Mikä mies oli Lon Nol
Jos Saloth Sar (Pol Pot) oli Kambodzhan historiassa vaikuttava hahmo, niin oli myös hänen vastustajansa Lon Nolkin. Jos Saloth Saria on hieman vaikea ymmärtää, niin sitä on myös Lon Nolkin. Eikä hän ollut sen vähemmän brutaali kuin vastustajansa, punakhmerit. Hieman joudumme häntä pohtimaan.
 |
| Lon Nol ja hänen paidan alta pilkistävä luodinkestäväksi siunattu t-paita. Kuvaaja tuntematon. |
Hän yleni urallaan pelkästään aktiivisella panostuksella politiikkaan [5]. Jo vuoden 1946 vaaleissa hän johti pientä Khmerien remonttipuoluetta, jonka tavoitteena oli uudistaa maan traditioita eikä suinkaan vaihtaa niitä johonkin ulkopuolelta tulleeseen. Kun Sihanouk oli perustanut vuonna 1955 Sangumin, sulautui puolue heti miten siihen.
Vielä ollessaan kuningas, Sihanouk nimitti hänet tappelemaan nousevaa Issarak liikettä vastaan. Tästä asemastaan korotti Sihanouk hänet armeijan päälliköksi jo vuonna 1955. Armeija oli pääosin muodostunut talonpojista eikä niinkään opiskelleiden perheiden lapsista (armeija ura ei ollut eliitin joukossa juurikaan haluttu). Kun Lon Nolilla oli itsellään myös talonpojan mielenlaatu niin hän tuli hyvin toimeen miestensä kanssa ja näin poliitikot eivät juurikaan pystyneet astumaan hänen ylitseen. Käytännössä armeija oli Lon Nolin eikä Sihanoukin. Seikka, joka oikeastaan jäi prinssiltä huomaamatta.
Hän syntyi vuonna 1913. Hän jakoi monin paikoin samoja piirteitä kuin tuleva vastustajansa Saloth Sar. Kummatkin olivat sangen kunnianhimoisia ja arvelivat olevansa ”oikeita khmerejä” eivätkä oikein pitäneet vietnamilaisista. Hän kehotti sotilaitaan kutsumaan itseään ”mustaksi isäksi” erottuakseen olevansa todellinen khmeri normaalia tummemman ihonvärinsä vuoksi. Lon Nol oli myös aito natsi siinä mielessä, että hän unelmoi puhdistavansa khmerien rodun, kulttuurin ja buddhalaisuuden vieraista saasteista (aivan kuten Hitler kumppaneineen unelmoi puhtaasta Germaniasta ja arjalaisesta rodusta). Hänen mielestään nämä saasteet olivat tukahduttaneet maan energisyyden ja syöneet identiteetin ja maa-alueet. Kolme kuukautta ennen kaappausta hän oli avannut erässä ranskalaisten rakentamassa huvilassa Khmer-Mon instituutin. Täällä hän propagoi aatteitaan, joita oli siihen saakka pidetty vain kuriositeettina. Sihanouk oli hyväksynyt välinpitämättömästi tämän hieman kyseenalaisen keskuksen perustamisen [5]. Täällä Lon Nol saattoi formalisoida okkultismin ja mystiikan täyttämät eksentriset opit Kambodzhan moraalisesta ja historiallisesta perinteestä.
Lon Nolin ja Saloth Sarin yhteisistä piirteistä erityisen silmiinpistävää oli heidän lähes lamaannuttava ylpeytensä ja kuvitelmansa khmerien ylivoimaisuudesta yli koko maailman. Kun Saloth Sar katsoi eteenpäin, nojautuen moderniin ratkaisuun leninistisen imperialismiteorian puitteissa niin Lon Nol katsoi taaksepäin nojautuen pelastuksen olevan menneisyydessä buddhalaisessa perinnössä [5]. Loppujen lopuksi sangen takapajuisessa Kambodzhassa kummallekin lähestymistavalle oli hedelmällinen maaperä. Satoja vuosia sitten Angkoriaanisen imperiumin maa oli kukistettu ja nöyryytetty ensin Siamin alaisuudessa, sitten Vietnamin alaisuudessa, myöhemmin ranskalaiset saapuivat halliten ”laiskoja” khmerejä kun suosivat ”ahkeria” Vietnamilaisia. Kummallekin miehelle oli syntynyt pelko työteliäiden vietnamilaisten pyrkivän vallata heidän oma maansa. Lopulta amerikkalaiset saapuivat tukemaan Lon Nolia, jota punakhmerit kutsuivat amerikkalaisen imperialismin kätyriksi (ja heillä itsellään oli Kiina taasen patruunanaan). Ranskalaisten näkemys kuten aikaisemmin on tullut ilmi, oli siinä, että Kambodzhan maaperä oli heille terra incognita, tuntematonta seutua. Khmereille riitti se mitä maa ja struk (kylä) antoi eivätkä juurikaan olleet kiinnostuneita mitä ranskalaisilla oli heille tarjota. Khmerit vierastivat kaikkea ulkopuolelta tullutta, ihan syystä. Vielä tänään tämä vierastaminen on monelle matkailijalle kouriin tuntuvaa.
