Luc Da ja vesipuhvelit
Oli kuuma päivä. Ennen Luc Da t(h)ai kylän raitille menoa katsoin sillalta alas jokeen ja näin puhveleiden autuaan ilmeen. Kutsuivat minut uimaan. Ja niin menin, samaan jokeen missä puhvelitkin. Siinä näitä katsellessani ja paimenten pestessä, tuodessa ja viedessä eläimiä jokeen oivalsin jotain tämän eläimen luonteesta. En tiedä onko kukaan pitänyt juhlapuhetta vesipuhvelille syytä olisi varmaan ollut. Nyt kuitenkin pidän: Hyvä vesipuhveli Olen tavattoman onnellinen kun kerran elämässäni sain uida samassa joessa, jossa sinä kylvet päivittäin. Ymmärrän vallan mainiosti ilosi kun astut sorkkinesi veteen askel toisensa jälkeen. Ensin sorkat, sitten polvet, mahanalunen, maha, selkä, kaula ja pää. Hitaasti liut kohti autuasta vilvoittavaa vettä. Lopulta ei sinusta näy muuta kuin pelkkä pää. Itse olen kokenut samaa iloa, autaasta ihannutta samassa paikassa. Katson ilmettäsi ja tiedän miten iloitset jokaisella solullasi ja hermopäätteellä kun nahkaasi hyväilee joen vii