Tanssin riemua
Aivan niin, thaimaa mainostaa näitä houkutellessaan ulkomaisia matkailijoita. Harvemmin moni kuitenkaan tulee ajatelleeksi, että tanssityyli syntyi alunperin Khmerien hoveissa Angkorissa ja on hyvin vanhaa lainaa Intiasta ja mahdollisesti Champasta. Tanssijattaren jonka tällöin olet nähnyt, tanssii melko varmasti ns. Aspara tanssia, missä taivaalliset nymfit ovat syntyneet tanssiakseen jumalille. Tanssi, nykytietämyksen mukaan, on syntynyt Intian hoveissa jo niinkin varhain kuin 100 luvulla. Nykyään tanssia pidetään Khmer kulttuurin ikonina, siitäkin huolimatta, että Thaimaa mainostaa sitä. Kun Siamilainen Ayutthaya valloitti Angkorin 1431, ottivat he lähes 90 000 vankia, joista huomattava osa oli hovimuusikoita ja -tanssijoita. Joten usko vaan, tanssilaji syntyi Kambodzhassa vaikka thaimaalaiset mitä väittäisivät. Toki vuosien saatoissa tyylit hieman kehittyivät toisistaan erilleen. Vain hyvin tarkkaavainen katselija erottaa thaimaalaisen ja kambodzhalaisen version toisistaan. Näitä erottavina tekijöinä ovat esimerkiksi jäsenten liikkeet, asusteet ja päässä kannettava kruunu.
Klassinen thaimaan hovitanssi on siis kovin paljon velkaa Angkorille. Nykyisin klassinen Thaimaa-Kambodzlainen hovitanssiesitykset sekä monet kansantanssiesitykset sisältävät myös tanssiteatteria, jolla esitetään jokin tietty tapahtuma tanssin keinoin. Olennainen - tutkijoita askarruttava - kysymys onkin, kehittyikö myös hoveissa esiintyvä tanssiteatteri yksinomaan Siamissa. Myöhemmin, kun Siam melkein nieli Kambodzhan, siirtyikö tämä teatteri taasen Kambodzhaan takaisin kuten monet uudemmat Aspara tyylit ovat tehneet. Emme siis tiedä varmuudella harrastivatko Angkorin hovit ja temppelit tanssiteatteria. Kysymys on sikäli relevantti kun monet Angkorin reliefit esittävät asetelmia, joiden helposti voidaan nähdä olevan jonkinlaista teatteria.
Varmuudella kuitenkin tiedämme, että kun Khmerin kuningaskunta ajautui laskusuunnalle, niin Thaimaalla oli suuri vaikutus kaikelle sille kulttuurille mitä Kambodzhan (köyhtyneissä) hoveissa esiintyi. Onkin sanottu, että jos joku haluaa etsiä muinaisen Khmer kulttuurin jäännöksiä, hänen pitäisi katsoa Thaimaaseen, mutta etsiessään thai kulttuurien jälkiä Ayutthaya ajanjaksolta hänen pitäisi katsoa Kambodzhaan.
Tänään Kambodzhassa esiintyy monia eri tyyppisiä tansseja. Puhdasta tanssia kutsutaan robamiksi, muinainen tanssia taasen robam moraniksi, tanssi näytelmiä kutustaan lakhoniksi ja klassista tanssia taasen kutsutaan lakhon kbach boraniksi. Viimeksi mainittu on se, jota mieluusti esitetään lännessä klassisena traditiona ja on kuulunut hovien ohjelmaan jo vuosisatoja (josta yksi esimerkki on mainittu Aspara kaikkine muunnelmineen). Kuten jo tuli mainittua niin täsmällistä yhteyttä nykyisen tanssin ja muinaisen Angkorin välillä ei tiedetä muilta osin kuin mahdollisesti muuntuneen Asparan suhteen. Esimerkiksi kun kuningas Ang Duong (1796 – 1859) oli pakolaisena Thaimaassa. Hänen väitetään asettaneen uusia muotoja perinteiseen tanssiin kun oli kovasti ihastunut niihin tansseihin, mitä oli nähnyt Thaimaassa. Hän jopa muokkasi tanssijoiden asusteita uusiin kuosiin.
