Lak järvi

Buon Ma Thuot on siis Dak Lak läänin pääkaupunki. Täällä on satunnaiselle turistille paljon nähtävää kuten aikaisemmin selvisi. Monille kaupunki on tukikohta kun halutaan käydä katsomassa vesiputouksia, norsuja, etnisiä museoita jne. Turismi on läänille suuri tulonlähde ja sitä pyritään myös kehittämään. Vierailijat eivät pelkästään ole ulkomaisia vaan Vietnamin elintason kasvun myötä myös kotimainen matkailu on kasvussa. Vuonna 2011 matkailijoita läänissä oli 310 000 kun taasen vuonna 2014 vierailijoita oli jo 467 000. Näistä määristä ulkomaisten osuus on alle 10 %. Matkailu on kahvin ja teen ohella yksi läänin talouden kivijaloista.

Siinä kun Buon Ma Thuot, kahvin kaupunki, antaa itsestään varakkaan, melko pyylevän, vaikutelman niin ympäristö on jo hieman köyhempää. Ehkäpä tämä johtuu kuten aikaisemmin pohdittiin etnisyyden suhteesta köyhyyteen. Toisaalta kasvanut matkailumäärä erityisesti Buon Ma Thuotiin tuo kyllä mukanaan myös palveluita ja kohentunutta infrastruktuuria antaen näin vaikutelman pyylevyydestä ja varakkuudesta. Monet tapaamani rannikkoseudun Vietnamilaiset kehuivat käyneensä läänissä paossa rannikon kuumuutta.

Läänissä on suuri järvi. Kuinkas ollakaan järven nimi on Hồ Lắk (Hồ = järvi, joten olisikohan suomeksi Lak järvi, englanniksi kuitenkin Lak lake, ). Paikka on 40 kilometriä Buon Ma Thuotista etelään. Järvi on vietnamilaisten silmiin suuri mutta suomailaisiin silmiin taasen pieni. Paikka on kehuttu ja matkan varrella. Sinne siis, matkalla tarujen Saigoniin.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Vaikka Lak järven ympäristössä vierailee jossain määrin turisteja niin eipä juuri turismin lieveilmiöitä näy. Ei taskuvarkaita, ei ilotaloja, ei rihkama kauppiaita, ei turistin rahojen himoitsemista. Vain ystävällisiä M'ong ihmisiä. Ulkomaalaisia täällä käy kuitenkin siinä määrin, ettei heitä juurikaan ihmetellä maailman kummallisimpana otuksena. Huomattava osa turisteista on näitä Easy Rider matkaajia, eli ovat vuokranneet moottoripyörän kuljettajineen. Yleensä kierretään hieman Etelä -Vietnamia ympäri. Tänne tullaan pakolliselle norsu ratsastukselle ja ihailemaan järveä. Kas kun matkailumainoksiin on onnistuttu ikuistamaan muutama sopiva auringonlasku kuva.

Väki, joka asustaa alueella on M'ong-etniseen ryhmään kuuluvia ihmisiä. Valtaosa oheisissa kuvissa esiintyvistä ihmisistä ovat myös geneettisesti M'ong väkeä, josta voinet nähdä eroja muihin aikaisemmissa kuvissa esiintyneisiin ihmisiin. Esimerkiksi Kontumissa näkemäni Bahnar ihmiset ovat ihon väriltään tummempia. Täällä, kuten huomaat, nenä on silmiinpistävän leveä, tukka suora, päänmuoto hieman suipompi ei kuitenkaan yhtä suippo kun pohjoisessa tapaamani Tai-Kadar ihmisillä. Pituudeltaan ovat myös lyhyempiä kuin vaikkapa Kinh ihmiset. Sormet ja varpaat lyhyempiä kuin vaikkapa pohjoisen Tai Kadar ihmisillä (joilla nämä olivatkin silmiinpistävän suuret). Tutkimalla kuvia ja vertaamalla aikaisempiin huomaat itsekin eron. Nyt sitten tiedät, minkä näköisiä ovat M'ong ihmiset. Paikkakunnalla asui muutama vanhempi ihminen, jotka eivät osanneet mitään kieliä, ei edes Vietnamia. Heille lapset, lapsenlapset tai naapurit kääntävät muutaman pakollisen asiapaperin. Läpi koko maan ulottuva peruskoulu on muuttanut asiat hyvin paljon. Englannin kielen opetus on tietty ongelma opettajien puutteen vuoksi. Monet englannin opettajista eivät ole koskaan käyneet missään englantia puhuvassa maassa. Seurauksena on taasen se, että opetuksen taso ei ole päätä huimaava.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Kun lähestyt Lak järveä niin Buon Ma Thuotista, saat jo ensimakua alueen kauneudesta. Yhtä äkkiä silmien eteen suorastaan hyökkää pienen metsikön jälkeen, aivan kuin maiseman ovi olisi riuhtaistu auki, hieno näkymä. Huikea. Luonto on muovannut vuorten väliin pitkän vehmaan laakson. Katseellasi seuraat vuorten jonoa ja näet pieniä kyliä siellä täällä. Maanviljelijöitä ahertamassa riisivainioilla, paimenia ja karjaa niityllä, lehmiä, vuohia ja vesipuhveleita. Näkymää hieman häiritsee, tien poskille heitetyt roskapussit. Näitä on kaikkialla. Ihmettelen eikö maassa ole kaatopaikkoja ja keskitettyä roskan keruuta. Kaupungeissa tietty on, mutta maaseudulla?

