Kuumaa kuhinaa Kiinan merellä

Seuraavassa tarkoitetaan Kiinan merellä merialuetta, jota toisinan kutsutaan eteläiseksi Kiinan mereksi. Se ulottuu Malakan (tai Singaporen) salmesta Taiwanin salmeen (pitäisikö käyttää harvinaisempaa rauma sanaa salmi sanan sijasta kun nämä merialueet ovat melko vuolaita). Kiinan meri on alue, joka rajoittuu pohjoisessa Kiinaan ja Taiwaniin, lännessä Vietnamiin ja Malakan niemimaahan (Thaimaa, Malesia ja Singapore), etelässä Indonesiaan ja Malesian Borneoon sekä Brunein sulttaanikuntaan sekä idässä Filippiineihin. Alue on alaltaan likimäärin 3.5 miljoonaa neliökilometriä eli hieman vajaat 11 kertaa Suomen pinta-ala.

Ajattelet ehkä: Se näkyy kartassa kuten näkyy Atlantikin, mitä ihmeellistä siinä nyt on. Hieman köyhiä kehitysmaita ympärillä, siinä kaikki. Vaan kun ei ole. - Alue on ehkä tänään maailman tulenarin alue, jossa helposti konfliktit voivat eskaloitua aseellisiksi. Toistaiseksi, 2000 luvulla, ei kovin moni ole (vielä) kuollut. Paitsi ehkä alueen yllä lentänyt, hieman omituisesti käyttäytynyt, Malesian Airlinesin lento AH370 Kuala Lumpurista Pekingiin. Kone katosi mystisesti 8.3.2014 ja vei mukanaan 259 matkustajaa. Liittyykö katoaminen alueella valitsevaan jännitystilaan on suuri kysymysmerkki ja ihmettelyn aihe?

Kiinan merellä on muutamia lähes asumaton saariryhmä, jotka muodostuvat saarista, atolleista, hiekkasärkistä, riutoista, luodoista, karikoista ja matalikoista. Näistä laskuveden aikana on merenpäällisiä noin 250. Geologit ovat arvelleet, että suurin osa Kiinan merestä on muodostunut maan vajoamisen seurauksena (kerran on voinut kävellä Borneosta Aasiaan). Joten aikojen alussa toiset saaret ovat olleet huomattavan korkeita (kymmeniä metrejä merenpinnan päällä). Viimeisen jääkauden sulaessa peittivät sulamisvedet suurimman osan lopuistakin saarista, nämä kun ovat nykyään erittäin matalia (korkeimmatkin vain vajaa 2 – 3 metriä merenpinnan päällä). Saaret kuuluvat 5:een saariryhmään eli:

• Spratly saaret, ehkä maailman suurin atolliryhmä (8 866 neliökilometriä) vaikka vedenpäällisten alueiden yhteenlaskettu pinta-ala juuri ja juuri ylittää 4 neliökilometriä. Alue on suurin piirtein yhtä kaukana Vietnamista, Malesian Borneosta ja Filippiinistä. Kiinalla, Vietnamilla, Malesialla, Bruneilla ja Filippiinieillä on täällä aluevaatimuksia.
• Paracel saaret. Kuului aikoinaan Vietnamille mutta Kiina valloitti saaret vuonna 1974 (kun amerikkalaiset olivat lähteneet ja Vietnam oli vielä kahtia jakautunut). Etelä Vietnam vaati YK:n turvallisuusneuvostoa käsittelemään Kiinan miehitystä, mutta Kiina, neuvoston pysyväisjäsenenä, käytti veto-oikeuttaan ja asia jäi silleen. Saaret sijaitsevat yhtä kaukana Vietnamista kuin myös Kiinan Hainanin saaresta (eli runsaat 200 meripenikulmaa). Sekä Vietnamilla että Kiinalla on täällä ratkaisemattomia aluevaatimuksia.
• Pratas saaret sijaitsee n. 210 meripenikulmaa Hong Kongista kaakkoon. Alue muodostuu kolme saarta sisältävästä atolliryhmästä. Vedenpäällinen pinta-ala yhteensä n. 2.4 neliökilometriä. Alueen suurin saari, Dongsha on suurin koko eteläkiinan merellä. Alue kuuluu Taiwanille (Kiinan tasavallalle) ja on heidän seitsemäs kansallispuistonsa. Kiinan kansantasavallalla on aluevaatimuksia alueelle. Kuinkas muutenkaan se kun katsoo alueen olevan suvereeni osa Kiinaa (kuten koko Taiwanin saarikin). Maailmansodan loppuvaiheessa saaret kuuluivat lyhyen aikaa Yhdysvalloille.
• Scarborought:n valli. On vajonnut atolliryhmä Paratas saarista länteen. Sen korkeimmat kohdat ovat noin 8 metriä merenpinnan alapuolella. Kiina on esittänyt aluevaatimuksia alueelle. Tosin voidaan ylipäätänsä epäillä voiko kenelläkään olla merenalaisille alueille aluevaatimuksia ainakaan siinä merkityksessä mitä YK on merialueille määritellyt. Vallin nimi tulee siitä, että syyskuun 12 vuonna 1784 brittiläinen Itä-Intian kauppakomppanialle kuuluva teeklipperi nimeltään Scarborought haaksirikkoutui siellä laskuveden aikana.
• Macclesfieldin matalikko. Yksi maailman pisimmistä atolleista n. 130 km pitkä. Se sijaitsee Paracel saarten itäpuolella ja on kokonaan vajonnut meren alle, korkein huippu on n. 9.1 metriä pinnan alla. Kiina on esittänyt aluevaatimuksia alueelle.
  