Klassiset hovi- ja temppelitanssit
Intialainen kulttuuri purjehti aluksi Kambodzhan väitettyyn alkukotiin Funaniin (n. 150 – 550 jaa) ja tämän seuraajaan Chenlaan (550 – 800). Jo silloin kukoisti intialainen buddhalaisuuden muoto (vajrayana) ja erityisesti hindulaisuus Shivan ja Vishnun palvonnan muotoina. Lopulta koko Intiasta lainana otettu kulttuuri sai loistoaikansa kuningas Jayavarman II (790 - 835) hallitessa maata ja muodostaessa suuren Angkorin imperiumin (kuten tuonnempana selvinnee). Hänen väitetään saapuneen Javasta. Nykyään ajatellaan Java:lla tätä nykyisen Indonesiaan kuluvaa saarta mutta toisaalta monet ovat arvelleet hänen saapuneen Champasta eli nykyisen Vietnamin itärannikolta. Hänen aikainen Champa oli jo hyvin hindusointunut. Saapui hän sitten mistä tahansa, niin hän toi mukanaan suuren hindulaisuuden vaikutuksen kaikkine muotoineen eikä pelkästään temppeleinä ja palvelumuotoineen.
Taivaassa asuvina, lentokykyisinä ja jumalten palveluksessa olevina yliluonnollisina olentoina monet länsimaiset vertaavat heitä enkeleihin. Toisinaan joitakin Asparoita verrataan antiikin Kreikan muusoihin kun kaiken kaikkiaan heitä eli Indran hovissa 26 erilaista, joista jotkut vastaavat eri puolia esittävistä taiteista, draamasta ja tanssista. Jotkut Asparat ovat pelastaneet maailman kuten Tilottama pelasti kaikkeuden kahden keskenään raivoavan demoni veljen tihutöiltä. Intian klassiset eepokset sekä Rigveda että Mahabharata tuntevat Asparan kuten myös klassinen intialainen esittävän taiteen tutkielma Natya Shastra (kirjoitettu joskus 200 eaa ja 200 jaa välisenä aikana).
Asparat muodostavat merkittävän aiheen Angkorin ajalta peräisin olevissa kivenhakatuissa reliefeissä ja patsaissa. Kuitenkin kaikki naispuoleisia hahmoja esittävät veistokset eivät ole Asparoita. Vain ne, joiden katsotaan tanssivan ovat heitä, kun taasen muut ovat devatajoita. Devatat ovat kuvattu enemmän tai vähemmän staattisiksi paikallaan oleviksi hahmoiksi. Angkor Watissa, suurimmassa ja komeimmassa temppelissä, on kuvattu kumpiakin. Devatoja ja asparoita on siellä viimeisimpien laskelmien mukaan hakattu kiveen 1796 kappaletta. Eri Angkorin naishahmojen tyylilisistä eroista ja kvalitatiivisesta analyysista kiinnostunut saattaa ottaa käteensä Sappho Marchalin kirjan Costumes et parures khmèrs d’après les devatâ d’Angkor-Vat vuodelta 1927 (kirja on englanninettu ja julkaistu uudelleen 2006 nimellä: Khmer costumes and ornaments of the devatas of Angkor Wat, Orchid press 2006). Tarkkaavainen katselija ehkä kiinnittää huomiota oheisen kuvasarjan asparoiden kasvonilmeeseen, he hymyilevät sangen viekoittelevasti (devatat ovat paljon vakavampia).
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
Näiden patsaiden ohella kiveen on hakattu paljon tekstuaalisia kuvauksia. Näistä nykyajan tutkijat ovat päätelleet tanssin ja teatterin olleen hoveissa ja temppeleissä keskeinen osa muinaisten khmerien sivilisaatiota (eipä ole juurikaan ihme, että siamilaiset havittelivat näitä esiintyjiä). Englantilainen arkeologi Charles Hingham tutki tanssiin liittyviä tekstejä (monen muun asian ohella) alkaen 6 vuosisadan Chenlasta ja angkoriaanisen sivilisaation huippuaikaan kuningas Jayavarman VII (1181 - 1220) saakka. Hänen mukaan eräs varhainen Chenla kirjoitus mainitsee temppelille annetun 17 tanssijaa lahjaksi. Näyttäisi siltä, että – intialaisen perinnön mukaisesti – työllistämällä tyttöjä temppelitanssijattarina on eräs keino saavuttaa Khmer yhteisössä suurta mainetta, merkittävää sosiaalista statusta (aikansa pop-idoleita). Tässä on huomattava, että jo Chenlan aikakaudella esiintyi myös miespuoleisia tanssijoita. On kuitenkin hieman epäselvää, mikä näiden miesten osuus oli esityksen kokonaisuudessa, ehkäpä vain täydentäviä statisteja. Jayavarman VII aikana tanssiryhmät olivat kasvaneet kooltaan melkoisesti. Esimerkiksi tutkitut kirjoitukset mainitsevat Ta Phnomin temppelissä muiden työntekijöiden ohella olleen 615 naispuoleista tanssijatarta ja Preah Khanin temppelissä määrä oli jo 1000. Kun kuninkaan poika listasi isänsä aikaansaannoksia kirjoituksissaan, mainittiin niissä 1622 naispuoleista tanssijatarta. Kirjoitukset myös kuvaavat tanssijattarien sosiaalista statusta. Kirjoitusten mukaan heitä saapui yhteiskunnan kaikilta tasoilta, joten tanssijattareksi päätyminen oli monelle köyhälle suuri arvon nousu.