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Laskeudun alas ja ensimmäisessä kahvilassa pysähdyn juoman haltioissani kylmää jäistä vietnamilaista maitokahvia (joka muuten poikkeuksetta tarjoillaan lähes aina teen kera). Tällä tapasin nuoren miehen, joka lomalla oli tuuraamassa vanhempiaan paikan pidossa. Niitä näitä jutskatessamme (poika puhui englantia) ilmeni hänen opiskelevan teknisessä korkeakoulussa ohjelmointia. Tietty olin kovin kiinnostunut siitä mitä heille opetettiin. Opintojen rakenne oli suurin piirtein samanlainen kuin meillä oli - joskus. Eli ensin annetaan perusopetus, jossa tehdään insinööristä se mikä sen pitääkin olla. Fysiikkaa, matematiikkaa, teknistä piirustusta, elektroniikan alkeita ja muita valmiuksia kohdata tekninen maailma. Syventävissä opetuksessa sitten opiskellaan ammatillisia aineita kuten meilläkin. Hänen tapauksessaan ohjelmointia, käyttöjärjestelmiä, kääntäjiä, algoritmeja, suunnittelumalleja (design pattern) tietoliikenneprotokollia, tietokoneen rakennetta jne.

Näin keskustelu kääntyi pakosti internettiin, protokolliin ja liikennöintinopeuksiin. Hieman vihertyi kun kerroin, että valtioneuvosto oli Suomessa päättänyt vuoteen 2015 mennessä jokaisen suomalaisen pitää olla korkeintaan 2 km päässä 100 Mb/s väylästä. Vietnamissa ollaan hyvää vauhtia menossa näihin nopeuksiin mutta tänään hyvä jos etelän suurkaupungeissa saadaan 2 Mb/s. Oma kokemukseni oli, että pohjoisessa netti toimii kohtalaisen hyvin mutta etelässä kuitenkin takkusi toisinaan. WLAN kuitenkin toimi hotelleissa ja majataloissa kaikkialla ihan välttävästi ja usein tyydyttävästi (en kyllä seurannut kotimaisia radio- ja televisio-ohjelmia, joten en ole täysin varma liikennöinnin virheettömyydestä). Vain pari kertaa majatalon liityntä oli tosi alhainen ja kaistan varasi tietty muutamaksi tunniksi joku nuori neiti, joka välttämättä halusi näyttää puhuvaa naamansa ystävilleen videopuhelun kautta. Ärsyttävää. - Vietnamin maaseudulla kontrasti oli toisinaan melko huikea kun köyhienkin talojen ikkunoista silloin tällöin kuului Angry Birdsin lintujen kiljunta android kännykästä, kotieläimet juoksivat pihalla ja talosta puuttui huonekalut. Facebook oli monilla, vaan ei pesukonetta, pölynimuria tai silitysrautaa.

