Da Lat Vietnamin hyvin hoidettu puutarha

Vaikka Lak järvi ja sen ihmiset olisivat kuinka mieluisia tahansa ja vierasmaja soisi mahdollisuuden viettää haukotuksellaan venyviä laiskanpäiviä niin paljon, ettei niitä lopulta edes jaksaisi laskea, niin ennemmin tai myöhemmin viisumi kuitenkin umpeutuu. Passiin liimatun tarran päivämäärä lähestyy vääjäämättömästi kuin syksy kesän jälkeen. Eteenpäin, siis kohti Da Latia, ikuisen kevään ja havupuiden kaupunkia.

Pohjoisesta kaupunkiin saapuja ylittää monia jokia. Ikiaikaisia kulkuväyliä, joissa on helppo viilettää myötävirtaan ja raskasta soutaa takaisin. Katsahdat sillalta alas ja näet kelluvia kyliä. Taloja jotka on rakennettu bambuponttonien päälle. Kun joki tulvii niin talot nousevat ja kun taasen joki kuivuu niin laskeutuvat. Kätevää. Varsinkin jos elät kalastuksesta. Samanalaisia, suurempia ja pienempiä, kelluvia kyliä näet Kiinassa, Vietnamin Halong Bayssa, Vietnamin joissa ja Kambodzhassa. Aluksi elämän meno vaikuttaa näissä melko primitiiviseltä vailla nykyajan mukavuuksia, sähköä, televisiota ja internettiä. Moni saattaisi kuvitella, että nämä ovat vain kalastajien väliaikaisia levähdys ja huoltopaikkoja. Erehtyvät. Katsot tarkemmin niin näet kuistilla lemmikkieläimiä kuten koiria ja kissoja, kanoja kävelemässä. Näet pienen kelluvan ryytimaan. Pyykkiä roikkuu narulla kaiken kokoisia. Kokonaiset perheet asustavat täällä.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Jäin miettimään miksi ihmiset asuvat näin. Maalla kävelemään tottuneelle tuntuu – aluksi - elämänmenon olevan melko isoloitua, jopa erakkoelämää. Toisaalta menneinä aikoina monet kalastajat asuivat Suomenlahdella toisinaan jopa puuttomilla luodoilla. Vielä kauempana kaikkialta, jossa meri myrskyineen ja kelirikkoineen eristi ihmiset toisistaan. Urbaaneille ihmisille, kaupungit ja taajamat näyttäytyvät jollain tavalla sosiaalisemmalta, jossa voivat pysähtyä kävelyretkellä ja jutskata niitä näitä naapureiden kanssa. Urbaani sosiaalisuus tosin on vain näennäistä, mikäli monia sosiologeja on uskominen. Mutta nämä asuvat veden eristämissä pienissä kotisaarekkeissa. Ehkeivät kuitenkaan lopulta kovin isoloituneina. Olisihan näillä ihmisillä mahdollisuus asua kuivalla maalla mutta silti valitsivat tällaisen elämäntyylin. En oikein tiedä mitä etuja he siitä saavat.

Kun lähestytään Da Latia, niin vastaan tulee väritykseltään ja tyyleiltään uskomattomia huviloita. Taloja, jotka jo olin melkein unohtanut lähtiessäni rannikolta. Enää ei ollut kyse mistään pienistä tiiviisti rakennetuista taloryhmistä vaan yksikseen olevista hulppeista taloista. Ja mikä erikoinen rakennustyylityyli ovat kuin suurensuuret täytekakut. Katsot sinne, katsot tänne. Tuolla näet eri värisiä pastellivärisiä seinäpintoja kuin marsipaanikuoruke. Erkkereitä ja terasseja joiden valkoiseksi maalatut kaiteet ja pylväät ovat kuin kermavaahtokoristeet. Katot ovat kuin ohuet suklaalevyt. Jos talon voisi syödä niin näitä alati tiheämmässä tahdissa vastaantulevat talot ovat sellaisia. Pistät lusikan niihin ja maistelet jokaista suupalaa. Yläkerran makuuhuoneet ovat kuin mansikkahilloa ja alakerran keittiö ja olohuone kuin aprikoosihilloa. Välissä katto ja lattiarakenteet taikinalevyinä kannattamassa täytteitä. Näin pysähdyt pyörältäsi ja ahmit taloja toisensa jälkeen kunnes saat mahapuruja ja sokerihumalan.