Lon Nolille sota oli pyhä sota thamil:etä, pakanoita vastaan[5]. Hän uskoi olevansa Buddhan valtuuttama johtaja, jonka tehtävänä oli säilyttää buddhalaisuus Kambodzhassa. Pakanuuden ruumiillistumana oli hänelle vietnamilaiset. Sota ei rajoittunut sotatantereelle taisteluna NVA:n ja NLF:n (Vietcongin) joukkojen kanssa vaan koski kaikkia vietnamilaisia.
Hän (kuten Saloth Sarkin) oli natsi myös siinä mielessä, että hyvin nopeasti valtaantulonsa (jo loppuvuodesta 1970) jälkeen hallinnosta muodostettiin hyvin autokraattinen, jonka johtajana oli yksinvaltainen diktaattori ja jossa väkivalloin tukahdutettiin oppositio. Ehkäpä tärkeimpää syynä tällaisen yhteiskunnan muodostumiseen oli maassa käyty sisällissota ja amerikkalaisten lähes sokea poliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen tuki Lon Nolille. Suurlähetystössä oli oikeastaan vain yksi mies, poliittinen virkamies William Harben, joka näki hieman syvemmälle Lon Noliin ja hänen muodostamaan yhteiskuntaan. Hän lähetti luottamuksellisen teleksin Washingtoniin otsikoituna ”The Anthropolitical Lon Nol”. Viestissään hän totesi [5]:
”Lon Nol oli kaiku ennen ääntä – syvä alemmuuden tunne naapurinsa Vietnamin ja Kiinalaisen talouseliitin edessä herättää hänessä myytin periytymisestään menneisyyden temppelien rakentajista. Luopuessaan noituudesta (Angoriaanisen kunnian uudelleen syntymisestä) voisi se lisätä kansallista ylpeyttä jo vahvistaa etnisen identiteetin tunnetta niiden ihmisten sieluun, joita on liian monta, jotta he voitaisiin siirtää jonkinlaiseksi autonomiseksi alueeksi á la russe (kuten venäläiset tekivät eestiläisille) osana vietnamilaista imperiumia ja liian heikko jotta heitä voitaisiin käyttää perustana ulkopuolen valloitukseen”.
Harben ei ehkä tiennyt että rintaman toisella puolen, punakhmerien sieluissa, esiintyi samanlainen menneisyydestä Angkoriaanisesta suuruudesta ammentava vire, tosin ilman noituutta. Punakhmerit osasivat taitavasti muokata tämän vireen Marksilais-Leniniläisiin doktriineihin. Khmerit olivat heidän mielestään nukkuneet 1000 vuotta sitten Angkoriaanisen imperiumin ja nyt he vallankumouksen myötä heräsivät. Harbenin näkemyksen alkuosa toteutui jo Lon Nolin aikakaudella, sekä kiinalaiset että vietnamilaiset saivat kärsiä rasistisista vainoista, kuten tuonnempana näemme. Punakhmerien saavuttaessa voittonsa niin ennusteen jälkimmäinen osa toteutui, he ovat liian heikkoja käydäkseen sotaa Vietnamia vastaan, yrityksistään huolimatta. Vietnam lopulta valloitti maan mutta Vietnam ei kyennyt liittämään maata osaksi omaa imperiumiaan (kuten se ei kyennyt tekemään 1800 luvullakaan vrt postaus Kambodzha muotoutuu: 1800 luvun alku ). Tähän liittämättömyyteen on kyllä monia muitakin syitä kuin khmerien kansallinen ylpeys. Vielä tänään maassa kukoistaa vahva anti-vietnamilainen henki, siitäkin huolimatta että maan johtaja Hun Sen on vietnamilaisten istuttama nukke.