  
  

Nämä saaret ja atollit muodostavat merkittävän reservin kalastukselle. On arvioitu, että rantavaltioiden väestön proteiinin kulutuksesta puolet tulee meren viljasta. Monet meribiologit ovat tulleet siihen tulokseen, että kolmasosa maailman merellisestä biodiversiteetistä on täällä. Täällä kalastetaan paljon jo pelkästään sen syyn vuoksi, että näin voidaan osoittaa suvereniteetti alueelle.

Kalakannan ehtyminen on tänään ehkä suurin huolenaihe ei pelkästään sen vuoksi, että kalastajien ja kalastuksen liitännäiselinkeinojen harjoittajien elinolot kurjistuvat vaan myös sen vuoksi, että ekosysteemi järkkyy ja hakee uudenlaisia muotoja. Kalastuksen taloudellinen merkitys on myös valtaisa. Siitä saa elantonsa miljoonat ihmiset. Kalakantojen elpymisen kannalta on myös ensiarvoisen tärkeää, että alueella vallitsevat jännitystilat saadaan purettua ja sovittua kalastuskiintiöistä.

No hyvä. Vaatimuksia siis esitetään ja niitä ratkaistaan milloin milläkin tavalla. Joskus tämä on johtanut laivastojen keskinäiseen kukkoiluun. Eikä juuri muuta. Nyt Kiina siivosi pöydältä kaikki muut kortit iski omansa pöytää sellaisella voimalla, että pöytä melkein notkahti. Aikaisemmin Kiina on piirtänyt ns. 9 katkoviivan kartan. Tässä Kiinasta ulottui kapea kieleke Kiinasta alas Malesian Borneoon. Joissakin versioissa ei kuitenkaan ole piirretty Spratly ja Paracel saaria mukaan. Karttaa esitettiin yleensä peruskoulun oppikirjoissa. Puhutaan Kiinan kukosta samanlailla kun puhutaan Suomen neidosta (vanha typistetty kartta oli hieman kukon muotoinen, jossa pyrstö on Tiibet, nokka Mantsuriassa ja jalat Kiinan merellä). Maailmalla karttaa pidettiin vain piirroksena, jolla ei ole juuri mitään merkitystä. Kartta on löydettävissä vaikka  tästä. Kesäkuussa 2014 Kiina kuitenkin julkisti ns. 10 katkoviivan kartan, vieläpä virallisten lähteiden kautta.

Aikaisemmissa virallisissa kartoissa Kiinan vaatimat saaret oli kuvattu omissa laatikoissaan, muutoin niissä on keskitytty pääasiassa vain mannerkiinaan (ilman merialueita). Perinteiset kartat olivat siis muodoltaan vaakasuuntaisia. Nyt tässä uudessa kartassa on kuvattu koko Kiina sellaisena mitä se katsoo kuuluvan sille (kartta on löydettävissä täältä. Kiina on esittänyt että sille kuuluu 90 % Etelä-Kiinan merestä. Aivan niin. Aikaisempi koulukirjojen jalkakartta on itse asiassa Kuomitangin laatima kartta 40-luvulta.