Kun Angkor Watissa (ja muualla) katsoo jättimäisiä reliefejä, jotka monet kuvaavat Hindu myyttejä kuten maitomeren kirnuamista (josta tuloksena on Amrita, kuolemattoman elämän nektari) herää tietenkin kysymys, ovatko nämä myytit myös esitetty jonkinlaisena tanssiteatterina muinaisissa khmerien hoveissa. Sitä emme tiedä – ainakaan varmuudella. Kysymys on sikäli ajankohtainen, että monissa reliefeissä hahmot on esitetty tyyliteltyinä istuma ja ratsastusasennoissa. Samanlaisissa mitkä näkyvät monissa klassissa tanssidraamoissa sekä tämän päivän Kambodzhalaisissa että (eritoten) Thaimaalaisissa esityksissä.
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
Eräs sangen suosittu tanssi on Sovann Macha, missä esitetään yksi episodi Ramayana eepoksesta. Tanssi on alunperin syntynyt 1800 luvulla, kuninkaalisen baletin luomuksena. Sen esi-isänä on ollut kylissä esitetty nukketeatteri. Tässä valkoinen apinan muotoinen hahmo, Hanuman, rakastuu mereneitoon. Hanuman on matkalla pelastamaan Sitaa, Raman vaimoa. Matkallaan hän saa tietää että Sita on ryöstetty ja kätketty Lankaan. Hanuman ilmoittaa asiantilan Ramalle, joka käskee Hanumania rakentamaan sillan, jotta Rama voisi sotajoukkoineen hyökätä Lankaan. Hanuman apinahahmoisine apulaisineen yrittää rakentaa sillan. Mutta aina kun hän oli heittänyt sillan rakennusaineena käytetyn kiven veteen, niin seuraava päivänä se on hävinnyt. Rakentamisesta ei taida tulla mitään. Tutkittuaan asiaa Hanuman huomaa merenneitojen olleen asialla. Hanuman yrittää lähestyä neitojen johtajaa. Yritykset ovat melko turhia, kun tämä aina pakenee. Lopulta Hanuman huomaa rakastuneensa neitoon ja vaihtaa taktiikkaa. Neito vastaa tähän rakkauden kaihoon ja lopulta he ovat yhdessä meren pohjassa. Täällä Hanuman kertoo, mitä varten hän on rakentamassa siltaa. Hän kertoo Sitan ryöstöstä, Raman sekä Sitan isän Ravanan välisestä taistelusta. Hän oli saanut määräyksen rakentaa silta seitsemässä päivässä tai muutoin hän menettäisi henkensä. Hanuman kysyy miksi merenneito varastaa kivet. Neito kertoo hänen olevan Ravanan tytär Suvannamaccha. Kun Ravana näki Hanumanin rakentamassa siltaa, käski Ravana neitoa estämään rakentamisen. Lopulta neito rakastui myös Hanumaniin ja antoi tämän jatkaa työtään. Neito apulaisineen myös palautti varastetut kivet. Heidän liitostaan syntyi poika Macchanu (tämä onkin sitten toinen juttu).