 |
| Lon Nol esikuntineen kuvaaja tuntematon |
Lon Nol oli komentaja, joka oli aina nöyrästi ottanut vastaan määräyksiä. Nyt hän oli kaappauksen jälkeen uudessa tilanteessa johtamassa armeijaa ja antamassa määräyksiä. Vaikka hän suosi amerikkalaisia Kaakkois-Aasiassa, niin hän oli luonnut henkilökohtaisen omaisuuden myymällä neuvostoliittolaisia ja kiinalaisia aseita ja elintarvikkeita vietnamilaisille kommunisteille, NLF:lle ja NVA:lle.Vaikka olikin aito rasisti, niin se ei kuitenkaan estänyt busineksen tekoa, money talks kuten tiedetään. Hän oli harras buddhalainen, joka näki sodan olevan taistelua kommunismin pahuutta vastaan. Hän kuten myös amerikkalaiset katsoivat kommunistien olevan pakanoita (nonbelievers).
Jo heti vallankaappauksen jälkeen Lon Nol ryhtyi johtamaan taisteluita rajaseuduilta sisämaahan vetäytyneitä NLF:n sissejä ja NVA:n sotilaita vastaan. Tässä hän osoitti kyvyttömyytensä ja ymmärtämättömyytensä sotilaallisista realiteeteista. Hän muutti sodan ristiretkeksi vietnamilaisia pakanoita vastaan ja palauttamaan muinaisen Angorianisen kunnian takaisin sekä levittämään puhdasoppista buddhalaisuutta. Taktiikka oli täysin järjetöntä (kuten tulemme tuonnempana huomaamaan uudelleen kirjoitetussa postauksesta sisällissodasta). Esimerkiksi pyhän muistomerkin suojeleminen oli tärkeämpää kun rintamilla saavutettava voitto. Muutamassa kuukaudessa yli puolet maasta oli menetetty pohjoisvietnamilaisille ja heidän liittolaisilleen punakhmereille. Nuoria poikia jopa lapsia värvättiin sotimaan, heille annettiin 24 tunnin pikakoulutus ja siitä vain heti rintamalle. Kun yksi vastaperustettu joukko-osasto lähetettiin Etelä-Vietnamiin saamaan sotilaskoulutusta, kieltäytyi australialainen upseeri antamasta sitä heille, toteamalla ”Hehän ovat vasta lapsia”. Tähän saattaja oli todennut: ”Mutta heillä on sitä vahvempi isänmaalinen palo”.
 |
| Khmerin tasavallan lapsisotilas vahtimassa FUNKiin kuuluvaa vankia. Taustalla veistä pitävän miehen tehtävä on hieman epäselvä. Kuvaaja tuntematon. |
Lon Nol jakoi monia animistisia ja okkultisia käsityksiä talonpoikien kanssa. Läpi elämänsä hän kantoi lukuisia talismanneja, taikakaluja, joista tärkeimmän oli kotikylän noita antanut hänelle. Sisällissodan aikana hän oli maalauttanut eriskummallisia kuvioita teepaitoihinsa. Näiden piti suojella luoteja vastaan. Kerran kun William Harben, suurlähetystön virkamies, halusi tavata Lon Nolin ja tämän t-paidan oli mies kuitenkin matkoilla. Palvelija näytti kuitenkin hänelle Lon Nolin kuvioidun paidan. Hän otti valokuvan ja arveli että niitä pitäisi varmaan painattaa lisää sotilaille. Tähän totesi palvelija, ettei se oikein hyvin käynyt päinsä kun muuan noita oli siunannut sen luodinkestäväksi [133].
[Latojan huomautus: Harbenin tutkielma The Association for Diplomatic Studies and TrainingForeign Affairs Oral History Project, [133] on ihan hauskaa luettavaa diplomatian keittiöpuolelta, tarinoita joita ei kerrota lehdistölle, kauniita naisia, dollarinippuja, ryyppäjäisiä ja muuta kinostavaa].
Vallankaappauksen jälkeen hän heittäytyi kuningataräidin jalkojen juureen pyytäen anteeksiantoa. Mies kun katui syvästi asettumisesta prinssiä vastaan (seikka on yksi argumentti sille, ettei kaappaus olisi ollut Sihanoukin orkestroima toinen on myös se että Lon Nol hyvin vastahakoisesti teki lakialoitteen prinssin erottamiseksi). Myöhemmin kuin hän sai aivohalvauksen, uskoi hän sen johtuvan asettumisesta prinssiä vastaan.