Olen saapumassa toisenlaiseen Vietnamiin, keskiluokkaiseen ja varakkaaseen. Kun lähestytään Da Latia niin tiet levenevät ja paranevat. Enää ei tarvitse pelätä penkkojen irtosoraa ja tiellä olevia kuoppia. Metsät muuttuvat toisenlaiseksi, harju ja kangasmetsiksi vallitsevana puulajina jokin mäntylajike. Metsät muistuttavat monin paikoin kotimaisia kangasmetsiä, harjujemme jylhiä hongistoja.

Kun saavutaan päätietä pitkin Da Latiin, niin törmäät paikkaan, jossa on pysäköity monia turistibusseja ja ruokakojuja on siistissä rivissä. Ryntään tänne tyydyttämään pahinta nälkääni. Uteliaisuuskin herää: Miksi täällä on niin paljon busseja, joiden matkustajat ovat purkautuneet jonnekin. Niinpä menin lähimmästä portista sisään ja vau. Onpas näyttävä puisto. Sitten Kiinan Suzhouta ja Hangzouta en moisia ole nähnyt. Hienoja istutuksia pitkin rinteitä, upeita putouksia, joita ihmiset käyvät ihailemassa, hyvin hoidettuja polkuja, yhdellä aukiolla tuli vastaan kameli ja tyylikäs hevonen. Tänne siis tullaan kävelemään ja ihailemaan puutarhanhoitoa. Paikalla on muutama luonnollinen ja rakennettu vesiputous. Maailmalla putoukset tunnetaan nimellä Prenn waterfalls. Paikka on suuri. Kävelin vain muutaman lyhyen kiertolenkin – ilta kun lähestyi ja kaupunkiin piti päästä. Myöhemmin kuulin, että paikalla on myös pieni eläintarha ja mahdollisuus ratsastaa norsulla. Luin myös, että siellä kohdellaan eläimiä hieman huonosti. Onneksi siis oli kiire eteenpäin.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Kuljin hieman sivummalle ja tulin yhden kiinalaistyylisen temppelin luo ja istahdin portaille. Paikka olikin itse asiassa luostari nimeltään Tịnh Xá Ngọc Thiền. Siinä istuessani ja ihaillessani paikkaa saapui muuan nunna ja hänen kanssaan sukeutuikin keskustelu buddhalaisuudesta ja paikan kauneudesta. Tähän hän totesi: Tervetuloa Da Latiin. Antaen ymmärtää, että puutarhanhoito on kaupungissa kunnia-asia. Näin sain pienen näytteen siitä, mitä tulee vastaan.

Puistossa käyskennellessä oli jo hieman vaikea orientoitua siihen, että maa on juuri toipumassa köyhän kehitysmaan statuksesta. Kehitysmailla harvemmin on varaa rakentaa mitään hienoja puistoja asukkaiden viihdykkeeksi. Toki Buon Ma Thuotin ympäristöissä esiintyviin putousten ympärille oli rakennettu mainioita levähdyspaikkoja silmien iloksi mutta tämä oli jo suuruudestaan mittava, kymmeniä, ehkä satoja hehtaareita. Hienoja puistoja olin nähnyt kyllä aikaisemminkin, monille ovat tutut Pietarin kesäpuisto ja tätäkin suurempi Hatsina. Monet Kiinan puistot ovat sykähdyttäviä mainittakoon Nanjingin, Suzhoun ja Hangzhoun vihreät keitaat. Nyt muistoihin syöpyy tämä, filosofialtaan hieman toisenlainen kuin mainitut. Puisto rakentuu veden ja havupuiden varaan.

Jäin miettimään miksi näyttäviä ja upeita puistoja rakennetaan. Varmaan siksi, että kansalaisilla olisi paikka jossa voisivat käyskennellä ja viihtyä. Suomessa tätä ei oikein ymmärretä, vain hautausmaat ovat melkeinpä ainoita mainitsemisen arvoisia. Nämä ovat varmaan näyttäviä ja hyvin hoidettuja siksi että kuolleet voisivat niissä viihtyä, siitäkin huolimatta että ovat jo kuolleet ja kertaalleen poltettuja, tuhkattuja.