Kiina on perustellut uusia näkemyksiään vetoamalla historiallisiin tosiasioihin. He väittivät heillä olevan runsaasti historiallisia karttoja, joihin väitetyt aluevaatimukset perustuvat. Tosin kukaan ei ole niitä nähnyt. Kiinalaisten pahaksi onneksi Washingtonissa kongressin kirjastossa on säilytetty 15 vanhaa kiinalaista karttaa. Kun Kiinan vaatimukset tulivat julki, ryntäsi joukko vanhoihin karttoihin perehtyneitä, viisaita, asiantuntijoita tukimaan Yhdysvalloissa säilytettyjä karttoja. Kas vain kaikissa on piirretty Kiinan eteläisimmäksi alueeksi Hainanin saari. Joten historialliset perusteet taitavat olla pelkkää huuhaata ja Kuomitangin kartanpiirtäjän tekemä pila, humalapäissään piirretty uho.

Patriotismia Kiinassa

Hyvä. Kartan julkaisemisessa haluttu korostaa kahta asiaa. Ensinnäkin haluttu vahvistaa patriotismia ja toisaalta esittää maailmalle omat aluevaatimuksensa selkeässä ja hyvin ymmärrettävässä muodossa. Jälkimmäisessä tarkoituksessa eivät nämä paperipalat taida olla sittenkään kovin yhdentekeviä asioita, vaikka Euroopassa niin helposti ajattelemme (muistona vain jostain ikävän pakollisesta peruskoulu hötöstä).

Ensimmäisessä merkityksessä (patriotismi) on julkaisemisella monta tavoitetta, joissa Kiinan hallituksella on varmaankin pyrkimyksenä kiinnittää kansalaisten huomio sisäisistä asioista ulkoisiin. Tässä huomion kiinnittämisessä on patriotismi merkittävä keppihevonen. Isänmaallisuus kun on aate, joka ei kysy uskontoa tai poliittista näkemystä. Siihen on helposti liitettävissä vaikka mitä yksinkertaisin sanakääntein, iskulausein ja kuvallisin viestein.

Kuten aikaisemmassa blogissani (matka-hanoihin) ilmeni on Kiinassa kolme merkittävää sisäistä ongelmaa. Ensinnäkin suurtakin suurempi saastuminen, maaseudun ja kaupunkien välinen elintasokuilu ja ns. hekou-järjestelmä (kansalaiset ovat rekisteröityneet ei asuinpaikkansa vaan kotipaikkansa mukaan ja kaikki julkiset palvelut saatavissa vain kotipaikalla). Mikäli Kiinan riippumatonta ammattiyhdistystä on uskominen, niin vuosittaisten lakkojen määrä on huikeassa kasvussa: palkat eivät ole kehittyneet enää samassa määrin kuin aikaisemmin. Erityisesti etelässä kysytään avoimesti: Miksi meidän pitää tehdä luksustuotteita läntisille markkinoille kun meillä ei ole edes juoksevaa vettä tai viemäröintiä ? Aivan asiallinen kysymys. Päivästä toiseen hallituksen vastainen mieliala kasvaa joten on hyvä valtaapitävien kiinnittää huomiota johonkin ulkoiseen sisäisten ongelmien sijasta.

Kun vuosi sitten vierailin Kiinassa astuin maahan paraatioven kautta. Vierailin pääasiassa ikiaikaisia nähtävyyksiä katselemassa ja haltioiduin menneiden dynastioiden loistosta. Toisinaan ihmettelin esikaupunkien elämänrytmiä. Viihdyin maassa tosi hyvin. Kaikki oli hyvin järjestettyä ja turvallista.

Blogissani en sanallakaan maininnut kansallisryhmien välisistä sekä alueellisista jännitystiloista (kuten Tiibet ja Uiguuri vähemmistö). En edes maininnut mitään patriotismista paitsi yhdessä kuvassa. Esitän kuvan tässä uudelleen kun sen merkitys on varmaan moneltakin jäänyt huomaamatta ja viime aikojen tapahtumien valossa on saanut kokonaan uuden merkityksen. Kuva on otettu Nanjingin verilöylyn muistomuseossa. Paikka on tehty hyvin tunteisiin vetoavaksi ja kaikkialla on esitetty rauhaa ylistäviä tekstejä.

