eteenpäin

Vihdoinkin päästään jatkamaan matkaa.

Buon Ma Thuotissa vain syntyi ongelma, miksi joskus keskinen ylänköalueen monet paikat olivat suljettuja ja miksi täällä oli mielenosoituksia. Yritin etsiä vastausta. Eteen tuli kirjain lyhenteet FULRO, CIDG. Mitä nämä olivat, kysyin? Vastaan tulivat Diemin ja Kennedyn murhat. Ei - tätä täytyy selvittää ihan perin juurin, aivan japanilaisten lähdöstä saakka. Eihän tästä saa muuten mitään tolkkua. Niin vain syntyi valtava määrä kysymyksiä ja vastauksia päivä toisensa jälkeen. Koko lähes 40 vuotinen katastrofi alkoi hahmottua hiljakseen. Elokuun vallankumous ja Vietnamin valtion perustaminen, kiinalaisten ja englantilais-ranskalaisten joukkojen läsnäolo, Ranskan miehitys, Geneven neuvottelut, Dien Bien Phu, passage to freedom, Diem ja hänen murhansa, Kennedyn vastainen salaliitto, Johnson, Nixon, sodan eskaloituminen, pommitukset, maan myrkyttäminen, ikiaikaisten kulttuurimuistomerkkien tuhoaminen, siviilivastarinta, My Lai ja muut kauheudet, etniset vähemmistöt ja niiden oikeudet, transmigraatio politiikka jne. Palaset vain asettuvat paikalleen ja tapahtumien logiikka eteni hetkestä toiseen. Yhtä asiaa en kuitenkaan vieläkään ymmärrä: Miksi Neuvostoliitto oli päättämässä kiinalaisten ja englantilaisten joukkojen läsnäolosta Vietnamissa Rooseveltin kuoleman jälkeen? Tapahtuma, josta kaikki sai alkunsa. Tapahtuma, joka päättyi ei suinkaan vuonna 1975 Saigonin valtaukseen vaan vuonna 1992 kun FULRO laski aseensa YK:n joukoille. Vuosi sen jälkeen kun NL lakkasi olemasta.

Oliko Neuvostoliitto päättämässä Vietnamista toisen maailmansodan jälkeen vain jonkinlaista diplomaattista korttipeliä? Vietnam oli jossain kaukana, se voidaan uhrata, jos pottina on DDR, Puola, Unkari, Ukraina, Romania, Tšekkoslovakia, Kirilien saaret ja Kiinan orastava kansannousu. Jos näin on, niin kansainvälinen diplomatia on kovin synkkä ja kyyninen, ihmishengistä täysin piittaamatonta peliä.

Historian logiikka näkyi Vietnamissa hyvin julmalla tavalla. Ranskassa ei ymmärretty, että kolonialismin aika oli jo ohi. Yhdysvalloissa ei myöskään ymmärretty, että hegemonian aika oli ohi. Amerikkalaisilla ei ollut tarjolla mitään sellaista mitä Neuvostoliitolla oli ja jota se markkinoi ympäri maailmaa: Marksilais-Leniniläinen viitekehitys imperialismin luonteesta. Konkreettisen selitys köyhyyden syistä ja keinoista voittaa se ja siinä sivussa Moskovan johtama maailmanvallankumous. Tosin väärin ymmärretty ja selitetty proletariaatin internationalismi. Emme tässä ota kantaa siitä onko selitys oikea vai väärä. Liian mutkikas kysymys.

Amerikkalaisilla oli vain anti-kommunistinen retoriikka, joka ei oikeastaan pohjautunut mihinkään, ei historian selityksiin, ei näkemykseen pääoman luonteesta, ei käsitykseen kansojen itsemääräämisoikeudesta eikä oikeastaan yhtään mistään muustakaan. Heillä oli vain kuvitelma maailmasta, jossa on voittajia ja häviäjiä, johtajia ja johdettavia, siinä sivussa saada kassavirta kulkemaan kotiinpäin. Kun sodan ainoa tavoite oli voittaa, vähän kuin jalkapallo-ottelussa, niin ei sellaisilla tavoitteilla oikein pitkälle mennä.

Olen matkustanut maassa, jossa sodan kaiut kuuluvat vieläkin, tosin vaimeana hyvin kaukaa, mutta silti. Kuinka monta sukupolvea vaatii, että kansakunta toipuu sodasta ? Ainakin kaksi. Meille suurten ikäluokkien lapsille vielä 50 luvun ankeus on elämässä läpitunkeva leima. Ja Suomi ei ollut alkuunkaan yhtä tuhottu kuin Vietnam. Sellainen jättää jälkensä vielä pitkään.

Vietnam ponnistaa tänään vahvana ja voitokkaana. Niin täällä on aina tapahtunut. 2500 vuotta sitten Song dynastian aikana se oli dominoiva koko Kiinan meren alueella. Kiina valloitti maan ja ne ajettiin lopulta pois 1000 vuotisen valtakauden jälkeen. Ihme kerrakseen, pienen pieni alue punaisen joen suistoalueella asettui poikkiteloin ja kampitti mahtavan Kiinan. Myöhemmin tämä pieni alue Dai_Viet laajeni etelään ensin Champan sitten Khmerin valtakuntaan. Aina täällä on asetuttu vääryyttä vastaan ja ennemmin tai myöhemmin ovat vietnamilaiset itse voittaneet vaikka vastustaja olisi kuinka ylivoimainen tahansa.. Tämän sai kokea moni keisari, Kiina, Ranska ja lopulta Yhdysvallat. Tai kuten eräs tapaamani amerikkalainen vuosia maassa ollut NPR:n toimittaja sanoi: They are the hardest folk on the earth.