Kun Lon Nol henkilökohtaisesti oli ajautunut kriisiin kapinoimalla prinssiä vastaan ja kun valtakunta oli sisällissodassa, jossa ”pahuuden lähettiläät”, vietnamilaiset ja punakhmerit, olivat vallanneet suuria alueita maastaan, hän kääntyi entistä voimakkaammin mystisiin, okkultistisiin ajatuksiin ja mietteisiin. Hän kehotti kansalaisia liittymään armeijaan oppiakseen ”esi-isiemme harrastamaan okkultisen tieteen, joka mahdollistaa pakenemaan vihollistemme tulta”. Tällainen tiede sisälsi maagisia loitsuja, astrologiaa, piirrosmerkeillä täytettyjä amuletteja, viholliselta suojaavia tatuointeja jne. CIA:n johtajalle William Collbylle hän vakuutti ”sodalla olevan henkinen perusta, joka on johdettavissa Angkorin kunnian päivistä”. Niinpä pääkaupungin puolustukseksi levitettiin kaduille eri värisiä hiekkoja, vihollisen karkottamiseksi. Hänellä oli sotilaallisena neuvonantajana, kenraalien ohella, muuan buddhalainen munkki Mam Pruni Mani. Tämä väitti olevansa jälleensyntynyt 1200 luvulla eläneestä legendaarisesta Jayavarman VII kuninkaasta.
Voitto oli varmaan lähellä Lon Nolin salatieteisiin perustuvilla opeilla. Tosin jotkut (Lon Nolin upseereista) epäilivät näkemystä hieman. He uskoivat amerikkalaisten dollarihanojen avautumisen olevan monin verroin tehokkaampi keino saavuttaa voitto. Hana olikin sangen runsaskätinen. Monet upseerit tulivat rikkaaksi näillä avustuksilla. Monet myivät sotatarvikkeita viholliselle, jolla oli runsaasti käytettävissä Kiinan lahjoittamia varoja näihin hankintoihin. Sotilaille maksettiin amerikkalaisten avustuksilla palkat. Monet joukko-osastot olivat kirjanpidollisesti paljon suurempia kuin tosiasiassa olivat. Kaatuneiden määrää ei kirjattu huolellisesti ylös. Ennen kaappausta armeijan koko oli likimain 35 000 miestä, nyt yhtä äkkiä, lähes yhtenä yönä, se oli kasvanut pitkälti toiselle sadalle tuhannelle ja jatkoi haamukasvuaan. Palkkarahat näistä haamusotilaista, kuolleista sieluista, päätyivät upseereiden taskuihin. Juuri ennen Phnom Penhin kaatumista monet näistä rikastuneista pakenivat maasta rahoineen päivineen. Vaikka FUNK:n kapinasotilaat eivät saaneet pennin latinkiakaan palkkoina, niin monet alun perin kaappauksen kannattajista, kaaoksen syventyessä Phnom Penhissä, muuttivat vapautetuille alueille liittyäkseen kapinnallisiin.
Siviilit uhreina
 |
| Vangittu vietnamilainen [kuvaaja tuntematon] |
Ranskan siirtomaavallan perintönä maassa eli yli puoli miljoonaa vietnamilaista, pääasiassa ammattimiehinä, kauppiaina, riksakuskeina yms. Yleensä nämä olivat yhtä antikommunistisia ja konservatiiveja kuin Lon Nolin hallinto mutta olivat, pahaksi onnekseen, rodultaan vietnamilaisia. Näin ne joutuivat Lon Nolin mielessä luokkaan "perinteiset viholliset"[5].
Hyvin pian kaappauksen jälkeen ilmestyi vietnamilaisten omistamien kauppojen ikkunoihin tylyjä merkkejä, joissa kysyttiin omistajien lojaalisuutta. Juorukampanjoita laskettiin liikenteeseen. Näillä pyrittiin boikotoimaan kaikenlaisia vietnamilaisia liikeyrityksiä ravintoloista autokorjaamoihin [5]. Huhtikuussa 1970 Lon Nol määräsi armeijansa rakentamaan pidätyskeskuksia kaikille Vietnamin kansalaisille. Sotilaat saartoivat vietnamilaiset ja siirsivät heidät suuriin hylättyihin rakennuksiin. Näissä heitä pidettiin vankeina. Suurin osa pakotettiin pitkälle exodukselle pois maasta. Exodus oli lopulta monille onni kun punakhmerit astuttuaan valtaan jatkoivat vietnamilaisten vainoa entistä raaempana.
