matka jakartaan

Vaikka Lak järvi ja sen ihmiset olisivat kuinka mieluisia tahansa ja vierasmaja soisi mahdollisuuden viettää haukotuksellaan venyviä laiskanpäiviä niin paljon, ettei niitä lopulta edes jaksaisi laskea, niin ennemmin tai myöhemmin viisumi kuitenkin umpeutuu. Passiin liimatun tarran päivämäärä lähestyy vääjäämättömästi kuin syksy kesän jälkeen. Eteenpäin, siis kohti Da Latia, ikuisen kevään ja havupuiden kaupunkia. Pohjoisesta kaupunkiin saapuja ylittää monia jokia. Ikiaikaisia kulkuväyliä, joissa on helppo viilettää myötävirtaan ja raskasta soutaa takaisin. Katsahdat sillalta alas ja näet kelluvia kyliä. Taloja jotka on rakennettu bambuponttonien päälle. Kun joki tulvii niin talot nousevat ja kun taasen joki kuivuu niin laskeutuvat. Kätevää. Varsinkin jos elät kalastuksesta. Samanalaisia, suurempia ja pienempiä, kelluvia kyliä näet Kiinassa, Vietnamin Halong Bayssa, Vietnamin joissa ja Kambodzhassa. Aluksi elämän meno vaikuttaa näissä melko primitiiviseltä vailla nykya

Buon Ma Thu o t on siis Dak Lak läänin pääkaupunki. Täällä on satunnaiselle turistille paljon nähtävää kuten aikaisemmin selvisi. Monille kaupunki on tukikohta kun halutaan käydä katsomassa vesiputouksia, norsuja, etnisiä museoita jne. Turismi on läänille suuri tulonlähde ja sitä pyritään myös kehittämään. Vierailijat eivät pelkästään ole ulkomaisia vaan Vietnamin elintason kasv u n myötä myös kotimainen matkailu on kasvussa. Vuonna 2011 matkailijoita läänissä oli 310 000 kun taasen vuonna 2014 vierailijoita oli jo 467 000. Näistä määristä ulkomaisten osuus on alle 10 %. Matkailu on kahvin ja teen ohella yksi läänin talouden kivijaloista. Siinä k un Buon Ma Thuot, kahvin kaupunki, antaa itsestään varakkaan, melko pyylevän, vaikutelman niin ympäristö on jo hieman köyhempää. Ehkäpä tämä johtuu kuten aikaisemmin pohdittiin etnisyyden suhteesta köyhyyteen. Toisaalta kasvanut matkailumäärä erityisesti Buon Ma Thuotiin tuo kyllä mukanaan myös palveluita ja kohentunutta inf

Vihdoinkin norsuja. Sitä tässä onkin jo odotettu. Niitä oli siellä, missä niiden piti olevan ja kartankin mukaan piti olla. Myöhemmin selvisi myös miksi niitä ei matkalla aikaisemmin näkynyt. Syy oli hyvin yksinkertainen, metsät olivat hävinneet. Ne olivat hävinneet koska maaperä oli myrkytetty ja siellä missä ei oltu pilattu niin kiivas hakkuu oli hävittänyt metsienkin rippeet. Ilman metsiä ei ole norsujakaan. Vähän kuten hirvien, karhujen ja susien laita on meillä Euroopassakin. Matka Buon Ma Thuotista ei ollut pitkä, runsaat 40 kilometriä ja ollaan perillä Buon Don kylässä Yok Donin luonnonpuiston kupeella. Ensin tulee vastaan luonnonsuojelualueen hallintokeskus. Sinne kysymään huoneen hintaa. Hieman keskimääräistä kalliimpaa. Mutta huone on iso, paikalla mukava ravintola, asiantunteva henkilökunta ja lämmin suihku. Emmin kuitenkin ja jatkoin sinne minne Lonely Planet neuvoo: turistien kansoittamaan pieneen kylään, muutaman kilometrin päähän. Sieltä kysymään majapa