Toinen suosittu tanssiteatteri esitys on Preah Thong ja Neang Neak legenda. Tämä kertoo Kambodzhan syntymisestä kun khmerien kielellä Preah Thong on Kauynda brahmani ja Neang Neak on Soma prinsessa (kts. legendasta postausta Miten Kambodzha syntyi). Itse tanssi esitys on sangen pitkä ja turisteille usein esitetään vain katkelmia tästä. Juutubessa onkin nähtävissä koko runsaan tunnin mittainen esitys otsikkonaan Khmer Classical Dance: Story of Preah Thong Neang Neak
Esityksessä kieltämättä on tyyliä. Jos Angkorin hoveissa on aikoinaan esitetty edes jotain tämän tyylistä, niin on vain todettava, heillä olleen syvä ja hienostunut näkemys liikkeiden sulavuudesta ja koreografiasta. Ei tosiaankaan tarvitse olla balettiin ja tansseihin erikoistunut snobisti, jotta voisi ihailla esityksen sulavuutta.
Kansantanssit
Lopulta näkemässäni esityksessä oli myös paljon kansantansseja. Osa näistä oli samanlaisia mitä näin jo Vietnamissa (kts. postausta Mai Chau onnellisten kylät ). Nykyään monet arkeologit ja antropologit arvelevat monien maan viljelyyn ja kalastukseen läheisesti liittyvien tanssien (kuten Ang Rot tanssi) olleen kovin vanhoja, joilla pyritään herättämään maan henkien halu tuottaa suuri sato ja ahdin tuottamaan suuri kalansaalis. Perusteena heillä on se, että ei kovin kauan aikaa sitten monet viljelijät olivat uskonnoltaan enemmän tai vähemmän animistisia. Tanssin, nämä vakavat ryppyotsaiset tutkijat, kun kuvittelevat olevan jonkinlaisia riittejä, hartausmenoja. Sanoisin kuitenkin heille: Höpö, höpö. Selitys tuokin.
Tanssiminen on aina ollut ihmiselle ominainen seurustelu- ja esitysmuoto. Osoitus elämänilosta, ihmisille tyypillinen tapa rentoutua, tavata vastakkaista sukupuolta ja juhlia. Tematiikka aasialaisessa kansantanssissa pikemminkin on otettu siitä maailmasta, missä he elivät ja näin erilaisiin juhlapäiviin haluttiin liittää jotain arkipäivästä jalostettua tapahtumia. Pikemminkin pitäisi ajatella, että meillä tyypilliset tanssimuodot kuten tanhuaminen, valssi, foxtrot, poloneesi, jive, katrilli, menuetti, franseesi, purppuri, polska ja monet muut ovat meidän köyhyyttä kun emme ole osanneet kehittää arjen tematiikkaa tansseihin. Emme siis juhlista ja pyhitä arkea juhlapäiviin. Eikä meillä oikeastaan ole ollut juurikaan tanssiteatteria. Se vähäinen mitä on ollut, kuten baletti on pidetty sangen elitistisenä (nykyään – luojan kiitos – asia on jo muuttunut ja tanssiteatteri on tärkeä osa esittävää kulttuuria).
Osa tansseista oli hyvin kurinalaisia ryhmätansseja ja osa taasen oli paritansseja, joissa haluttiin kertoa jokin tarina. Myös puhtaita seurustelutansseja esitettiin. Varmaankin jos pääsisi joskus näkemään tansseja muualla kuin esityslavoilla olisi seurustelutanssien osuus suurempi (en tiedä).
Please install the Flash Plugin version 11 or higher
En sen enempää ala kutakin tanssia tässä erittelemään, lukija saa varmaan jonkinlaisen mielikuvan yo. diasarjasta.
Mielenkiintoista olikin havaita, että monet tanssit kuten kylvötanssi tai kalastustanssi olivat samanlaisia kuin näin Vietnamissa. Kansanperinteet ovat kulkeutuneet kansoilta toisille yli kielirajojen. Yksi yhdistävä tekijä saattaa olla se, että Vietnamissa näkemäni tanssit olivat osittain perintönä tai-kansalta, jotka ehkäpä ovat vaelluksinaan (Kiinan Yuannin maakunnasta) kohti etelää opettaneet nämä muille. Kalastustanssi, missä miesten rekvisiittana ovat jonkinlaiset sumput lienee varmaankin lainaa kadonneesta champa kulttuurista. Champalaiset kun runsain mitoin pakenivat maasta Dai Vietin hyökättyä sinne 1400 luvun lopussa sekä Annamiten vuorijonon yli että Mekongia pitkin.
Kaiken kaikkiaan: Phnom Penhin historiallinen museo ja tanssiesitykset olivat itselleni kaupungin kohokohtia, jotka jättivät syvän vaikutuksen. Suosittelen jos kulmille eksyt.