Puistoja rakennetaan myös näyttämisen halusta. Halusta kertoa näin hienoja olohuoneita meillä on. Entä Helsingissä? Kun Helsingissä olisi ollut mahdollisuus rakentaa Makasiinien alueelle jotain hienoa ja viihtyisää niin ei millään voitu sitä tehdä. Olohuoneemme piti täyttää kaiken maailman koristekrääsällä, niin ahtaaksi ettei ole tilaa hengittää. Niinpä näyttävän postitalon eteen rakennettiin nykytaiteen museo, taakse Erkon palatsi. Eikä tämä vielä riittänyt, ahtaamista piti harrastaa lisää: rakennettiin musiikkitalo, radan varret täyteen jos jonkinlaista krumeluuria. Makasiinin raato jätettiin kaiken tämän kromin ja koristeen keskelle. Aikanaan sekin vähän mitä jäi jäljelle, puretaan pois. Helsingin historia ja henki kuihtuu aikanaan pois. Tilalle tulee ahdistava ahdettu keskusta vähän kuin puristetun oloinen paikka massa jonka pinta-ala on runsaat 330 000 neliökilometriä jota asustaa runsaat 5 miljoonaa ihmistä. Jotenkin tämän voisi ymmärtää Hollannissa ei Suomessa. Halutaanko meillä kertoa maailmalle, että ihmiset täällä ovat niin ahdistuneita, etteivät ollenkaan pidä avarasta tilasta ympärillään.

Millaisen vaikutelman makasiinien alueelta saa? Sinänsä näyttävän näköiset rakennukset, jotka vaatisivat tilaa ympärilleen riitelevät keskenään päivät ja yöt läpeensä. - Ovat rakennettu, kuulemma, kaupungin arvokkaimmille tonteille. Niin arvokkaalle ettei omistajilla eli kaupunkilaisilla ole mitään asiaa sinne (maksamatta pääsylippua). Puistoa ei sinne voitu rakentaa mitenkään. Olisihan se ollut fiineille päättäjille kauhistus, jos kansalaiset siellä viihtyisivät mikroautoratoineen, karuselleineen, hevoskärryineen Töölöönlahden ympäri. Ainoat mainitsemisen arvoiset kelvolliset Helsingin puistot, Seurasaari ja Suomenlinna, ovat nekin syntyneet vahingossa. Kehitysmailla on varaa rakentaa isoja puistoja mutta Suomen pääkaupungilla ei. Kuka onkaan köyhempi? Aivan varmasti Helsinki on ankeudessaan ahdistava.

Myöhemmin opin, että Da Latin yksi suurimmista elinkenoista on kukkien kasvattaminen. Näitä kukkia kuljetetaan pitkin Kauko-Aasiaa koristamaan julkisia rakennuksia ja yksityisiä asuntoja.

Lähestyttäessä Da Latia, niin vastaan tulee laakso, jossa näkyy silmiin kantamattomiin läpinäkyvällä muovilla katettuja kaarihalleja. Hieman poikkean päätiestä saadakseni selville, mitä nämä rakennelmat oikeastaan ovat. Kasvihuoneita, joissa kasvatetaan kukkien lisäksi erilaisia kaalilajikkeita kuten brysselinkaalia, kukkakalia, tavallista kaalia jne. tomaatteja, kurkkuja, paprikaa ja monia muita kasveja.

Kaupunki

Vietnamissa on kaksi kaupunkia, joilla on erityisen lämmin sija sydämessäni. Toinen on Hue ja toinen on Da Lat. Kummatkin vielä samasta syystä eli päivittäisen elämänmenon, kaupungin sykkeen vuoksi.