Ristiriitana tälle museossa esitetylle rauhanpyrkimykselle oli paikalle kerääntynyt joukko isänmaaliseen nuorisoliikkeeseen kuuluvia nuorisoa. Nämät pitivät omaa lippuseremoniaa kuten kuvassa näkyy. Eipä ole Euroopassa sitten IKL:n jälkeen näkynyt moista uhoa. Miten se nyt olikaan: sota ja rauha ovat saman kolikon eri puolet. Muistathan Berliinin muuri = rauhan muuri, Tsekkoslovakian miehitys = rauhan tie Euroopalle, holokaust = turvallisuuden tae, Amerikan Vietnamin sota = vapauden ja demokratian ylistys, Apartheid = edellytys hyvinvoinnille jne. - Ja vitut.

Taloutta

Mikä saa siis alueen olemaan niin tulenarka. Tuskin pelkästään meressä uivat kalat. Vaikka ovatkin rantavaltioille ensiarvoisen tärkeitä ? Poliittisesti Kiinan meri ja siihen liittyvät salmet (Malakan ja Taiwanin) ovat melkoisen ongelmallisia niihin liittyvien valtaisien taloudellisten intressien vuoksi. Mainitun kalastuksen lisäksi maailman kauppalaivastosta 1/3 kulkee täällä (tonnistolla mitattuna lähes puolet). Päivittäin Malakan salmen kautta kulkee lähes 1,6 miljoonaa kuutiometriä (10 miljoonaa barellia) raakaöljyä pääasiassa Japaniin ja Kiinaan.

Alueen öljyesiintymät ovat huikeita. Varmistettujen esiintymien yhteenlaskettu määrä on hieman yli 1.2 kuutiokilometriä (7.7 miljardia barellia). Esiintymien arvioitu koko on jopa 4.5 kuutiokilometriä (28 miljardia barellia). Toisissa tutkimuksissa on taasen esitetty, että yksinomaan Spratlay saarten esiintymän suuruus on 6 miljardia barellia. Kun muistetaan, että tänään barellin hinta on n. 112 USD niin voidaan vain laskea alueen taloudellinen merkitys. Eli saadaan varmennetut esiintymät 862 miljardiksi USD ja arvioidut 3 136 miljardiksi USD. Eikä alueen arvo vielä päädy tähän. Maakaasuesiintymien suuruudeksi on arvioitu 7 500 kuutiokilometriä ! Jep. Kun kaikki lasketaan yhteen niin alueen rahallinen arvo saattaa nousta jopa 20 000 miljardiin USD (laivaliikenne + kalastus + virkistyskäyttö + öljy + maakaasu).

Rantavaltioiden öljynkulutuksen on arvioitu kasvavan n. 4 % vuodessa seuraavan 20 vuoden aikana. Vuonna 2020 kulutuksen arvioidaan olevan 25 miljoonaa barellia päivässä. Tänään huomattava osa öljystä tuodaan Japaniin ja rantavaltioihin pääasiassa Lähi-Idästä, Afrikasta ja Etelä Amerikasta. Öljyn kulkureitti menee pääasiassa Malakan salmen kautta eteläistä Kiinan merta pitkin. Pienikin häiriö tässä kuljetusjärjestelmässä voi aiheuttaa suuria ongelmia koko maailmantaloudelle. Kaikille osapuolille on siis ensiarvoisen tärkeää, että voidaan hyödyntää alueen esiintymät (sekä Vietnamilla, Kiinalla että Filippineillä on oman talousvyöhykkeittensä puitteissa öljyntuotantoa). Tähän saakka kansainväliset öljy-yhtiöt eivät ole uskaltaneet toimia alueella juurikaan. Syynä on tietenkin alueen määrittelemättömien olojen aiheuttamat riskit.

Arvaat helposti, että alueella on ollut maiden välisiä kiistoja jo kauan. Tässä yhteydessä ei liene tarkoituksenmukaista pohtia kutakin aluekiistaa yksityiskohtaisesti (tulisi melko pitkä lista). ASEAN yleisesti ja Malesia erityisesti on pyrkinyt siihen, että kiistat eivät eskaloidu aseellisiksi. Osa kiisoista on ratkaistu YK:n alaisessa merituomioistuimessa kuten esimerkiksi Singaporen ja Malesian välinen kiista Pedra Brancan ja Middle Rock saarista. Toiset taasen on ratkaistu bilateraalisin sopimuksin. 