Lien Sonissa

Lopulta päädyin Lien Son kylään, sinne minne monet muutkin matkaajat ajautuvat. Lonely Planetkin mainitsee paikan. Joten opuksen nettiversio käteen ja etsimään majapaikkaa. Mutta voi, opus ei ollutkaan kirjoitettu minulle kun suosittelee hyväksi paikaksi Vietnamin ex-keisrin Bao Dain huvilaa. Paikka on kieltämättä kaunis mutta yöpymisen hinta on 50 – 100 dollaria yö ja sijaitsee kukkulan huipulla. Saisin viettää varmaan aikani yksikseen, hienossa huoneessa. Tällainen on minulle vain kultainen häkki. Kukkulalta matkasin alemmaksi, vastaan tuli Lak Resortin hieno puisto, kallis (35 dollaria), varmaan rauhaa ja luksusta kaipaavalle ja monen matkaajan haukkuma. Lopulta löysin yhden 10 dollarilla yö, kelpaa. Asiallinen ja siisti. Kylpyhuone on varmaan 10 neliötä. Jos menet paikalle, niin löydät hotellin helposti. Kuljet vain tietä Bao Dain huvilaa kohti viimeisessä tienristeyksessä et käänny oikealle vaan vasemmalle ja olet perillä.

Kun luin Lonely Planetin nettiversiota niin katsahdin kadulle. En ollut uskoa silmiäni: Kaksi norsua käveli muina miehinä katua pitkin. Ryntäsin ulos ottaakseni kuvan niistä, mutta voi, kuvan sain vain takaapäin. Kukaan paikallinen ei kiinnittänyt huomiota niihin millään tavalla. Aivan kuin olisi jokapäiväinen, itsestään selvä, näky. Palasin opukseni ääreen ja jäin miettimään kuinka kauan kestäisi helsinkiläisiltä tottumaan vastaavaan. Ehkä menisi viikko, kaks'. Pitäisi siis hankkia norsu asian testaamiseksi. Varmaan on kallis. Missä sitä oikein säilyttäisi, ehkäpä hevosmaneesin kokoisessa tallissa 5000 – 10 000 neliötä. Ruokaakin pitäisi olla 100 kg heinää 30 kg porkkanoita, 20 kg omenoita, kaalia ja muuta joka päivä. Onpas tyyristä. Jos menisi ostosmatkalle keskustaan niin minne sen pysäköisi. Voisiko sen parkkeerata jalkakäytävälle vai pitäisikö pysäköidä kadulle? Jos pysäköisin väärin niin minne parkkipirkko pistäisi sakkolapun? Voisiko se kävellä jalkakäytävällä vai pitäisikö käyttää ajoväylää? Onpa ongelmaa kerrakseen. Ehkä en hanki elefanttia – vaikka hieno olisikin.

Vieraana

No hyvä. Norsuja oli kylässä ja sen ympäristössä elelee varmaan näitä. Enää ei niitä käytetä juurikaan työnteossa, metsätöissä rakennuksilla ja muualla. Traktorit ja muut nykyaikaiset, haisevat metelöivät koneet ovat korvanneet ne. Itse kävin kyselemässä hieman ympäristön ihmisiltä ja taloista: Onko täällä näkynyt norsuja. Kovasti teki mieli nähdä näitä laitumella. Yhteen taloon kutsuttiin sisäänkin. Kovasti oli sisusta mielenkiintoinen. Talo oli muurattu, rapattu, harjakattoinen ja maavarainen. Ulko-ovesta avautui suoraan olohuone. Vasemmalla oli kamari ja oikealle avautui pieni käytävä. Käytävä avautui avonaiseen varastohuoneeseen ja vasemmalla seinustalla pieni huone. Käytävä perällä ulkona oli katettu keittiö. Katos muodostui katon jatkeesta. Kiinnostavaa huoneissa oli se että niissä ei ollut varsinaista välikattoa. Huoneiden seinät olivat runsaat parimetriset. Näin seinät toimivat näkösuojana eikä äänieristeenä. Samoin ovien virkaa hoiti pienet verhot. Kattokolmio oli suuri ja avonainen, tällöin peltikattoon tiivistyvä kaste ei juurikaan pääse haittamaan. Päätyseinä oli päässyt halkeamaan lattiasta kattoon, eikä sitä oltu vaivauduttu korjaamaan, joko ajan tai varojen puutteessa. Varsinaisia ikkunoita ei ollut. Katonrajassa tuuletusluukut ja ulko-oven yläpuoli oli 40 senttiä avonainen. Vietnamissa ei ole ongelma lämmitys vaan riittämätön tuuletus.