Pitkään mietin, mikä on Da Latin viehätys. Ehkä se on siinä, että kaupunkia reunustaa toinen toistaan hulppeampia huviloita läheisillä kukkuloilla. Ehkä viehätys on siinä, että kaupunki on aina ollut lomanviettopaikka. Paikka jonne tullaan lepäämään uurastusten välillä. Silloin, kuten aina lomalla, elämänmeno on leppoisaa. Siispä kaupunkikuva on ikään kuin ikuinen loma. Ehkäpä meilläkin, joskus lomanvietto oli tällaista, ei mitään päätöntä hulinointia ja juoksemista paikasta toiseen, elämysten maksimaalista imemistä (josta ei lopulta kuitenkaan paljon mieleen jäänyt) vaan verkkaista lepoa. Tässä onkin kaupungin suurin viehätys: ei ulkomaisten turistien hulinaa vaan paikallisten lepoa.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Da Lat on paikka minne vietnamilaiset itse saapuvat viettämään lomaa. Köyhillä vaan ei ole mahdollisuutta viettää moista ylellisyyttä, siispä vierailijat ovat joko keskiluokkaa tai varakkaita. Vuosittain Da Latissa vierailee yli 800 000 vierasta, joista ulkomaalaisten osuus on vajaat 10 %. Vielä 50 luvulla oli alue suosittu metsästyspakka, jonne Saigonin aristokraatit saapuivat metsästämään hirviä, gaureja, karhuja, tiikereitä ja norsuja. Tuskinpa metsästivät vain syödäkseen. Metsästys oli niin tehoakasta, että villieläimet ovat tyystin hävinneet. Tänään saavutaan viettämään kuherruskuukautta, jos kulttuurissa tällaiselle voiton juhlalle on sijaa.

On sanottu Da Latin muistuttavan paljon keväisiä Ranskan alppien kaupunkeja (kuten Annecya). Ranskalaisten käden jälki myös näkyy asemakaavassa. Monet sanoisivat kaavan olevan kuninkaallinen sekavuus. Aina kun ranskalaiset arkkitehdit pääsevät suunnittelemaan kaupunkeja niin jälki on aina sokkeloinen lähes kaaoottinen. Näin on Sanghaissa ja näin on täälläkin. Ainoa poikkeus on Pariisi ja tämäkin johtuu vain vain siitä, että Napoleon halusi leveät liikenneympyröistä lähtevät tähtimäiset kadut, jotta ympyröihin voitaisiin asettaa tykkejä ampumaan kapinoivia kansanjoukkoja.

Dalatin suunnittelijoilla ei varmaankaan ollut yhtään suoraa viivainta. On vaikea löytää 300 metriä pidempää suoraa tienpätkää. Ilmeisesti kaupunki suunnittelu on tehty päivällisaikaan. Ehkäpä pitkän pitkät nuudelit olivat päässeet tipahtamaan suunnitelman päälle ja sotkemaan paperia. Jäljestäpäin rakentajat kuvittelivat nuudelien jälkien ollen suunnittelijoiden kynänjälkiä. Siinä määrin sokkeloisia ja käyriä katuja alueella esiintyy.

Kun saavuin iltahämärissä kaupunkiin niin ensimmäinen tehtävä oli löytää yöpaikka, kuten niin monta kertaa aikaisemmin. Siispä lähimpään internet kahvilaan ja hipaisuvempele esiin. Hostelworld ja muut palvelut esille. Kovasti yritin hahmottaa paikkojen sijaintia ja lukea arvosteluja. Suuntaan sinne päin missä surin osa majoitusliikkeistä esiintyy. Kukkulalla tulee kaksi vaaleata neitiä vastaan reppureissaajien näköisiä. Siispä kysymään neuvoa. Neuvoivathan he auliisti. Siinä keskustelussa huomasivat ääntämiseni olevan hieman tuttua. ”Oletko ...”. Ennen lauseen loppua vastasin ”Suomalainen”. ”Niin mekin”, vastasivat. Olipa taas mukava saada jutella tällä sinänsä vaikealla mutta maailman kauneimmalla kielellä. Menin siis heidän suosittelemaan paikkaan. Tänne saapui myöhemmin yksi suomalainen maantien opiskelija, jonka kanssa tulikin keskusteltua koko ilta maantieteestä ja yliopisto-opiskelusta. Suomen kielen harjoittelu kärsi jo inflaation.

[Sivumennen sanottuna: Miksi siis väitän suomenkielen olevan maailman kauneimman kielen? Siksi, että arvostetussa lingvistikkojen kokouksessa oli niin päätetty. Tapaus oli nimittäin seuraavanalainen. Eräässä kielitieteilijöiden konferenssissa istuttiin iltaa ja päätettiin pitää kilpailu kauneimmasta kielestä. Kukin delegaatio laati yleisesti käytetyn esimerkkilauseen, melkeinpä sloganin. Suomalaiset keksivät esittää varoituksen: ”Alavilla mailla hallan vaara”. Lause äänestettiin ylivoimaisesti kauneimmaksi. Kuinka pehmeä, soljuva ja soinnillinen olikaan esitetty esimerkki eri maiden delegaatioiden mielestä. - Kuvastaa varmaan jotain kansanluonteestamme kun varoituksetkin ovat kuin laulun säkeet.]

