi ilmansuunta ylitse muiden, länsi. Näin pyöräni suuntasi myös auringonlaskun maahan kunnes kohtasi huikaisevan kauniin Ho Chi Minhin tien. Tie seuraa monin paikoin Vietnamin puoleista Ho Chi Minh polkua (näitä samannimisiä polkuja on myös Laosissa ja Kamputseassa). Tie on niin huikaiseva, että se ansaitsi kokonaisen blogin, TV ja radio-ohjelman. Tänään tie kulkee p