Ultramoderniin siistiin Ikea-Avotakka-lookin tottuneelle ihmiselle voisi talon kalustus olla hieman yllättävää. Toki täällä oli hieno koristeleikkauksisilla koristeltu sohva ja sohvapöytä (huonekalut eivät ole mikään itsestään selvyys Vietnamin maaseudulla). Hyllyjen ja kaappien puutteessa monet tavarat oli sullottu pahvilaatikoihin aivan kuten niin monessa muussakin vietnamilaisissa taloissa oli laita. Ilmeisesti talon joku sukulainen oli mennyt vastikään naimisiin kun häätilaisuudesta mukaan otettu styroks-koristeet olivat seinällä (ehkäpä häät pidettiin tässä talossa). Suurtapahtumaa halutaan muistella.

Retkeilymaja (hostelli)

Päätin kyllä olla hotellissa yhden yön ja hieman kierrellä paikalla kun luin netistä, että siellä on mahdollista yöpyä long-houseissa, pitkä taloissa. Sellaisen löysinkin ja viihdyin siellä monta päivää. Lupasin omistajille mainostaa paikkaa eli kopioin käyntikortista seuraavat tiedot (vaikka tarkoituksena ei ole kirjoittaa matkaopasta):

Du Lich Van Long

N3 Y Jut - Buon Le Lien Son – Huyen Lak – Dak Lak

www.dulichvanlong.com

Syynä tähän mainokseen oli tietenkin se, että paikka oli ystävällinen, ihmiset mukavia ja tosiaankin olisi ansainnut maininnan Lonely Planetissa. Omistaja pyysi minua mukaan juomaan kaljaa vaikka hän ei osannut englantia tai vietnamia ja minä taasen en osannut M'ong kieltä ja vietnamia. Siinä sitten vietimme mukavan hetken sanomatta sanaakaan. Sain yöpyä siellä Long Housessa. Siistit sängyt ja yöksi annettiin hyttysverkko.

Jälleen kerran vanha toteamus pitää paikkansa: Retkeilymajat ja hostellit ovat halvimpia ja yleensä parhailla paikalla. Sitä paitsi siellä tapaa mieluista seuraa. Monilla on sekä yhteismajoitusta että yksityismajoitusta. Mieleenpainuva matkailija ryhmä oli eräs venäläinen perhe isä äiti ja lapsi. Äiti ja lapsi istuivat toisen moottoripyörän matkustajina kun taasen isä toisen. Tulivat paikalle, ratsastivat norsulla, ihailivat maisemia ja minä taasen sain harjoitella venäjän kieltä (, joka muuten on hieno ja ilmaisuvoimainen kieli kuvaamassa luontoa ja omia tuntemuksia).

Ensimmäisenä yönä hieman pelästyin kun sängyn alta kuului kuuluvasti: Gecko, gecko. Paikan pitäjä kertoi otuksen olevan sisilisko ja asui lattiavasojen vieressä lattian alla. Päivisin nukkui ja öisin oli hereillä. Nyt siis tiedän, mistä Gecko-lisko on saanut nimensä (suomeksi siis käännettynä gekko, kuten myös latinaksi). Tosin en päässyt sitä näkemään joten en tiedä mihin lajiin se kuului (näitä onkin sitten 1500 erilaista).

 

Norsut 

 

Kaikkein parasta oli tietenkin paikassa, että heillä oli ainakin kaksi norsua. Yksi hieman vanha uros (kun oli syöksyhampaat) ja toinen naaras. Kysyin lupaa saisinko seurata heitä kun he vievät elefantit yöpuulle. Totta kai saat. 

 

Niin lähdimme hiljakseen, joudun välistä pysähtymään kun norsuilla ei ole henkselivetoa, vapaakytkintä, kaasukahvaa ja kahta pyörää. Lopulta saavumme viimeiseen tienristeykseen, jonne norsut menivät. Pyörän jätin tienvarteen kun sillä ei olisi tehnyt metsässä mitään. Nousimme pikkuhiljaa kukkulan rinteelle. Vastaan tuli yksi äijä paljain jaloin. Oli keräämässä metsässä yrttejä. Varmaan ihmetteli yhtä paljon kuin minäkin: Mikäs kumma äijä tuokin on. No, jatkoimme jyrkkää rinnettä ylös välillä hukkasin norsut ja heidän kuljettajansa. Kuljettajat vähän huhuilivat. On kylläkin todettava, että norsu on paljon ketterämpi vuoristoisessa maastossa kuin kuvittelemme. Noin vain käveli jyrkkiäkin kohtia, puuskuttamatta. Itse jouduin siellä täällä ottamaan puunjuurista kiinni ja hilaamaan itseäni ylemmäs. Lopulta saavuimme yöpymispaikkaan. Norsut pantiin kiinni ainakin satametriseen ketjuun. Kummallekin omansa. 
 