Tietosanakirjasta voimme lukea Da Latin asukasluvun olleen 2009 väestölaskennan mukaan 206 105 asukasta eli hieman Tamperetta pienempi (223 292 vuonna 2014). Dalat sijaitsee 1500 metriä merenpinnan yläpuolella. Ehkäpä siksi ilma on siellä aina keväinen rannikon subtrooppisen ja trooppisen ilmaston sijaan. Päivittäisen keskilämpötilan vaihdellessa tammikuun 15.8 C ja kesäkuun 19.8 C välillä. Kaupunki on rakennettu keinotekoisen järven ympärille. Tietosanakirja jatkaa toteamalla, että kaupunki oli alun alkaen suunniteltu lomakohteeksi jo 1890 luvulla. Siksipä siellä on pal.jon huviloita ja viehättäviä bulevardeja sekä hotelleja jokaisen makuun ja kukkaroon. Varmaankin ranskalaisten peruja sieltä löytyy runsaasti leipomoita, joissa voi syödä mukavan aamiaisen aivan ranskalaiseen tyyliin, maitokahvia, kroissantteja ja sämpylöitä. Vietnamin sodan aikana kaupunki säästyi suuremmilta vaurioilta, ainoa taistelu mikä siellä käytiin, oli TET hyökkäyksen aikana.

Kaupungin nimestä käydään vielä tänään kiistaa. Väitetään sen olevan akronyymin latinalaisesta sloganista ”Dat Aliis Laetiam Aliis Temperiem” (Joku saavuttaa onnen, toinen terveyden, sanojen etukirjainten mukaan). Tosiasiassa nimi on johdettu paikallisten Lat ihmisten mukaan ja sen alkuperäinen merkitys on Lat ihmisten virta. Joten mainittu akronyymi on itse asiassa bakronyymi eli jäljestäpäin selitetty.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Monet kaupungin rinteille rakennetut huvilat ovat peräisin 30 luvulta. Se näkyy tyyleissä. Missään en ole aikaisemmin löytänyt yhtä paljon post-jugendilaista Art Deco tyylisiä rakennuksia. Monet huvilat ovat myös puhdasta funktionalismia. Tiedäthän tyylilajin, jossa rakennuksen käyttötarkoitus määrää tyyliin. Niinpä funktionalismissa pyrittiin välttämään turhia koristeita. Helsingissäkin on paljon funkkistaloja, muttei juurikaan kovin montaa huvilaa. Tunnettuja ovat Helsingin olympialaisiin suunnitellut rakennukset: Olympiastadion, tennispalatsi (nykyisin vain fasadiltaan), uimastadion, velodroomi ja tilapäiseksi suunniteltu lasipalatsi. Täällä ajellessa saakin oivan läpileikkauksen keskeisistä eurooppalaisista tyylisuunnista 10-, 20-, 30- ja 40-luvulta. Usein vielä kävelemällä yhtä katua pitkin. Lähes kaikki nämä arkkitehtuurin unelmat ovat vieläpä yksityisomistuksessa.

Rautatieasema

Ar Deco tyylistä erityisesti mainitsemisen arvoinen on kaupungin rautatieasema. Da Latiin ei enää kulje rautatietä, mutta lyhyt museolinja on jätetty. Kovasti halusin siinä matkustaa. Mutta voi juna ei liikahda minnekään nyt päivän viimeisellä vuorollaan. Syynä oli se, että matkustajia oli alle 5. Asema olin kuitenkin hyvin näyttävä. Lippuluukusta voitiin ostaa kaikkia lippuja Vietnamin eri rataosuuksille. Laiturilla musisoi joukko nuoria ikään kuin olisivat matkalla jonnekin.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Aseman suunnittelivat ranskalainen arkkitehdit Moncent ja Reveron vuonna 1932 ja otettiin käyttöön vuonna 1938. Se oli Dalat – Thap Cham rautitieosuuden pääteasema. Rataosuuden rakentaminen oli poikkeuksellisen hankalaa siinä esiintyvien korkeuserojen vuoksi ja tunneleita jouduttiin louhimaan lukuisia. Rata oli, 24 vuoden uurastuksen jälkeen, 84 kilometriä pitkä. Kummankin Vietnamin sodan aikana pommitettiin ja räjäyteltiin ahkerasti rautateitä. Lopulta Da Lattiin päättyvä liikenne lopetettiin kokonaan vuonna 1968. Koska sodan jälkeinen jälleenrakentamisessa ryhdyttiin kunnostamaan rauteitä ja materiaalista oli huutava pul,a purettiin Da Lattiin menevä osuus lähes kokonaan. Puretut osat käytettiin muualla ratojen kunnostamisessa. Mutta kun oli olemassa kaunis asema, niin jätettiin kuitenkin aseman tykö pari kaunista veturia ja vuonna 1990 kunnostettiin 7 kilometriä rataa (Trai mat kylään). Vuonna 2002 päätettiin koko rataosuuden Dalat – Thap Cham osuuden uudelleen rakentamisesta osana läänin infrastruktuurin kehittämistä.
   