Nopeasti kampanja muuttui väkivaltaisiksi joukkovainoksi. Hallitus hyväksyi 30 000 vietnamilaisen pidätyksen. Näistä 7 000 vangittiin syytettynä maanpetoksesta. Tarinoita rasistisista murhista alkoi saapua Phnom Penhiin. Huhtikuun 10 Prasautin kylässä Lon Nolin sotilaat tappoivat summittaisesti 89 vietnamilaista. Sen jälkeen alvariinsa saapui pääkaupunkiin vahvistamattomia kertomuksia vietnamilaisten murhista eri puolilla maaseutua.
Huhtikuun 24 armeija tunkeutui yhteen suurimmista katolisten vietnamilaisten asuttamaan yhteisöön Chrui Changwariin. Sotilaat saapuivat yöllä ja veivät n. 800 miespulista työläistä. Uhrien kädet sidottiin takaa ja ohjattiin odottaviin veneisiin. Sotilaat teloittivat jokaisen ja heittivät ruumiit Bassac jokeen. Päiväkausi veriset paisuneet ruumiit kelluivat vedessä varoituksena kaikille Khmerien tasavallassa eläville vietnamilaisille.
Kansainvälinen lehdistö kirjoitti laajasti näistä murhista. Syntyi kansainvälinen paheksunta, tietenkin, ja USA:n lähetystö protestoi Lon Nolille. Näistä verilöylyistä totesi myöhemmin (1987) USA:n vasta maahan saapunut suurlähettiläs Emory C. Swank: ”meidän olisi pitänyt ottaa nämä verilöylyt enteenä siitä miten asiat tulevat tapahtumaan”. Lopulta Lon Nol karkotti maastaan 350 – 400 tuhatta vietnamilaista, pääasiassa kohti sotaa käyvään Vietnamiin.
Nämä murhat järkyttivät heikkoa allianssia Nguyen Van Thieun johtaman Etelä-Vietnamin ja Lon Nolin johtaman hallituksen välillä (välien rikkoutuminen oli viimeinen asia mitä USA olisi halunnut). Nämä murhatut vietnamilaiset olivat lojaaleja Thieulle ja Thieun sotilaat sotivat myös Pohjois-Vietnamilaisia ja NLF:n joukkoja vastaan. Lon Nol selitti toimiaan kylmäkiskoisesti toteamalla etteivät he voineet erottaa NLF:n sissejä paikallisista siviileistä. Näin alkoi Saigonin ja Phnom Penhin välinen syyttely. Näin Etelä-Vietnam sai legittimin syyn tunkeutua maahan. Ensisijaisena syynä oli kuitenkin se, että nämä USA:n tukemat etelävietnamilaiset jahtasivat USA:n murskaavan ilmatuen avulla NLF:n ja NVA:n joukkoja.Phnom Penh syytti heidän varastaneen ompelukoneita, riisiä, autojen varaosia jne. 100 000 dollarin edestä. Kun osasto eteni Phnom Penhin saakka, syntyi pieniä kahakoita vietnamilaisten ja Lon Nolin joukkojen välillä.Invaasio oli todella brutaali kuten tulemme tuonnempana havaitsemaan.
Aivan kuten Harben oli ennustanut niin Lon Nolin rasismin uhrit eivät olleet vain vietnamilaiset vaan myös kiinalaiset saivat kokea maan johtajan hilpeitä stereotypioita. Paikallisissa lehdissä kampanjoitiin ahneista kiinalaisista. Heidän pojat eivät liity armeijaan ja kauppiaat pyrkivät hyötymään sotatilasta kasvattamalla hintoja - väitettiin. Heidän lojaalisuutensa Khmerien tasavallalle oli epäilyttävää jne. Eräs lehti varoitti, että Phnom Penhin kiinalaiset voisivat kohdata samanlaisen ”happaman matkamuiston” kuin mitä kiinalaiset saivat kokea Indonesiassa. Täällä heitä teurastettiin runsain mitoin vuoden 1965 kansannousun yhteydessä.
Eipä ole paljoa hurraamista Lon Nolissa.
Artikkelin lähteet löydät täältä.