Siinä paikassa otus mulkoili minua kun ei oikein arvannut miksi olin siellä. Tietenkin ottaakseni vuosisadan luontokuvan: kesystä norsusta metsän keskellä. - Jee. Kun norsu huomasi, ettei minusta ollut mitään vaaraa pisti se korvansa taasen sivulle. En tiedä miten norsut keskustelevat. Varmaan korvien, pään ja kärsän asennolla on jotain merkitystä. Kuka taasen on sanonut keskustelussa tarvittavan ääntelyä. Ihmisille se on luonteenomaista, mutta onko kaikille muille. Niin me ihmiset ajattelemme olevamme maailman mitta. Ehkäpä norsut pohtivat nähdessään ihmisten puhuvan: Kylläpä nuo näkevät suunnatonta vaivaa saadakseen asiansa sanottua.

Kun norsut olivat saatettu yöpuulle. Istahdimme tovin lepäämään ennen kotiin lähtöä.  Toinen poika oli loukannut jalkapohjansa, kun varvastossun remmi oli mennyt poikki. Onneksi lakussani oli rullalinen Wc paperia ja teippiä. Sillä sidoin pojan jalan. Hieman hupaisia jalkine mutta parempi kuin ei mitään. Näin se varmaan on ollut kautta historian meillä ja muualla: kun mitään ei oikein ole niin ensimmäisenä säästetään kengissä.

Taloudesta

Monet Easy Rider kuljettajat tuovat vieraansa mainittuun majataloon. Ihan kelpo väkeä ovat nämä ohjaajat. Kerran tosin jouduin väittelyyn Vietnamin taloudellisesta tilanteesta yhden kuljettajan kanssa. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että Vietnamin talous per capita olisi Singapoeren luokkaa jos kommunistisista puoluetta ei olisi. Singaporen talous on verrannollinen Sveitsin ja Norjan kanssa - kuten ehkä tiedät. Minä taasen olin sitä mieltä, että ilman suunnitelmataloutta maan talous olisi heikommassa hapessa kuin Kambodzhan, josta miljoonia ihmisiä on mennyt töihin niin Thaimaaseen kuin Vietnamiin. Maa, jonka poliittinen ja taloudellinen tulevaisuus on erittäin epävarma päinvastoin kuin Vietnamin ja Laosin. Ensinnäkin sota vei maassa veronsa, maa oli tuhottu pommituksin lähes kivikauden tasolle, infrastruktuuri hajalla, teollisuustuotanto oli lähes olematonta. Vaikka Vietnam on ponnistanut tästä tilanteesta kansainvälisen avun avulla, on kehitys ollut kohtalaisen mahtava lähes uskomaton. Jos suomalaisia sanotaan sisukkaiksi, niin kyllä me jäämme tolpalle seisomaan kun vietnamilaiset saapuvat lähtöviivalle. Kansantuotteen kasvu on nykyään kaksinumeroinen luku, 10 – 14 prosentin luokkaa. Tosin yksi vietnamilainen ekonomisti totesi tähän: Totta, mutta inflaatiokin on suuri joten netto kasvu lienee 5 - 6 %. Toiselta puolen kaikille kansalaisille pyritään järjestämään kouluopetus ja terveyden huolto. Vaurastumisen tunnusmerkit. Tosiasiassa kuitenkin 50 luvulla Vietnamin kansatalous oli 80 % Thaimaan tasosta tänään vain 20 %.