Ehkäpä rautatie harrastajat huomaavat yllä olevan kuvasarjan viimeisestä kuvasta eli veturista 131 – 428 jotain ihmeellistä. Niin siinä onkin. Veturi on todennäköisesti yksi Japanissa valmistetuista C12 vetureista. Näitä tehtiin siellä 293 kappaletta 1067 mm raideleveydelle. 66 kappaletta siirrettiin Shalinin saarelle ja Kiinaan toisen maailman sodan aikana. Näistä 60 kpl (eli C12–101 – C12-160) muutettiin kapeammalle raideleveydelle eli 1000 mm. Veturit valmistivat Hitachi, Kawasaki ja Mitsubishi. Veturit jäivät sodan jälkeen Kiinaan, jossa ne saivat uudet nimet PL51 vuonna 1950. Kun Kiina siirtyi kautta maan leveämpää raideleveyteen (eli standardileveyteen 1435 mm) vuonna 1956 jäivät ne ylimääräisiksi. Ainoastaan Kunming Hanoi rataosuus jäi vielä ranskalaiseksi eli metriseksi. Junat siirrettiin tälle osuudelle ja niiden pääasiallinen tehtävä oli tukea VietMinhiä ja siinä sivussa toimittaa hieman tavaroita Haifongin sataman kautta. Näistä 60:sta Kiinaan jääneestä veturista ei ole aivan tarkkaa kuvaa kuinka monta siirrettiin Vietnamiin. Asiantuntijat epäilevät, että ainakin 44. Pitkään maailmalla luultiin että veturit olivat hävinneet dieselöinnin myötä. Kuinka monta hävisi amerikkalaisten pommituksissa, ei myöskään tiedetä. Vuoden 1954 Geneven sopimuksen jälkeen yhtään veturia ei jäänyt etelään ainakaan The Trains Magazinen mukaan.

Vetureiden numerointi aloitettiin 01 joten voidaan aiheellisesti kysyä, säilyikö japanilainen numerointi sellaisenaan eli kuvan veturi on silloin 28:s. Mikäli näin on, niin veturi on valmistunut vuonna 1936 valmistajana Kawasaki. Toisaalta ei ole täysin varma onko veturi alkuperäinen, sillä sodan aikana osia vaihdettiin rikkoutuneista toisiin vetureihin (esimerkikksi 131 – 436 on todennäköisesti olennaisilta osiltaan C12 – 106). Dalatin asemalla näkemäni veturin väitetään olevan vielä hyvässä kunnossa ja toimivan. Ainakin kerran vuodessa se lämmitetään ja liikutetaan vähän edes takaisin.