Yhdysvallat yleisesti ja Vietnam erityisesti pyrkii multilateraalisiin sopimuksiin jo pelkästään siitä syystä, että moniin alueisiin (kuten Spratlay saariin) on useammalla maalla omat intressinsä ja vaatimuksensa. Vietnam katsoo, että näin voidaan saada aikaan oikeudenmukaisempi luonnonvarojen jako. Tällä hetkellä Filippiinit on nostanut kanteen kansainvälisessä merioikeudessa Kiinan toimista alueella. Vaikka tuleva ratkaisu oikeudessa olisi Filippiineille edullinen, niin oikeuden päätös ei sisällä mitään sanktioita (näitä ei ole olemassakaan). Eikä köyhällä Filippiineillä ole mitään mahdollisuutta valvoa oikeuksiaan eli käydä merisotaa Kiinaa vastaan.

 

 Viime aikaisia tapahtumia alueella

Nyt kuumana käyvä Paracel saarten tapauksen lisäksi on Kiina ja Vietnamin ottaneet aseellisesti yhteen vuonna 1988. Tämä tapahtui ns. Fiery Cross – matalikolla. Paikka on Spratly saaristossa suurin piirtein puolivälissä Vietnamia ja Filippiinien Palawaan saarta. Tällöin kiinalaiset upottivat 3 vietnamilaista alusta ja 88 merisotilasta kuoli.

Öljyporauslautan pystyttäminen Parcalay saarten lähistölle, kuten aikaisemmin tuli jo kerrottua, aiheutti melkoisia käsistä karanneita mielenosoituksia Vietnamissa. Yhdysvallat katsoi Kiinan toiminnan oleen provokaatio. Vähän myöhemmin kiinalainen partioalus törmäsi vietnamilaiseen kalastusalukseen. Alus upposi, kukaan ei kuollut. Kiina jatkoi politiikkansa kesäkuussa tuomalla alueelle 3 lauttaa lisää.

Spratlay saarille Kiina ryhtyi rahtaamaan kesäkuussa hiekkaa ja kiviä. Pyrkimyksenä on kasvattaa saaren kokoa ja tukevoittaa maapohjaa. Tarkoitus on hieman epäselvä. Ehkäpä Kiina rakentaa taloja ja siirtokunnan alueelle: näin se ehkä se pystyisi osoittamaan oikeutensa alueelle YK:n merioikeus artiklojen täyttämiseksi (esimerkiksi niihin on kirjattu että 12 meripenikulmaa rannikosta on täysin omistuksessa ja 200 meripenikulmaa talousvyöhykettä). Tai sitten se rakentaa sotilastukikohdan alueelle ja täysmittaista lentokenttää. Ei oikein hyvältä näytä.

Vuonna 2010 Kiinalaiset pitivät laivaston sotaharjoituksen alueella johon yhdysvaltalaiset vastasivat omalla sotaharjoituksellaan. Vähän aikaa tämän pullistelun jälkeen ehdotti Hilary Clinton, että alueelle pitäisi perustaa konferenssi, jossa kaikki ristiriitaiset vaateet ratkaistaisiin. Kiina vastasi ehdotukseen hyvin tylysti: Pitäköön Yhdysvallat näppinsä poissa alueelta. Myöhemmin amerikkalaiset laativat raportin, jossa he esittivät huolensa Kiinan poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen hegemonian kasvusta määräävään asemaan  alueella.

Raporttia silmäiltyäni n. vuosi sitten ajattelin vain kyseessä olevan USA:n huolen oman aseman menettämisestä. Totta vain osittain. Kiina ihan oikeasti näyttää tekevän täällä ihan mitä haluaa, muiden vain seuratessa sivusta. Kun eivät oikein muutakaan voi.

Tätäkin postausta voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Esimerkiksi kuvailemalla kaikkia diplomaattisia manöövereitä. Ei kai liene tarkoituksenmukaista blogissani käsitellä juurta jaksain aihetta (en tosiaankaan ole mikään maailmanpolitiikan kommentaattori). Asiasta kiinnostunut voinee vierailla aluksi web sivustolla http://www.southchinasea.org. Tämän jälkeen, jos kiinnostusta vielä riittää,  joku voi seurata lukuisten verkkolehtien uutisantia.

Kiina näyttäytyy nyt pahana poikana, joka syö rusinat toisten pullista. Eikä juuri välitä toisten mielipiteistä (tämä nyt on tuskin mikään uutinen). Vietnamilaisille asia on suuri huolenaihe. Pitäisi olla myös Suomessakin kun asia voi eskaloitua suureksi maailmantaloutta ravistelevaksi pankki- tai muuksi kriisiksi.