Ulkoministeriömme on todennut Vietnamin olleen 2010 ns. alemman keskitulon maa, joten Suomi pienentää kehitysapuaan 11.4 miljoonasta eurosta (2014) asteittain 5.6 miljoonaan euroon (2016). Hirveän ihastunut en kuitenkaan ole tähän trendiin. Mutta toisaalta Suomessa pyritään kohdentamaan kehitysapua, varmaankin maihin, joissa on suurempi tarve. Tukea voitaisiin kohdistaa muullakin tavalla. Ensinnäkin tutkimus- ja kehityshankkeissa voisi olla keskinäistä synergista hyötyä. Esimerkiksi näistä hankkeista voisi olla biotekniikan, ohjelmoinnin ja automaation kehitys- ja tutkimustehtävissä. Toiseksi vaikka Kaakkois-Aasian kehityspankki tukee suuria megaprojekteja (yli 300 miljoonaa euroa) lainaamalla niihin rahaa, voisi Suomalaisella teollisuudella, kaikilla rintamilla, olla hyötyä osallistumalla vietnamilaisiin suurinvestointeihin vaikkapa energian tuotannon ja metsäteollisuuden alalla. Lopuksi tänään monet suomalaiset yritykset perustavat kokoonpanotehtaita maahan. Työvoima kun on halpaa. Monet, jotka myöhästyivät Kiinan junasta ottavat revanssin Vietnamista.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei silloin tällöin Vietnam tarvitsisi humanitääristä apua. Viimeksi avun tarve pohjoisessa oli pari vuotta sitten suuri kun Sapasssa oli niin kylmää, että lunta satoi. Silloin oli tarvetta vilteistä, lämmityksestä jne. Katastrofi oli siinä määrin suurta, ettei valtion omat rahkeet eivät oikein riittäneet.

Long house

Long-house, pitkä talo, on tyypillisesti 20 – 30 metriä pitkä. Talot on rakennettu pylväiden päälle, mutta pylväiden alainen tila on olennaisesti matalampi kuin mitä näin Hanoin ympäristössä ja Pu Matin luonnonpuiston kupeella Luc Da kylässä (tai-kadar ihmisten talot, katso aikaisempaa Luc Da:n t(h)ai ihmiset - postausta). Siellä olivat usein 2 – 3 metriä korkeita täällä hädin tuskin 1.5 metriä korkeita. Joka tapauksessa kunnollinen tuulettuva rossipohja, joka monien mielestä on ainoa oikea rakennustapa ainakin pohjalaisten mielestä (vielä nykyäänkin). Tänään pylväät tehdään teräsbetonista. Kun pylväät on saatu pystytettyä ensimmäiseen kerrokseen saakka, jätetään raudoitus näkyviin. Pylväiden päälle valetaan poikki ja pituussuuntaiset palkit. Näiden päälle valetaan usein lattia. Toisinaan on lattia puurakenteinen ja lattvasat lepäävät palkkien päällä. Pylväitä jatketaan katon rajaan saakka. Tänne tuetaan kattojuoksut (usein tehty paksusta bambusta). Varsinaiset kattotuolit, kattokolmiot, asennetaan noin viiden metrin välein. Varsinainen ”harva laudoitus” olikin sitten tosi harva. Kun Suomessa suositellaan nykyään 20 – 30 mm ilmarakoa niin täällä väli olikin metri jos toinenkin. Kattopellit kiinnitetään ruuveilla tai sidoksilla tähän harvalaudoitukseen. Olkikattoisissa tietenkin laudoitus, rimoitus, olikin tiheämpi, 20 – 50 cm välein. Vasta kun katto oli saatu valmiiksi, alettiin muuraamaan tiilestä ulkoseinät. Ennen muinoin kun koko talo tehtiin bambuista (ehkä pylväitä lukuun ottamatta) seinät olivat halkaistusta bambusoiroista punottua ”kudosta” ja lattiat myös bambua. Bambulattian suuri etu on tietenkin siinä, ettei sitä tarvitse lakaista, roskat kun valuvat raoista läpi. Perinteisessä talossa lapelistat oli veistetty koristeellisiksi.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Vietnamissa, kuten muuallakin, käydään tätä ikuista keskustelua mikä on paras vesikattomateriaali. Olkikattoisia ei juuri kukaan viitsi tehdä kun se vaatii jatkuvaa huoltoa ja osaavia tekijöitä on harvassa. Peltikatto on usein miten korvannut sen, mutta rämisee sateella. Tiilikattoja näkyi muutama, haittana raskas kattotuolirakenne. Paanukattoja näkyi myös muutamassa talossa. Tiedäthän näitä laudanpalasia, jotka ovat sahattu kapealta syrjältä kiilaksi ja sidottu, naulattu, harva laudoitukseen. Työläitä tehdä ja aluslaudoituksen pitää olla suhteellisen tiheä. Mutta ovat kyllä melko näyttäviä.