Flower Park

Da Latissa on runsaasti puistoja ja siksi sitä usein kutsutaankin toisinaan tuhansien kukkien kaupungiksi tai kukkien kuningaskunnaksi. Da Latin lukuisista puistoista yksi on erityisesti mainitsemisen arvoinen, nimittäin Flower Park. Tänne moni matkustaa ihailemaan bansai puita ja ennen kaikkea sen lukuisten lilja-, orkidea- ja ruusuviljelyksiä. Tänne voi väsynyt matkamies kävellä, pysähtyä ja ihailla kauniita istutuksia vain antaen ajan kulua. Lajirunsaus on melkoinen. Itseäni kovasti miellytti katsella kasvavia eustoma kukkia, erityisesti meillekin pikkuhiljaa leikkokukkana kauppoihin tulevaa preeriaeustomaaa. Kaktuksista kiinnostunut löytää paikan kasvihuoneissa satoja lajikkeita eri kaktuksia pääasiassa Afrikasta.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Orkkideasta innostunut löytää mainitun puiston lisäksi ehtymättömän kokoelman näitä mitä miehekkäimpiä suorastaan eroottisia kukkia, toisessa puistossa nimittäin Anh Quynh orkidea farmista. Paikan omistaja kasvattaa orkideoita puun kuorilla täytetyissä ruukuissa. Kuten moni tietää niin tämä on nykyään suositeltavin tapa (monet tappavat kasvin istuttamalla sen multaan).

Bao Dain huvila

Vietnamin viimeisellä keisarilla oli täällä kolme huvilaa, joista yksi on jätetty museoksi. Rakennus on lähes puhdasta funktionalismia. Kun rakennuksessa vierailee, ymmärtää hyvin miten 30 luvulla funktionalismi sai ristiriitaisen vastaanoton. Huippukalliin käsityötä korostavasta jugendista ei ollut kovin pitkä matka teollisesti tuotettavien koristeiden Ar Decon maailmaan. Mutta funktionalismi, se on ihan toinen asia. Raju vastareaktio menneelle. Selkeitä, avaria ja valoisia tiloja ovat rakennukset kauttaaltaan. Kun Jugendet ja Art Deco talot ovat aina hieman pimeitä niin funkkistaloissa on suuret ikkunat ja avaria lasipintoja (vrt. vaikkapa Helsingin lasipalatsiin) antamassa valoa. Kalusteiden minimoiminen ja koriste-esineiden puuttuminen saattoi aikoinaan järkyttää monia. Lieneekö tyylisuunnan teemana ollut ”less is more” - en tiedä. Bao Daoin huvilassa tämä kuitenkin näkyi selvästi. Kaikki näytti äärimmäisen selkeältä ja niukalta, jopa preussilaiselta kurinalaisuudelta.

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Huvilassa oli yksi huone koristeltu kuitenkin muinaisten keisareiden palatsien kaltaisiksi (lieneekö koristeet lasikuitua, ei oikein selvinnyt). Täällä voivat ihmiset tehdä sitä mitä niin monissa Kauko Aasian maissa on historiallisissa paikoissa tapana. Voinet vuokarata vaatteita, tyyliltään samanlaisia mitä menneet keisarit käyttivät. Näin pukeutuneena astut kameran eteen ja kuvaaja ikuistaa sinut, keisarina tai keisarinanna tai muuna. Näin saat muiston siitä kun olit 5 minuuttia mahtihenkilönä, ainakin melkein.

Tällainen itsensä kuvauttaminen eri vaatteissa oli Kiinassa erittäin yleinen kansanhuvi kautta koko maan, mutta Vietnamissa näin vain muutamassa paikassa. Kerrankin Kiinassa muuan keisariksi pukeutunut mies halusi välttämättä kuvauttaa itsensä kanssani, No, mikäs siinä. Sain muistoksi myös kopion kuvasta. Kun näytin sitä tuttaville, kysyivät he oitis, kuka tuo toinen on. Vastasin aina: ”Kiinan keisari”. ”Tunnetko sinä Kiinan keisarin?” Kysyivät vieraani huuli pyöreänä ja hämmästyneenä. Johon vastaan vain hymyilemällä takaisin.

Crazy House

Jos voit kuvitella millaisen talon voisi laatia ihminen johon yhdistyisi Salvador Dalin surrealismi, Antonion Gaudin uskonnosta ja luonnosta inspiraation lähteenä oleva Catalonialainen modernistinen arkkitehtuuri, Disneyn animaatiostudioiden satujen puuanimaatiot ja venäläinen konstruktivismi niin silloin olet jo aika lähellä sitä taloa, joka on luotu Da Latiin. Taloa kutsutaan monissa matkailuesitteissä Crazy Houseksi. Mielestäni kuitenkin epiteetti crazy on hieman negatiivinen joten parempi nimi olisi Satutalo tai Fairy Tale House, nimeä jota jotkut myös käyttävät. Myös, talon luoneen arkkitehdin Dang Viet Nga:n mukaan, taloa kutsutaan Hằng Nga vierastaloksi (vietnamiksi Biệt thự Hằng Nga).