Myös Vietnamissa alkaa valtaa alaa maavaraiset perustukset. Itselle ei oikein selvinnyt miten näissä on hoidettu maakosteus. Minkäänlaista miehen mentävää rossipohjaa ja tuuletusrakoja (kissanluukkuja) ei näkynyt. Ehkä lattian annetaan vaan olla kostea ja hengittävillä lattiamateriaaleilla kuten matoilla ja hyvällä tuuletuksella huolehditaan lattian kuivuminen.

Yleisesti ottaen talot ja niiden pihat olivat sangen siistit, vaikka varsinaista puutarhanhoitoa ei juurikaan harrastettu. Muutama kasvi saviruukussa, siinä kaikki. Lieneekö kiinalaista kulttuuriperintöä – en tiedä. Ryytimaan puutumien oli toinen seikka, joka hieman ihmetytti. Kuvittelisi joitakin peruskasveja kuten kaalia voitavan kasvattaa täällä. Pihoilla ei edes näkynyt mausteyrtti tarhoja. Lisäksi jäin miettimään miksi täällä puuttuu kompostit. Tontit olivat siinä määrin tilavia, että kompostit saisi helposti rakennettua ja eläinten lantaa on alvariinsa saatavassa kiihdykkeeksi. Uutta multaa saisi niistä todella kätevästi ja nopeasti.

Kylässä muutama talo oli tosi varakkaan oloinen. Niissä oli taotut rauta-aidat ja kullatut koristeet. Pylväät kaakeloidut ja muutenkin hienoa (tietty mausta riippuen). Mutta – ikävä kyllä – näkyi muutama todellinen hökkeli, missä seinät oli tehty kaikenlaisesta jätemateriaaleista kuten hylätyistä kangassäkeistä, pellinpalasista, jätelaudoista, pahvinpalaisista jne. Kontrasti varakkaan ja köyhän välillä oli huikea.

Vapaa-aika

Mitä tekevät ihmiset kylässä jossa ei juuri katsota televisiota. Sitä samaa kuin suomalaiset mökillä. Onkivat ja pelaavat erilaisia seurustelupelejä. Lak-järven ympäristössä lähes kaikkialla missä on pienikin aukea, on pystytetty lentopalloverkko. Kyläläiset pyysivät minutkin mukaan. Kieltäydyin kuitenkin kun en halunnut antaa vaikutelmaa Suomesta maailman surkeimpana pallomaana. Toiseksi joukkueet olivat täynnä (6 pärstää per puoli), joten oli hyvä syy kieltäytyä. Kiinassa olisivat maanitelleet kunnes olisi ollut pakko suostua. Täällä ollaan hieman kohteliaampia. Eivät kuitenkaan paheksuneet kieltäytymistäni ja pitäneet itseäni nokkavana turistina.

 

 Matkamiehet

Ehkäpä kylässä tapaamani mieskolmikko oli ikimuistoisin porukka mitä olin nähnyt. Olivat todella hauskoja taivaanrannan maalareita. Olivat matkanneet viikon verran jostain kaupungista satakuntakilometriä. Kulkupelinä oli vesipuhveleiden vetämä katettu vankkurit, jossa yövyttiin, matkattiin ja syötiin. Yksi, vankkurien omistaja, toimi ohjastajana, yksi laulu- ja soittotaitoinen toimi viihdemestarina ja kolmas kokkina. Keittiöntapainen oli tehty vankkurien perälle. Hiilillä lämmitetty - kuinkas muutenkaan. Kehuivat matkanteon olevan halpaa. Ei muuta kun pysäköidä jonkun niityn laidalle ja antaa puhveleiden nauttia apetta. Yöksi vietiin puhvelit jonkun puun alle. Siinä kulkivat laulaen soittaen ja viettäen huoletonta elämää. - Voi kuinka olisi tehnyt mieli liittyä joukon jatkoksi loppuelämäksi. Luterilainen vastuuntunto kun puristaa ja ahdistaa sekä tekee monen asian mahdottomaksi..