Please install the Flash Plugin version 11 or higher

Talo suunniteltiin aluksi yksityiskäyttöön mutta nykyään se toimii hotellina (25 – 50 euroa yö riippuen päivästä ja vuodenajasta). Siinä määrin erikoinen on talo, että siihen käyvät monet matkailijat tutustumassa. Tosin talo on satunnaisille matkailijoille suljettu viikonloppuisin ja iltaisin kun halutaan taata yövieraille asumisrauha.

Talo on suoraan sanottuna fantastinen. Se muistuttaa jättimäistä katkaistua banianviikunapuuta, jonka betoniset ilmajuuret levittäytyvät juurtuen pitkin pihaa. Siellä täällä näkee erilaisia eläinfiguureja ja jokainen makuuhuone on nimetty eri eläinaiheiden mukaan. Täällä näkee kirahveja, salamantereita, tiikereitä, jättimäisiä lintuja, hämähäkkejä sekä kasveista sammalta, suuria sieniä ja kukkia. Moni voisi kutsua arkkitehtuuria ekspressionistiseksi kun siellä ei juurikaan ole suoria kulmia vaan muodot ovat orgaanisia ja monimuotoisia, joiden mallina on ollut luonnon kasvien monimutkaiset muodot.

Eläinaiheilla arkkitehti halusi liittää huoneisiin tiettyä symbolismia: Tiikeri huone kuvastaa kiinalaisten vahvuutta, kotka huone kuvastaa amerikkalaisia suurena ja väkevänä, muurahaishuone taasen kuvastaa vietnamilaisten sitkeyttä ja ahkeruutta jne.

Kiinalainen lehti Poples Daily liittää rakennuksen maailman kymmenen oudoimman rakennuksen listalle, englantilainen Telegraph lehti oli listannut maailman 50 epätavallisinta hotellia, listalta löytyy Hằng Nga vierastalon lisäksi monia erikoisia majoitusliikkeitä (kuten Saariselän hotelli kakslautanen).Talo on myöskin useissa yhteyksissä luonnehdittu yhtenä maailman 10 luovimmasta talosta. Sitä tämä 1600 neliömetrin talo tosiaan on.

Talon suunnittelussa ei oikeastaan ollut varsinaisia muodollisia piirustuksia, vaan arkkitehti laati joukon maalauksia, joista paikalliset työntekijät muokkasivat rakenteellisiksi elementeiksi. Kun taloa rakennettiin, niin se tietty sai paljon vastustusta osakseen. Erityisesto Da Latin viranomaiset ja kansankomitea vastusti Nga:n työtä monia vuosia sillä perusteella että rakentaminen tehtiin ad hoc, formaali estetiikka puuttui kokonaan ja rakenteiden lujuuksista ei oikein voitu sanoa juuta eikä jaata (hyvin se on kuitenkin kestänyt). Moskovan yliopiston arkkitehtuurin osastolla väitöskirjan tehnyt Truong Chinh tytär, arkkitehti Dang Viet Nga, joutui hakemaan yksityistä rahoitusta ystäviltään ja perheeltään. Hän joutui kääntymään Hanoin puoleen saadakseen hyväksynnän hankkeelle voidakseen jatkaa työtään rajoitukistta. Hieman ehkä tässä auttoi se, että hänen isänsä Truong Chinh oli kommunistisen puolueen pääsihteeri Le Duanin jälkeen (vuosina 1981 kuolemaansa saakka 1988). Kaksi vuotta myöhemmin aloitettiin rakentaminen eli vuonna 1990. Sitä mukaan kun vierastulojen (pääsymaksu tai yöpymismaksu) kartuttavat kassaa laajennetaan taloa vähitellen.

Aluksi myös kadunmies vierasti taloa kun se oli poikkeuksellinen, epänormaali ja kummallinen. Vähitellen ihmiset alkoivat ymmärtää taloa ja tänään Da Latilaiset ovat ylpeitä siitä. Kas kun maailman ääristä ihmiset saapuvat katsomaan ja tutkimaan sitä sekä poistuvat ihastuneena. Kuten talon vieraskirjaan oli joku kirjoittanut:

”Thanks for showing me the meaning of life. The fairy tale house took me back to my childhood, when things were pure and natural”